TIIVISTELMÄ
Henna Haunia: ”Todistelun taakka” -syntymävanhempien osallisuuden kokemuksia perheen jälleenyhdistämisessä
perhehoidosta
Pro Gradu – tutkielma
Tampereen yliopisto
Sosiaalityö
Ohjaaja: Timo Harrikari
Syyskuu 2019
Tässä pro gradu -tutkielmassa käsitellään sijaisperheeseen sijoitettujen lasten syntymävanhempien osallisuuden kokemuksia perheen jälleenyhdistämisessä. Tarkastelun kohteena ovat syntymävanhemman kokemukset saamistaan ja toivomistaan tukitoimista sekä osallisuuden toteutumisesta huostaanoton ja perheen jällenyhdistämisen yhteydessä. Tämän tutkielman teoreettinen viitekehys on syntymävanhemmuus. Se nähdään tässä tutkielmassa biologisesti määrittyneenä, mutta siihen liittyvät myös psykologiset ja sosiaaliset näkökulmat. Syntymävanhemmuuden erityisyys liittyy kulttuurimme tuottamaan käsitykseen hyvästä vanhemmuudesta. Lastensuojelussa syntymävanhemmuuden asema ja siihen kohdistuvat odotukset muodostuvat näiden kulttuuristen käsitysten kautta synnyttäen toiseuden kokemuksia. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella syntymävanhempien kokemuksia osana Pesäpuu ry:ssä käynnissä olevaa #munperheet -hanketta. Hankkeessa kiinnostuksen kohteena on suunnitelmallisen perheen jälleenyhdistämisen työkäytänteiden kehittäminen.
Tutkielma on laadullinen tutkimus, jossa vastauksia tutkimusongelmaan etsittiin kahdeksan syntymävanhemman puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Haastateltavat valikoituivat vertaistukiverkostojen, kunnan sosiaalityön tai tuttavan kautta. Haastateltavat olivat eripuolilta Suomea, ja kuusi heistä oli naisia ja kaksi miestä. Aineisto on ensin analysoitu luokittelemalla ja sitten luokiteltu käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Näkökulma tässä tutkielmassa on fenomenologinen keskittyen ihmisen kokemuksen tutkimiseen hänen omassa elämäntodellisuudessaan. Pyrin kuvaamaan vanhempien kokemuksia mahdollisimman tarkasti ja heidän tarkoittamallaan tavalla etsimällä niistä samankaltaisuuksia ja syvempiä merkityksiä. Tutkielman keskeiset osat syntymävanhempien kokemuksien esittäminen ja analysointi.
Aineiston analyysin tuloksena muodostui kolme luokkaa jotka kuvasivat esiin nousseita keskeisiä teemoja. Luokat ovat seuraavat: 1) vanhemmuus lastensuojelussa, 2) kokemuksia yhteistyöstä viranomaisten kanssa ja 3) vanhemman tunteet ja tulevaisuuden odotukset. Ensimmäinen luokka kuvaa syntymävanhemmuuteen kohdistettuja odotuksia, tukitoimia ja suhdetta perhesijoituksessa olleeseen lapseen. Toisessa luokassa on kuvattuna yhteistyö sosiaalityöntekijöiden ja sijaisperheen kanssa. Lopussa ovat vanhemman huostaanoton ja perheen jälleenyhdistämisen synnyttämät tunne-elämän kuvaukset sekä odotukset tulevaisuudelta. Aineistossa ilmeni perheen jällenyhdistymisen toteutuneen viiden vanhemman kohdalla, kolmen kohdalla se ei toteutunut tai tilanne oli epäselvä ja yksi perheen jällenyhdistäminen oli toteutunut hallinto-oikeuden ratkaisuna.
Tutkielmani perusteella sijaisperheeseen sijoitettujen lasten syntymävanhemmat jäävät ilman tarvitsemaansa tukea lastensuojeluasiakkuuden eri vaiheissa. Tarkoituksenmukaisten tukitoimien saaminen edellytti vanhemmalta oma-aloitteisuutta ja kyvykkyyttä hakea tarvitsemiaan palveluita joista keskeisimpiä oli oma terapia ja vertaistuki. Odotukset elämäntilanteessa tarvittavista muutoksista ja perheen jälleenyhdistämisen toimintakäytännöt olivat vanhemmille epäselviä eikä suunnitelmia näiden suhteen oltu tehty. Huostaanotto oli herättänyt syntymävanhemmissa yksinäisyyttä, syyllisyyttä ja epäonnistumisen tunteita. Lapsen ja omaan tulevaisuuteensa he suhtautuivat myönteisesti. Johtopäätöksenä tässä tutkielmassa tuli esille perheen jälleenyhdistämiseen liittyvien työkäytäntöjen tarvitsevan kehittämistä ja kuntatason rakenteellisia uudistuksia.
Avainsanat: syntymävanhempi, sosiaalityö, perheen jälleenyhdistäminen, sijaisperhe, osallisuus