Perhehoitajat, perhehoidon työntekijät ja lastensuojelulaitosten ohjaajat ovat työskennelleet kanssamme etsien tilanteita, jolloin joku on kuunnellut, kiinnostunut, asettunut ei-tietämisen tilaan ja kysynyt tarkentavia kysymyksiä. Olemme myös haarukoineet, millaisia ovat olleet tilanteet, kun itse on kyennyt tunnistamaan ensin oman tunteensa, asenteensa tai kokemuksensa ja sitten kohdannut joko lapsen tai aikuisen kiinnostuneena ja avoimena, tuputtamatta omia ajatuksiaan. Erottanut toisen tunteet omista ja pohtinut tilannetta toisen kokemuksia ja tarpeista käsin. Ja kysynyt, mitä toinen ihminen kokee.

Olemme siis etsineet sijaishuollossa toimivien aikuisten omaa mentalisaatiokykyä edistäviä ja toisaalta sitä vaikeuttavia tekijöitä. Niiden äärelle pysähtyminen on olennaista siksi, että traumatietoinen tunnetyöskentely sijaishuollossa asuvien lasten kanssa edellyttää aikuisilta mentalisaatiokykyä ja sen myötä vahvistuvia vuorovaikutustaitoja sekä kykyä säädellä omia tunteitaan.

Esimerkiksi tällaisia arjen konkreettisia keinoja lasten kanssa toimivat perhehoitajat, ohjaajat ja sosiaalityöntekijät löysivät:

Omien tunteiden ja ajatusten tunnistaminen

Omien tunteiden, ajatusten ja toiveiden tunnistaminen vaatii usein pysähtymistä niiden äärelle. Se on alku mentalisaatiokyvyn harjoittelulle.  Emme ole automaattisesti tietoisia omistakaan ajatuksistamme, tunteistamme tai kokemuksistamme. Omat ajatukseni ja tunteeni kertovat vain minusta itsestäni ja omista kokemuksistani.

Mitä sinulle tulee mieleen omien tunteiden ja ajatusten äärelle pysähtymisestä?

Toisen ajatusten, tunteiden ja toiveiden veikkailu, kysyminen

Toisen puolesta ei voi tietää kysymättä häneltä itseltään, mutta voi veikkailla eri vaihtoehtoja. Kun veikkailee vähintään kolmea vaihtoehtoa, saattaa huomata, että mahdollisuuksia on monia, joten saadakseen toisen näkemyksen selville, on kysyttävä. Toisen puolesta luuleminen tai tietäminen estää mentalisaatiota ja se voi tuntua tunkeutumiselta toisen elämään. Ratkaisun halu voi vaikeuttaa mentalisaatiokykyä, jos se ei sisällä toisen kuulemista. Kysyminen tai esimerkiksi vauvan toiminnan havainnointi on tärkeä osa mentalisaatiota.

        Oletko pysähtynyt veikkailemaan lapsen tai toisen aikuisen ajatuksia, tunteita tai toiveita? Miltä se on tuntunut? Mitä olet huomannut, kun olet kysynyt?

Liike ja tekeminen

Kehollisuus ja kaikki aistimme liittyvät mentalisaatioon. Jos on väsynyt tai nälkäinen, mentalisaatiokyky voi vaikeutua. Aistimukselliset asiat, kuten sauna, avanto, tuoksut, metsä, lemmikkieläimet tai muut vastaavat asiat, jotka voi nähdä, kuulla, haistaa, maistaa tai tuntea, ovat monelle apuna pysähtymisessä mentalisaation äärelle.

Edistävätkö liike, tekeminen tai aistimukselliset kokemukset sinun mentalisaatiokykyäsi?

Vireystila

 Oma vireystila vaikuttaa mentalisaatiokykyyn ja siihen, onko emotionaalisesti toisen saatavilla. Oma hyvinvointi vaikuttaa myös siihen, kykeneekö olemaan läsnä. Kenenkään mentalisaatiokyky ei kuitenkaan voi olla koko ajan optimaalista. Kukaan ei myöskään tule  elämän aikana valmiiksi mentalisaation harjoittelemisessa.

Millaisia asioita sinä olet huomannut vireystilan vaikutuksesta mentalisaatiokykyysi? 

Tieto

Tieto voi edistää mentalisaatiokykyä. Tähän liittyy se, että asioita voi tarkastella monesta näkökulmasta. Tieto lapsen kehitysvaiheista, tarpeista ja vireystilojen vaikutuksesta voi tukea mentalisaatiota vuorovaikutuksessa lapsen kanssa. Traumatietoisuus tukee lapsen tai toisen aikuisen kuuntelemista herkällä korvalla. Yliyrittäminen voi olla mentalisaatiota vaikeuttava tekijä.

Millaisesta tiedosta sinä olet hyötynyt, kun mietit mentalisaatiokykyäsi?

Turvallisuus

Turvallisuus vaikuttaa mentalisaatiokykyyn. Turvassa ollessaan voi esimerkiksi ammentaa leikkisyydestä tai kepeydestä ja olla avoimesti kiinnostunut toisen ajatuksista ja tunteista. Turvassa ei tarvitse kontrolloida tilannetta, vaan voi olla rennommin. Sosiaalinen kuormitus ja vaikea tai uhkaava ilmapiiri vaikeuttavat mentalisaatiokykyä. Esimerkiksi turvalliset palaverikäytännöt edistävät mentalisaatiokykyä ja luottamusta toisten osallistujien hyväntahtoisuuteen.

Mitä sinulle tulee mieleen turvallisuudesta ja mentalisaatiokyvystä? Miten voit edistää turvallista ilmapiiriä lapsen tai aikuisen kanssa?

Auttavatko nämä teemat ja kysymykset sinua tutkailemaan itseäsi ja omaa mentalisaatiokykyäsi?

Mentalisaatiokyky voi joskus piileksiä esimerkiksi vaikeiden elämänkokemusten, kiireen tai stressin takana.

XXXXXXXXXXXXXXXXX

Lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua toteutetaan silloin, kun lapsi ja perhe ovat lastensuojelun asiakkaina. Parhaillaan valmistellaan lakeja, jotka määrittelevät, miten lastensuojelu jatkossa järjestetään.

Viime viikkoina olen pohtinut, millainen mentalisaatiokyky päättäjillä on lapsia kohdistuvia päätöksiä tehdessään. Miten he tunnistavat omia arvojaan, ajatuksiaan ja kokemuksiaan siitä, mikä edistää lasten hyvinvointia? Lasten ja nuorten tarpeista ja heidän tulevaisuudenuskonsa heikkenemisestä on laajasti tietoa. Lapsilta on kysytty ja he ovat kertoneet kokemuksiaan edellisten lisäksi esimerkiksi köyhyyden vaikutuksista sekä päihde- ja mielenterveyspalveluihin pääsyn vaikeuksista. Miten tutkittu tieto ja kokemustieto vaikuttavat päättäjien ratkaisuihin?

Millaisissa olosuhteissa lasten ja nuorten parissa toimivat aikuiset jatkossa pyrkivät vastaamaan lasten yksilöllisiin tarpeisiin ja ennen kaikkea, millaista ainutkertaista lapsuuttaan jokaisella lapsella on mahdollisuus elää?

Lisää mentalisaatiokykyä edistävistä ja estävistä tekijöistä sijaishuollossa:

Mentalisaatiokykyä edistäviä ja estäviä tekijöitä sijaishuollossa -opas sekä
Pesäpuun uusi julkaisu tarjoaa keinoja mentalisaatiokyvyn vahvistamiseen sijaishuollon arjessa  -uutinen

Traumatietoiseen tunnetyöskentelyyn ja mentalisaatioon pääsee perehtymään Tunnetyöskentelyn ohjaajakoulutuksessa sijaishuollon työntekijöille ja perhehoitajille:  https://pesapuu.fi/tapahtumat/tunnetyoskentelyn-ohjaajakoulutus-sijaishuollon-tyontekijoille-ja-perhehoitajille-2/