Sijaishuollossa tapahtuva kaltoinkohtelu ja väkivalta nousevat yleiseen keskusteluun aika ajoin – hyvä niin, sillä vain näkyväksi tuleviin epäkohtiin on mahdollista puuttua ja tehdä muutosta. Kehittämiseen on tärkeää ottaa mukaan kaikkien niiden toimijoiden näkökulmia, joita asia koskettaa. Näitä toimijoita ovat myös pienet sijaishuollossa asuvat lapset. On epäselvää, minkälaista turvaa ja huolenpitoa sijaishuolto tarjoaa eri ikäisille lapsille, siksi kokemustiedon lisäksi tarvitaan valtakunnallista tutkimusta.
Pesäpuun Salapoliisitoiminnassa ja Kirahvitoiminnassa vahvistetaan alle 12-vuotiaiden lasten osallisuutta lastensuojelussa yhdessä lasten kanssa kehittämällä. Vuosien aikana olemme jatkuvasti saaneet huomata, miten hienosti ja rohkeasti lapset osallistuvat vaikeidenkin asioiden käsittelyyn ja kehittämiseen, tuoden omia kokemuksia ja näkemyksiä esille. Jo alle kouluikäiset lapset tuottavat eri tavoin tietoa samoista hyvän sijaishuollon sisällöistä kuin kouluikäiset lapset ja kuten myös nuoret ja aikuistuneet kokemusasiantuntijat.
Keskeinen viesti, jonka sijaishuollossa asuvat lapset toistuvasti nostavat esiin on turvallisuus, koski se sitten asumista, arkea tai aikuisia. Lasten mielestä turvallinen koti on esimerkiksi sellainen, jossa on ”hyvä tunnelma,” ”lukot kaikkialla,” ”pidetään yöllä ovet kiinni,” ”ei satuteta” ja jossa ”otetaan syliin.” Turvallisuus syntyy aikuisista ”jotka ei huuda,” ”auttaa” ja ”vahtii, ettei varas tule.” Aikuisista, jotka ”antaa ruokaa,” ”haluaa halata,” ”leikkii” ja ”lohduttaa.”
Kun kysyimme lapsilta, mistä tietää, että aikuinen huolehtii ja välittää, lapset vastasivat siitä, ”että on turvallista.” Salapoliisitoimintaan osallistuvien lasten kanssa kokosimme turvallisen perhehoidon teesejä. Teeseihin lapset määrittelivät turvallisuuden tarkoittavan, ”Vaikka sitä, että jos pelottaa, niin voi mennä sanomaan aikuiselle” ja sitä, että ”Jos on tosi kova nälkä, niin voi mennä kysymään, voidaanko ostaa lisää ruokaa.”
Lapselle turvallisuuden tunnetta lisäävät esimerkiksi aikuisen läsnäolo, ruuan saaminen, turvallinen uni ja syli. Nämä voivat aikuisille tuntua itsestään selviltä asioilta, mutta kaltoinkohtelua kokevalle tai kokeneelle lapselle nämä eivät itsestäänselvyyksiä ole. Siksi mitä ikinä lapsi kertoo, se on tärkeää juuri hänelle. Lastensuojelun kehittämisen tärkeimpiä periaatteita on arvostaa lapsen kertomaa, ottaa se todeksi ja hyödyksi käytäntöön.
On kaikilla mittareilla mitattuna hyödyllisintä löytää reaaliaikaisesti lasten kokema kaltoinkohtelu tai väkivalta sijaishuollossa, jotta niihin voidaan puuttua. Jo alle kouluikäiset lapset ovat paljon valmiimpia puhumaan, kuin aikuiset rohkeita kysymään. Mitä varhaisemmassa vaiheessa lapsi pääsee kertomaan mahdollisesta turvattomuudesta ja kaltoinkohtelusta, sitä paremmat mahdollisuudet on auttaa lasta ja ehkäistä pitkäaikaista kärsimystä. Lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on tässä keskeinen rooli, kuten myös muilla lapsen elämässä olevilla aikuisilla.
Pienten lasten kokemaa väkivaltaa ja kaltoinkohtelua sijaishuollossa on mahdollista tunnistaa ja ehkäistä, kun aikuiset aktiivisesti ja rohkeasti tarjoavat kaikenikäisille lapsille tilanteita, jossa lapsi pääsee tuottamaan kokemuksiaan ja kuulumisiaan. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä suurempi on aikuisen vastuu tässä. Koska turvalliset aikuiset ovat turvallisen sijaishuollon ydintä, on aikuisten vastuulla, koko julkishallintoa myöten varmistaa, että turvallisia aikuisia ei lapsilta puutu. Lasten saama turva ja apu on aina aikuisten käsissä. Ei ole tiedossa lasta, joka ei haluaisi tulla autetuksi ajoissa.
Susanna Kalliola,
Kehittämispäällikkö,
Pienten lasten osallisuus
YLE:n dokumenttisarja Huostassa viestittää kaltoinkohtelun jatkuneen myös tämän päivän sijaishuollossa. Sijaishuollossa asuneiden nuorten haastattelut velvoittavat meitä entistä pontevammin toimimaan kaltoinkohtelun kitkemiseksi sijaishuollosta. Pesäpuu haluaa tukea erityisesti niitä, joille Huostassa dokumenttien asiat tuottavat ahdistusta ja mahdollisesti omia muistoja kaltoinkohtelusta, mutta myös muita kaltoinkohtelun ehkäisemisestä kiinnostuneita.
Huostassa -dokumentttisarjaa koskevissa asioissa voit olla yhteydessä seuraavasti Pesäpuun työntekijöihin:
| Sijaishuollossa asuvat lapset alle 12v | Kehittämispäällikkö Susanna Kalliola |
p. 044 715 0215, susanna.kalliola(at)pesapuu.fi |
| Sijaishuollossa asuvat ja jälkihuollon nuoret | Asiantuntija Onni Westlund |
p. 045 886 3326, onni.westlund(at)pesapuu.fi |
| Sijaishuollosta aikuistuneet kaltoinkohtelua kokeneet | Kehittämispäällikkö Johanna Barkman |
p. 040 514 4855, johanna.barkman(at)pesapuu.fi |
| Turvallinen perhehoito, PRIDE-valmennus, perhehoidon tuki ja valvonta | Kehittämispäällikkö Hanna Piiroinen |
p. 040 700 0795, hanna.piiroinen(at)pesapuu.fi |
| Sijaishuollon organisoiminen ja rakenteet kaltoinkohtelun ehkäisemiseksi | Toiminnanjohtaja Jari Ketola |
040 848 1917 jari.ketola(at)pesapuu.fi |
