Pesäpuun 20-vuotisjuhlavuoden tapahtumat käynnistyivät keskiviikkona 13.2., kun Turussa järjestetyssä seminaarissa liikuttiin koulun ja lastensuojelun yhdyspinnoilla. Paikalla oli lähemmäksi 200 osallistujaa eri ammattikunnista, ja samalla tapahtuma päätti Sisukkaasti koulutiellä –prosessin Varsinais-Suomessa.

Vahvista hyvää, vaali iloa

Seminaarin avasi lastenpsykiatri Jukka Mäkelän puheenvuoro, jossa sukellettiin kaltoinkohdellun lapsen kannustavaan kasvatukseen. Mäkelä aloitti puheensa havainnollistamalla haavoitettua lasta käyttämällä Kalevalassa esiintyvän Kullervon tarinaa: Kullervolta vietiin rakkaus jo kehdossa ja hän joutui kantamaan harteillaan sukupolvien kaunoja, mikä näyttäytyi häiriö- ja väkivaltakäyttäytymisenä. Kullervo leimattiin pahaksi, vaikka todellinen syy oli hänen paha olonsa. Kullervoa ei kohdattu eikä hänelle annettu rakkautta.

– Kaikilla ihmisillä on kaipuu rakkauteen. Lapset, jotka eivät saa rakkautta, ymmärretään usein väärin.

Mäkelä puhui fyysisestä ja henkisestä väkivallasta sekä siitä, kuinka vaikeaa kaltoinkohtelu on usein määritellä. Lapsi voi olla vanhemmille koko elämän mittainen haave, mutta silti lapsia laiminlyödään kaikissa kulttuureissa.

– Kaltoinkohtelu on yksilökeskeisten yhteisöjen erityinen vitsaus. Kukaan ei voi pärjätä yksin lapsen kasvatuksessa ja siksi yhteisöllinen vanhemmuus on olennainen voimavara.

Mäkelä kyseenalaistakin vallitsevan ajatuksen, jonka mukaan lapselle riittää yksi turvallinen aikuinen. Hänen mukaansa väite ei pidä paikkaansa, sillä eri aikuiset näkevät lapsessa eri puolia ja näin myös kannustavat lasta eri tavoin.

–  Lapsen monipuolisuus pääsee kukoistamaan monipuolisemmassa ympäristössä. Useammat turvalliset vuorovaikutussuhteet vahvistavat lasta ja lapsen kyvykkyyttä.

Lopuksi Mäkelä puhui lapsen hyvää kehitystä suojaavista tekijöistä ja turvallisesta kiintymyssuhteesta. Kaikki arkipäivän vuorovaikutustilanteet vievät lasta eteenpäin ja siksi esimerkiksi koulussa lasta ei tule torjua vaan kohdata rauhallisesti ja ymmärtäen. Mäkelän ajatus kiteytyi seuraavasti:

– Vahvista hyvää, tyynnytä pahaa ja vaali iloa. Mutta sitä ennen, pidä huoli itsestäsi, jotta voit pitää huolta myös lapsesta.

Herkkyys lapsen kohtaamisessa

Perhepsykoterapeutti Outi Abrahamsson laittoi osallistujat pohtimaan, miltä lapsena tuntui, kun aikuinen tuli lohduttamaan ikävässä tilanteessa. Harjoituksen tarkoituksena oli herätellä muistoja siitä, millaiset asiat ja eleet tässä ihmisessä lohduttivat.

– Turvallisen kiintymyksen osoittaminen lähtee pienistä asioista; katseesta, äänensävystä, kuuntelemisesta.

Sen huomaaminen, että oppilas on kohdannut kaltoinkohtelua tai väkivaltaa, on luokkatilanteessa haastavaa. Lapsi tai nuori voi käyttäytyä vetäytyvästi, häiriköiden tai vaikuttaa ulospäin samanlaiselta kuin edellisenä päivänä.

– Kuka tahansa meistä voi olla kokenut väkivaltaa. Ei ole olemassa selkeitä tai tiettyjä merkkejä, jotka automaattisesti kertoisivat tilanteesta. Kaikista tärkeintä on herkkyys lapsen kohtaamisessa.

Vaikka kohtaamisesta puhutaan paljon, onnistuu se vain, jos aikuisella – esimerkiksi opettajalla – on lupa, tuki ja uskallus siihen. Lisäksi jokaisen aikuisen on kyettävä hallitsemaan omat reaktionsa suhteessa lapsen kertomaan.

– Ole läsnä ja kuuntele, mitä lapsella on sanottavanaan. Tilannetta ei tarvitse heti ratkaista tai lähteä selvittämään, vaan tärkeää on, että lapselle annetaan tilaa levätä ja kerätä voimia.

Rakenteet eriarvoistavat

Valteri-koulun ohjaava opettaja Merja Koivisto johdatti seminaariyleisön seuraavan kysymyksen äärelle: kuuluuko koulu kaikille ja ovatko kaikki osa sitä? Vaikka lapsi tuntuisi sulautuvan luokkahuoneeseen, näin ei välttämättä ole.

– On eri asia, onko yksi vai yksin muiden joukossa. Työyhteisössäkin toivomme, että meidät hyväksytään sellaisina kuin olemme – sitä toivovat myös lapset omassa joukossaan. Näkymä esimerkiksi kouluruokalasta paljastaa karulla tavalla todellisen tilanteen ja erottelee lapset toisistaan.

Kun päätöksiä tehdään ensisijaisesti rakenteiden eikä lapsen edun mukaan, joutuvat lapset Koiviston mukaan epätasa-arvoiseen asemaan esimerkiksi saatavilla olevien tukipalvelujen näkökulmasta. Erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten auttamiseksi on Suomeen perustettu VIP-verkosto, joka kokoaa yhteen sosiaali-, terveys- ja koulutoimijat. Tarkoituksena on monialaisen ammattilaisjoukon kanssa luoda selkeät palvelupolut lapsen tukemiseksi.

– Suomessa on valtavasti osaavia ammattilaisia, mutta yhteistyö heidän väliltään puuttuu. VIP-verkosto on perustettu juuri sitä varten, että tieto ja osaaminen liikkuisi kaikkien osapuolten välillä lapsen parhaaksi.

Rakkaus koulumaailmassa

Pesäpuun kehittämispäälliköt Christine Välivaara ja Hanna-Leena Niemelä kertoivat työskentelystään Sisukas-mallin äärellä ja toivat nuorten viestejä edellisellä viikolla järjestetystä Koulupolulla-workshopista. Koulu nostatti nuorille mieleen ikäviä muistoja, kuten leimaamista, yksinäisyyttä ja kiusaamista, mutta myös paljon hyviä ajatuksia – onnistumisen kokemuksia, saatua tukea ja ymmärtäväisiä opettajia.

– Nuorten puheista nousee inhimillisyys, välittäminen ja kannustaminen. Juuri näitä asioitahan rakkaus on koulumaailmassa, vaikka opettajat usein kaihtavatkin rakkaus-sanaa, Välivaara kertoi.

Monialaisissa palavereissa oleellista nuorten mukaan on se, että paikalla on nuorille tärkeät aikuiset ja palaverin tarkoitus on kaikille osapuolille selvä. Silloin ilmapiiri on turvallinen, jota myös oppiminen vaatii. Välivaara ja Niemelä kertoivat nuorten kaipaavan aikuisilta lähestymistä ilman ennakkokäsityksiä.

– Kuten eräs kokemusasiantuntija-kollegamme sanoi: nuori aistii seitsemässä sekunnissa, kuinka aikuinen hänet kohtaa ja häneen suhtautuu. Jokainen nuori on ainutlaatuinen yksilö, ja siksi heidät tulee myös kohdata omalla tavallaan, Niemelä kiteytti.

Lapsen ehdoilla

Seminaarin lopuksi HUS:n sairaalakoulun apulaisrehtori Reija Laine kertoi ALVA- eli alueellisen erityisen tuen oppilashuolto –mallista, jolla tuetaan psyykkisesti oireilevia lapsia esikoulusta peruskoulun loppuun asti. Viime syksynä aloitetun mallin tarkoituksena on, että oikeat oppilaat olisivat oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

– Työskentelemme lapsen tai nuoren, hänen perheensä ja muiden elämässä mukana olevien tahojen kanssa. Kaikki lähtee siitä, että saamme lapsen motivoitumaan ja sen jälkeen etenemme hänen ehdoillaan.

Laineen mukaan ALVA-tiimi konsultoi eri toimijoita. Hän muistutti, että yhdessä työskentely avaa enemmän näkökulmia ja mahdollisuuksia. Jokaisella opettajalla on usein huoli oppilaistaan, mutta ei aina keinoja tai tietoa, mitä tehdä.

– Opettajat tarvitsisivat auttavan puhelimen ja siksipä ALVA-tiimiin voi aina olla yhteydessä, Laine vinkkasi.

 

Seuraava Pesäpuun juhlavuoden teeman ympärille kietoutuva tilaisuus järjestetään Tampereella 22.2.