”Sydämessä voi tuntuu ikävä, kun on yksinäistä” – Sijaisperheissä asuvien lasten ajatuksia ikävästä.

Mitä sijaisperheessä asuva lapsi ikävöi? Mikä auttaisi lasten itsensä mielestä ikävään? Tässä artikkelissa sijaisperheessä asuvat lapset kertovat itse ajatuksistaan ikävään liittyen. Artikkeli on toimitettu Laura Linnamaan pro gradu -työn pohjalta ja siihen on lisätty lasten piirroksia ja valokuvia sekä työntekijöiden tekemä koonti ikävän puheeksi ottamisesta.

Laura Linnamaa selvitti ”Sydämessä voi tuntuu ikävä, kun on yksinäistä. Lapsen ikävä perhehoidossa” -pro gradu -tutkielmassaan (Jyväskylän yliopisto, 2017) perhehoitoon sijoitettujen lasten kokemuksia ikävästä ja sen helpottamisesta. Aineisto kerättiin Pesäpuu ry:n järjestämissä Salapoliisipäivissä. Päivät toteutettiin Lähemmäs-hankkeen ja eri kuntakumppanien kanssa yhteistyössä. Tutkimusaineisto muodostui kahden Salapoliisipäivän aikana havainnoimalla kerätystä materiaalista. Tutkimuksen analyysimenetelmänä oli sisällönanalyysi.

Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, että perhehoidossa elävän lapsen ikävä ja keinot sen helpottamiseksi ovat varsin moniulotteisia. Lapset ikävöivät paitsi syntymäperhettään myös entistä kotiaan ja siellä olevia asioita sekä kasvuympäristöään. Ikävä on tunne, johon liittyy keskeisesti suru. Lasten mielestä ikävää helpottaa ajatusten suuntaaminen ikävästä pois sekä menneen pitäminen arjessa läsnä. Lapset tarvitsevat ikävän helpottamiseen aikuisen konkreettista apua. Lapset kaipaavat aikuiselta huolenpitämistä, emotionaalista tukea sekä lupaa ikävöidä rakkaitaan.

Kiitokset kaikille lapsille, jotka ovat antaneet äänensä paljon tunteita liikuttavalle asialle. Kiitokset myös Lauralle ja koko Pesäpuun Salapoliisitiimille tärkeästä työstä lasten kanssa.