#Munperheet – Kohti suunnitelmallista perheen jälleenyhdistämistä -hanke on käynnistynyt Pesäpuussa syksyllä 2017. Hankkeen nimi kuvaa perhehoitoon sijoitetun lapsen mieleen samanaikaisesti mahtuvia, rinnakkaisia ´monia´ perheitä. Tätä työtä teemme yhdessä Tampereen kaupungin ja useiden muiden kumppaneiden kanssa. Toimimme Veikkauksen tuella ja olemme yksi Kaikille eväät elämään -ohjelman hankkeista.

Suunnitelmallinen perheen jälleenyhdistäminen perhehoidossa

Lapsen kotiutuminen vaatii yhtä huolellista ja systemaattista työtä kuin huostaanotto. Kotiutuminen edellyttää huostaanoton syiden poistumista ja sitä, että se on lapsen edun mukaista. Jälleenyhdistäminen ei voi onnistua, jos lapsen, vanhempien ja sijaisvanhempien kokemuksia ei huomioida eikä tukitoimia integroida ja suunnitella asiakkaiden tarpeita vastaaviksi. Konkreettisten ja selkeiden tavoitteiden puuttuminen sekä aikuispalvelujen ja lastensuojelun riittämätön yhteistyö hidastavat ja estävät jälleenyhdistymisiä. Sijoitetuille lapsille, vanhemmille ja perhehoitajille suunnattu tuki vaihtelee, eikä mikään taho näytä ottavan selkeää vastuuta kokonaisuudesta.

Yhteistyökumppanit

  • Tampereen kaupunki
  • Pelastakaa Lapset ry
  • Perhehoitokumppanit Suomessa Oy
  • Perhehoitoliitto ry ja Pirkanmaan Perhehoitajat ry
  • Sijais- ja jälkihuollon sosiaalityö, Tampereen kaupunki
  • SOS-lapsikyläsäätiö
  • Suomen Kasvatus- ja perheneuvonta/VOIKUKKIA-toiminta
  • Tampereen yliopisto

Taustaa

Suomessa oli vuonna 2015 kodin ulkopuolelle sijoitettua 17664 lasta ja nuorta, joista 7109 perhehoidossa.

Lastensuojelumenot ovat nelinkertaistuneet 2000-luvulla. Jotta kehitys voidaan pysäyttää, on panostettava aiempaa enemmän tavoitteelliseen ennaltaehkäisevään lastensuojeluun sekä vaikuttavaan kuntouttavaan, lasten ja perheiden toimintakykyä lisäävään työhön.

Lastensuojelulain mukaan huostaanotto on voimassa toistaiseksi ja lapsen paluuta kotiin tulee arvioida vuosittain asiakassuunnitelmaneuvotteluissa. Suomessa ei tarkasti tiedetä, kuinka moni sijoitetuista lapsista kotiutuu, mutta arvion mukaan vain 10 %, ja suurin osa laitoshoidosta. Tätä lukua on mahdollista lisätä. Perheen jälleenyhdistämisen lisäämisen tarve koskettaa suurta joukkoa lapsia ja perheitä. Kyseessä on inhimillisesti, yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti merkittävä asia.

Perhehoidossa elävät lapset ja heidän perheensä ovat eläneet usein jo pitkään haavoittuvissa riskiolosuhteissa. Mikäli lapsi ja vanhemmat eivät saa sijaishuollon aikana riittävää tukea, on vaara, että sijoitetun lapsen ja vanhemman elämäntilanne ajautuu sijoituksen myötä entistä heikommaksi. Lapsen huostaanotto ja sijoitus voivat olla lapsen ja vanhemman elämän suurin kriisi, vaikka ne olisivat suostumukseen perustuvia. Jos lapsi ja vanhempi eivät saa apua kriisissään tai avunsaanti pitkittyy, on mahdollista, että molempien toimintakyky alenee pysyvästi. Myös perhehoitajat tarvitsevat vahvaa tukea lapsen kasvun ja hyvinvoinnin ja oman toimintakykynsä turvaamiseksi. Sijoitettujen lasten perhesuhteet voivat olla hauraita ja vaikuttaa koko sijoituksen onnistumiseen tai estää perheen jälleenyhdistymisen. Toimivat suhteet ovat elintärkeitä jälkihuollossa.

Lapsen kotiutuminen vaatii yhtä huolellista ja systemaattista työtä kuin huostaanotto. Kotiutuminen edellyttää huostaanoton syiden poistumista ja sitä, että se on lapsen edun mukaista. Jälleenyhdistäminen ei voi onnistua, jos lapsen, vanhempien ja sijaisvanhempien kokemuksia ei huomioida eikä tukitoimia integroida ja suunnitella tarpeita vastaaviksi. Konkreettisten ja selkeiden tavoitteiden puuttuminen sekä aikuispalvelujen ja lastensuojelun riittämätön yhteistyö hidastavat ja estävät jälleenyhdistymisiä. Sijoitetuille lapsille, vanhemmille ja perhehoitajille suunnattu tuki vaihtelee, eikä mikään taho näytä ottavan selkeää vastuuta kokonaisuudesta. Kunnat tarjoavat tai hankkivat palveluita hyvin eri tavoin. Myös palveluntuottajien toimintakäytännöissä on eroja.

Tavoitteet

  1. LUODA EDELLYTYKSIÄ LAPSEN EDUN MUKAISTEN PERHEEN JÄLLEENYHDISTÄMISTEN LISÄÄMISEKSI LASTENSUOJELUN PERHEHOIDOSSA

– kirkastaa lapsen etua ja lapsen oikeuksia kotiutumisissa.
– lisätä tavoitteellisuutta ja suunnitelmallisuutta jälleenyhdistämisissä.
– selvittää onnistuneiden kotiutusten edellytyksiä.

  1. LISÄTÄ PERHEHOITOON SIJOITETTUJEN LASTEN JA HEIDÄN PERHEIDENSÄ HYVINVOINTIA JA EHKÄISTÄ SYRJÄYTYMISTÄ

– lisätä ja yhteensovittaa lasten, vanhempien ja sijaisvanhempien tukea heti sijoituksen alkaessa niin, että lasten ja perheiden toimintakyky lisääntyy.
– vahvistaa lasten perhesuhteita.

  1. KEHITTÄÄ SUUNNITELMALLINEN TYÖMALLI PERHEEN JÄLLEENYHDISTÄMISEEN

– kuvata, arvioida ja mallintaa onnistuneita perheen jälleenyhdistämisprosesseja ja niiden vaikuttavia tekijöitä.
– lisätä lastensuojelutoimijoiden osaamista perheen jälleenyhdistämisissä.

  1. VAIKUTTAA YHTEISTYÖN JA OSALLISTAVAN TOIMINTAKULTTUURIN LISÄÄNTYMISEEN LASTENSUOJELUN PERHEHOIDOSSA.

– vaikuttaa perhehoidon toimijoiden yhteistyökäytäntöjä koskeviin asenteisiin.
– lisätä eri toimijoiden osallisuutta perheen jälleenyhdistämisessä.

Kohderyhmät

Lapset ja nuoret
#Munperheet-hankkeen ensisijaisena kohderyhmänä ovat Tampereen kaupungin, Perhehoitokumppanit Suomessa Oy (PKS) ja SOS- lapsikylän asiakkaina olevat perhehoitoon sijoitetut lapset (0-18-vuotiaat), joiden kohdalla on

1) suunniteltu perheen jälleenyhdistämisen aloittamista,
2) aloitettu työskentely perheen jälleenyhdistämiseksi tai
3) toteutettu lähiaikoina perheen jälleenyhdistäminen ilman, että huostaanottoa ei ole vielä purettu.

Hankkeessa tehdään myös kokonaisarvioita kaikkien kumppaneiden toiminnassa olevien perhehoitoon sijoitettujen lasten kotiuttamisen edellytyksistä.

Lasten lisäksi toimintaan kutsutaan mukaan perhehoidossa asuneita 19-29-vuotiaita nuoria.


Vanhemmat
Toisena kohderyhmänä ovat perhehoitoon sijoitettujen lasten perheet: syntymäperheet ja sijaisperheet läheisverkostoineen ja perhesuhteineen.

Työntekijät
Kolmantena kohderyhmänä ovat perhehoidon toimijat, erityisesti perheen jälleenyhdistämistä toteuttavat ammattilaiset kunnissa/maakunnissa ja palveluntuottajilla.

Perhehoidossa on kokemuksia siitä, että lapsi ei saa tarvitsemaansa hoitoa esimerkiksi lasten- ja nuorisopsykiatriassa, jos kasvuolot eivät ole vakaat. Yhteistyötä tulee lisätä ja tukea tulee yhteensovittaa myös aikuispalveluiden kanssa. Sitoutuneiden kumppaneiden lisäksi kehittämistyöhön kutsutaan myös muita tahoja (eri hoitotahot, tukipalvelut ja muut kunnat).

Olemme keränneet lisätietoa perheen jälleenyhdistämisestä lasten, nuorten, vanhempien ja työntekijöiden näkökulmista. Lue lisää alla olevista linkeistä.

Lapsille

#Munperheet-hankkeen tavoitteena on mahdollistaa yhtäläiset oikeudet lapsille lastensuojelun perhehoidossa. Joskus aikuisten väliset suhteet voivat olla ristiriitaisia ja lapsen voi olla hankalaa kertoa omaa mielipidettään koskien asumistaan, omia läheisiään tai heidän tapaamistaan. Lapsella saattaa olla elämässään ”monia perheitä”, jotka ovat kaikki tärkeitä ja rakkaita. #Munperheet-hanke pyrkii luomaan yhteisen toimintamallin, jotta kaikki aikuiset, niin ammattilaiset kuin vanhemmatkin, tietäisivät miten toimia yhdenmukaisesti, kun puhutaan lapsen yhteydenpidosta läheisiinsä tai asumisesta.

#Munperheet-hanke haluaa myös kuulla lapsia ja heidän ajatuksiaan koskien perheitä ja perhesuhteita. Meidän työmme kannalta on tärkeä tietää, mitä lapset ajattelevat perheistään? Järjestämme yhteistyössä Pesäpuun Salapoliisitoiminnan kanssa lapsille tarkoitetun foorumin lokakuussa 2018, jossa perheitä ja perhesuhteita mietitään lapsilähtöisesti yhdessä.

Lue lisää Lapset ja nuoret kehittäjinä.

Jos kiinnostuit #Munperheet lasten foorumeista tai muusta toiminnastamme kysy lisää.

Nuorille

Pesäpuun nuorten foorumit ovat Selviytyjät-tiimin kehittämä nuorilta nuorille suunnattu työskentelymalli, joka toimii sekä vertaistukena että vaikuttamisen välineenä. Foorumeja järjestetään vuosittain eri puolella Suomea ja ne toimivat sekä yksilöllisellä, yhteisöllisellä kuin myös yhteiskunnallisella tasolla. Foorumeiden ideana on ottaa nuoret aktiivisesti mukaan kehittämään lastensuojelun käytäntöjä.

#Munperheet hankkeen aikana järjestetään useita nuorten foorumeja. Ensimmäinen nuorten foorumi ”Ketä kuuluu sun perheeseen?” järjestettiin maaliskuussa 2018 Tampereella.

Nuori! Jos kiinnostuit #Munperheet nuorten foorumeista tai muusta toiminnastamme kysy lisää.

Vanhemmille

Mitä perheen jälleenyhdistäminen tarkoittaa?

Perheen jälleenyhdistämisessä ei välttämättä tärkeintä ole se, että lapsi palaa konkreettisesti kotiin. Jälleenyhdistämistä voi olla myös se, että tehdään töitä lapsen ja vanhemman suhteen ylläpitämiseksi, rakentamiseksi ja vahvistamiseksi.

  • Perheenjälleenyhdistyminen on jo sitä, että vanhempi ja lapsi voivat olla yhdessä, toimia yhdessä ja suhde toimii.
  • perheenjälleenyhdistäminen voi olla sitä, että lapsi voi kokea syntymäperheen omaksi perheekseen.
  • Perheenjälleenyhdistäminen voi olla sitä, että lapsi saa ajatella ja rakastaa kaikkia perheitään.

”Lapsi löytää uudelleen vanhemman luokse ja vanhempi löytää uudelleen vanhemmuutensa.”

 

Tällä hetkellä vanhempien voi olla vaikea saada tarvitsemaansa tukea huostaanoton jälkeen. Tukea saadaan yleensä vasta siinä vaiheessa, kun vanhemmat hakevat huostaanoton purkua. Vanhempien tuki ei voi liittyä vain jälleenyhdistämiseen, vaan sen tulisi olla hyvin suunniteltua ja jatkuvaa. Vanhempien tuen suunnittelu pitäisi aloittaa jo huostaanoton valmistelussa ja sen pitäisi jatkua koko prosessin ajan. Vanhemmilla pitäisi olla myös itsellään mahdollisuus arvioida valmiuksiaan perheen jälleenyhdistämiseen. Omien valmiuksien arvioinnissa auttaa esimerkiksi huostaanoton lopetushakemuksen kysymysten miettiminen.

Sijoitukseen ja perhehoitoon liittyy monenlaisia, ristiriitaisiakin tunteita. Sijaisvanhemmat saattavat miettiä onko syntymävanhempi luottamuksen arvoinen. Mistä voi tietää kuinka kotona oleminen sujuu lapsen ollessa syntymävanhemman luona.  Sijaisvanhemmat ovat kuitenkin itse nostaneet esiin, ettei lapsen oireilu kotona olemisen jälkeen kerro aina traumasta tai huonosta kohtelusta. Käytös saattaa olla myös ikävää toisen vanhemman luokse, rutiinien muuttumista, väsymystä tai surua.

Luottamusta pitäisi löytyä myös syntymävanhemmilta. Lapsen on helpompi asettua sijaisvanhempien luokse, jos hän kokee, että vanhemmat luottavat toisiinsa. Perheen jälleenyhdistäminen on ristiriitainen asia myös sijaisvanhempien mielessä. Lapsen ja lapseen pitäisi kiintyä, lapsen pitäisi pystyä rauhoittumaan ja asettumaan sijoitukseen ja kuitenkin koko ajan pitäisi pitää yllä keskustelua perheen jälleenyhdistämisestä. Toisaalta perheet eivät kuitenkaan häviä lapsen mielestä, vaikka yhteydenpito olisi vähäistäkin. Lapsi voi alkaa luomaan mielikuvia syntymäperheestään. Lapsi haluaa olla lojaali kaikille vanhemmilleen. Jos aikuiset ja ammattilaiset eivät mahdollista turvallista yhteydenpitoa läheisiin, saattaa lapsi miettiä ja huolehtia vanhemmistaan mielessään joka tapauksessa. Tämä taas kuormittaa lasta ja hänen psyykettään tarpeettomasti.  Vanhempien tulisi pyrkiä pois kilpailuasetelmasta ja hyväksyä lapsen elämässä olevat monet vanhemmat.

Perheen jälleenyhdistyminen koostuu pienistä ja suurista asioista. ’Pohjajuuri’: pienin askel voisi olla se, että lapsella on lupa ajatella ääneen sijaisperheessä syntymävanhempiaan ja syntymäperheessä sijaisvanhempiaan.

Sijoituksen jälkeen lapsi, vanhemmat, mutta myös ammattilaiset saattavat kokea helpotusta siitä, että pitkä prosessi on ohi. Kaikki toivovat rauhaa ja elpymistä kriisistä, erityisesti lapselle. Huostaanotto on voimassa aina toistaiseksi ja sen edellytyksiä tulee jatkuvasti arvioida. Suunnitelmissa ja työskentelyssä tulee huomioida jatkuvasti mahdollinen perheen jälleenyhdistäminen, vanhempien tuki ja kokonaistilanteen arviointi. Perheen jälleenyhdistämistä ei voi tehdä nopeasti tai talouden sanelemana; tarvitaan avoimuutta ja suunnitelmallisuutta. Kaikilla osapuolilla tulisi olla tiedossa asiat, joiden täytyy muuttua, jotta huostaanoton purku voisi olla mahdollinen. Sekä lapset että aikuiset tarvitsevat konkreettiset suunnitelmat ja tavoitteet. Pelkkä ”huostaanoton perusteiden loppuminen ja tilanteen paraneminen” ei kerro kenellekään mitään.

Syntymävanhempien ja heidän toimintansa hyväksyminen ei ole sijaisvanhemmille aina helppoa ja päinvastoin. Tähän tarvitaan apua ja tukea. Joskus on helpompaa, jos tuen antaja on täysin ulkopuolinen henkilö. Esimerkiksi palveluntuottajilla on vahvoja malleja, joita voitaisiin hyödyntää laajemmin perheiden tukemisessa – se ehkäisisi perhehoidossa olevien lasten ja perheiden eriarvoisuutta.

#Munperheet-hankkeen aikana etsitään onnistuneiden perheenjälleenyhdistämisten kuvauksia hankekumppaneilta sekä seurataan jälleenyhdistämisiä, joita ollaan suunnittelemassa, jotka ovat meneillään tai jotka ovat juuri päättyneet. Jos Sinulla tai läheiselläsi on kokemus perhehoidosta ja perheen jälleenyhdistämisestä ja haluat kertoa tarinasi. Voit olla suoraan meihin yhteydessä.

#Munperheet-hankkeen tavoitteena on saada kaikkien osapuolien ääni kuuluville. Siksi teemme tiivistä yhteistyötä Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ry / VOIKUKKIA-toiminnan kanssa, Perhehoitoliitto ry:n ja Pirkanmaan Perhehoitajat ry:n kanssa.

Työntekijöille

#Munperheet-hanke on lähtenyt liikkeelle ajatuksesta, jossa jokaisella lapsella pitäisi olla mahdollisuus turvalliseen ja laadukkaaseen perhehoitoon, jossa lapsi saa olla lapsi ja rakastaa kaikkia vanhempiaan siten kuin itse haluaa. Pyrimme turvaamaan lapsen sijoituksen myötä lapselle tärkeiden ihmissuhteiden pysyvyyden. Jokaisella lapsella ja vanhemmalla tulisi olla mahdollisuus perheen jälleenyhdistämiseen ja siihen tarvittavaan tukeen.

#Munperheet-hanke haluaa luoda yhdenmukaisen, lapsen edunmukaisen, suunnitelmallisen perheenjälleenyhdistämisen mallin, jota levitetään valtakunnallisesti. Yhteistyökumppaneiden ja  ammattilaisten kertomana sekä tilastojen valossa näyttää siltä, että perhehoidossa ei perheen jälleenyhdistämisiä juurikaan tapahdu. Nuoret ja vanhemmat ovat kertoneet, että ammattilaiset eivät juurikaan halua tai uskalla puhua perheen jälleenyhdistämisestä. Haasteena perheen jälleenyhdistämisessä koetaan syntymävanhempien tuen puute sekä se, että erityisesti suurissa kaupungeissa lapsen ja vanhempien palvelut ovat eriytyneet moneen eri yksikköön, eikä kokonaisuudesta vastaa kukaan.

Tampereella on lapsiperheiden aikuissosiaalityön kanssa sovittu, että huostaanotetun ja sijoitetun lapsen vanhemmalle tehdään asiakassuunnitelma muutaman kuukauden kuluttua sijoituksesta. Tällaiseen suunnitelmaan on päädytty siksi, että vanhemmat eivät aina halua vastaanottaa apua heti sijoituspäätöksen yhteydessä. Silti tukea tulisi tarjota jatkuvasti kaikille osapuolille, eikä ketään saisi jättää yksin.

Työntekijät ovat nostaneet yhdeksi haasteeksi sen, että selkeä arviointimalli tai peilauspinta puuttuu – miten ja suhteessa mihin arvioidaan perheen jälleenyhdistämisen edellytysten lakkaamista? Selkeyden puute vaikeuttaa myös työntekoa. Avoimet tai yhdessä käsitellyt perusteet ja toimintakäytänteet voisivat tuoda rauhaa lastensuojeluun ja erityisesti lapsille ja syntymävanhemmille. Perheen jälleenyhdistämissuunnitelman tulisi kulkea perheen kanssa työskenneltäessä koko prosessin ajan mukana.

Perhehoitoon liittyy monenlaisia ihmissuhteita ja jännitteisiäkin tilanteita. Syntymävanhemmat haluavat olla kertomansa mukaan lasten elämän arkisissa asioissa enemmän mukana. Sijaisvanhemmat saattavat puolestaan jännittää kontaktia syntymävanhempaan. Silti yhteistyötä kannattaa ja pitää rakentaa. Onnistuneet kokemukset ovat vaatineet neutraalin työntekijän, aikaa ja pienin askelin etenemistä.

Sijoituksen päättyessä ollaan kuitenkin usein siinä tilanteessa, että nuori palaa asumaan omalle paikkakunnalleen. Jos tiivistä läheisverkostotyötä ei ole tehty sijoituksen aikana, keneen nuoren on mahdollista turvautua?

Kaikille eväät elämään

#Munperheet on osa Kaikille eväät elämään -ohjelmaa. Kaikille eväät elämään -avustusohjelma eriarvoisuuden vähentämiseksi on STEA:n rahoittama ja Lastensuojelun Keskusliiton koordinoima 3,5-vuotinen ohjelma. Ohjelma toimii vuosina 2017–2020 ja sen tavoitteena on edistää lasten, nuorten ja perheiden yhdenvertaisia mahdollisuuksia, vähentää eriarvoisuutta ja torjua ylisukupolvista syrjäytymistä.

Ohjelma kuuluu sosiaali- ja terveysministeriön Suomi 100 -avustusohjelmaan. Ohjelmassa on mukana 23 lasten, nuorten ja lapsiperheiden parissa työskentelevän järjestön kehittämishanketta. Lastensuojelun Keskusliitto koordinoi ohjelman toteutusta ja tukee hankkeiden kehittämistyötä, osaamista ja verkostoitumista sekä viestii hankkeiden tuloksista ja vaikutuksista.

Tutustu myös näihin

Kysy lisää

Kehittämispäällikkö

Pia
Lahtinen

040 188 1461

Erityisasiantuntija

Reetta
Peltonen

040 521 1646

Asiantuntija

Onni
Westlund

045 886 3326