Muutto on usein suuri elämänmuutos kenelle tahansa. Sen yhteydessä vaihtuu paitsi asuinpaikka, myös elinympäristö naapurustoineen. Muuton myötä monet arkiset asiat, kuten reitit ja liikkuminen eri paikkoihin, on opeteltava uudelleen. Mikäli muutto edellyttää koulun vaihtamista, vaihtuu samalla iso osa arjen kavereista, millä saattaa olla hyvin suuri vaikutus lapseen. Ihannetilanteessa näihin muutoksiin on aikaa valmistautua ja ne käsitellään rauhassa yhdessä perheen kanssa. Mutta aina aikaa tähän ei ole.

Lastensuojelussa muutokset asuinpaikoissa ovat lapsille ja nuorille usein nopeita ja yllättäviä. Lisäksi muutoissa erityistä on, että asuinpaikan lisäksi vaihtuvat ihmiset, joiden kanssa lapsi asuu. Lapsi muuttaa hänelle vieraiden aikuisten ja lasten luo. Pesäpuussa olemmekin kuluneen talven aikana tutkineet yhdessä lasten kanssa sitä, mitä asioita on tärkeä ottaa huomioon, jotta muutto uuteen asuin-/sijaishuoltopaikkaan olisi lapselle mahdollisimman hyvä. Pesäpuun Euroopan unionin sosiaalirahaston osarahoittama Hyvä tulo sijaishuoltoon -hanke (2024–2025) tarkastelee parhaillaan tätä teemaa nuorten, läheisten ja ammattilaisten näkökulmasta, ja tuon hankkeen innoittamana lähdimme pohtimaan asiaa myös alle 13-vuotiaiden lasten kanssa. Takana on yksi Salapoliisipäivä 6–13-vuotiaille, ja kevään aikana jatkamme teeman tarkastelua vielä toisessa Salapoliisipäivässä sekä yhdessä Kirahvipäivässä alle kouluikäisten kanssa.

Lasten ajatuksia ja toiveita

Vaikka takana on vasta yksi päivä teeman äärellä, en malta olla jakamatta teille palasia lasten ajatuksista ja toiveista jo tässä kohtaa. Salapoliisipäivissä lapset eivät käsittele omia henkilökohtaisia kokemuksiaan, vaan auttavat Salapoliisi Mäyrää hänen elämäänsä liittyvissä kysymyksissä.

Siun soten kanssa yhteistyössä järjestetyssä päivässä pohdittiin, mikä tulisi ottaa huomioon, kun Mäyrä ei voi enää asua omien mäyrävanhempiensa luona, vaan edessä on muutto karhuperheeseen. Mikä voisi helpottaa ja auttaa uuteen paikkaan muuttamista?

Käsittelimme tätä kysymystä lasten kanssa toiminnallisesti pelaten isoa Mäyrän auttamispeliä, saduttaen ja rakentaen auttamiskoneita. Kiteytän lasten neuvot ja terveiset neljän kohtaan: tutustuminen ja ensihetket, turvallisuus, tieto sijoituksen syistä ja yhteydenpito. Tarkemmin näistä voi lukea Salapoliisiuutisista 2/2024.

Tutustuminen ja ensihetket

Lapset korostivat puheessaan mahdollisuutta käydä tutustumassa uuteen asuinpaikkaan ja sen aikuisiin mielellään useampaan kertaan ja jopa yön yli. Muuton hetkellä tärkeää on, että saa antaa omille vanhemmille halit ja vanhemmat toivottavat tsemppiä tulevaan. Uudessa paikassa taas on tärkeä kuulla tervetulotoivotus, kuten ”Tervetuloa, valitkaa huoneenne ja tehkää olonne kotoisaksi”. Mahtavaa olisi myös, jos lempiruoka olisi kysytty aiemmin ja sitä olisi tarjolla ensimmäisenä päivänä.

Turvallisuuden tunne

Lasten mielestä Mäyrä haluaisi kysyä uuden paikan aikuisilta: ”Onko täällä turvallista?” ja saako se oman huoneen. Tärkeää onkin, että uudessa paikassa on oma huone ja sänky, riittävästi ruokaa ja vaatteita sekä riittävästi aikaa syömiseen ja nukkumiseen. Lisäksi korostui aikuisten toiminta; he eivät saa olla ”ragekuittaajia”, riidellä tai satuttaa, vaan olla oikeasti turvallisia. Turvallisuuden tunnetta vahvistaa myös, kun saa aikuiselta tarvitsemaansa apua nukkumaanmenossa (silitystä ja unilelun) ja syömisessä (kannustusta, jos ei pysty syömään). Vanhasta kodista tuodut tavarat, erityisesti oma unilelu, ja vanhempien valokuva tuovat myös turvaa ja auttavat kotiutumaan.

Tieto

”Miksi minut on sijoitettu?” -kysymys nousi esiin päivän aikana. Useamman lapsen mielestä Mäyrä ei tiennyt sijoituksensa syitä:

”Mäyrä ei tiedä, miksi pitää lähteä (vanhasta kodista). Vanhemmat kertovat, että hänen on nyt vaan lähdettävä.”
”Mäyrä ei tiedä, miksi joutui muuttamaan Nalle-perheeseen.”
”Mäyrä miettii, miksi oikein tuli asumaan uuteen paikkaan.”

Iso ja perustavaa laatua oleva kysymys, johon lapsella on oikeus tietää vastaus iästään riippumatta. Mikäli kysymys jää vaille vastausta, voi kiinnittyminen uuteen asuinpaikkaan olla entistäkin haastavampaa.

Yhteydenpito vanhempiin

Lapset toivat esiin sekä Mäyrän halun palata asumaan takaisin mäyrävanhempien luo kuin myös toiveen tiiviimmästä yhteydenpidosta mäyrävanhempien kanssa. Yhteydenpidon kysymykset tulivat esiin lähes jokaisen lapsen puheessa jossain vaiheessa päivää, ja siinä korostui nimenomaan vanhempien tapaaminen, kuten vierailut uudessa asuinpaikassa, muiden yhteydenpidonmuotojen sijaan.

Aikuisten aika ja kiinnostus pysähtyä lapsen äärelle ovat tärkeitä asioita turvallisuudessa

Kun kuuntelin lapsia, palasin mielessäni yli 20 vuoden taakse kesään, jolloin itse muutin itselleni uuteen perheeseen. Miten tuolloin toivoin voivani palata pian takaisin kotiin ja saavani pitää tiiviisti yhteyttä läheisiini. Kuitenkin samaan aikaan tunne turvasta ja vakaudesta uudessa asuinpaikassa tuntui todella hyvältä. Tuo tunne syntyi samoista asioista, joita lapset Mäyrän kohdalla korostivat: tutustumisesta, turvasta ja tiedosta. Muutto herätti minussa hyvin ristiriitaisia ajatuksia ja tunteita, ja tärkeää olikin, että aikuisilla oli aikaa ja kiinnostusta pysähtyä erilaisten tunteideni ja ajatusteni äärelle. Pysähtyä kysymään, mitä kuuluu, mikä huolettaa tai mikä tuottaa iloa. Kysymään, onko jotain, mitä haluaisin kysyä tai tietää nykyisyydestä tai menneisyydestäni.

Lasten neuvot Mäyrälle ja meille aikuisille voivat ensilukemalta kuulostaa itsestäänselvyyksiltä. Kuitenkin, jos pidämme niitä sellaisina, voimme sortua yleistyksiin, ja meiltä voi jäädä huomaamatta se, mikä on tietylle lapselle erityisen tärkeää. Esimerkiksi tämä Mäyrän erään lapsen suulla kysymä kysymys ”Oletteko te oikeasti niitä turvallisia aikuisia?” saa todellisen merkityksensä vasta, kun lapsi itse pääsee kertomaan, millainen on hänen mielestään oikeasti turvallinen aikuinen.

Kaiken tämän lasten kanssa työskentelyn myötä minulle on auennut jälleen lisää siitä kokemusmaailmasta, joka sijaishuollossa elävillä lapsilla voi olla. Lapsilla on paljon kerrottavaa ja opetettavaa meille aikuisille, kun heiltä uskalletaan kysyä asioita. Vähintään yhtä tärkeää kuin kysyminen on myös kuunteleminen. Pysähdymmehän aidosti kuuntelemaan, mitä lapsi vastaa meille?