Kulissien takana – näin syntyy traumatyökirja nuorilta nuorille

”Hei, olen Kettu. Minut tunnetaan kyvystäni selviytyä vaikeissa tilanteissa. Olen myös älykäs ja kekseliäs. Voin viedä sinut lempeästi paikkoihin, joissa et ehkä ole vielä käynyt. Jos olet kokenut vaikeita asioita, niiden käsitteleminen vie aikaa ja vaatii voimavaroja. Mutta juuri siksi minä olen täällä – auttaakseni sinua. Yhdessä voimme mennä tätä polkua eteenpäin.”

Edellä oleva kappale on poiminta tekeillä olevasta traumatyökirjasta, joka kulkee työnimellä ”Pala kerrallaan – kirja traumoista ja toivosta nuorilta nuorille”. Kirjassa seikkailee eläinhahmo Kettu, jonka avulla monimutkaisia ja vaikeita asioita voidaan käsitellä symbolisesti. Kettu kulkee matkaa, joka peilaa nuorten omia kokemuksia väkivallasta ja selviytymisestä. Tämä metaforinen lähestymistapa mahdollistaa hankalien asioiden käsittelyn empaattisella tavalla, tuoden esiin toivoa, voimavaroja ja hyväksyntää itseä kohtaan.

Ketun matka kirjan päähahmoksi sai alkunsa viime vuoden keväällä, kun vertais- ja kehittäjäryhmä Supertyyppien tapaamisella yksi sijaishuollossa asunut nuori maalasi ketun ja jakoi toisille palan elämäntarinaansa maalauksen kautta. Kettu kertoo traumatyökirjan sivuilla omaa tarinaansa ja auttaa samalla myös lukijaa miettimään omaansa. Nuoret antavat hahmolle merkityksiä ja muotoja, ja sen kautta kirjaan luodaan tarina, johon jokainen voi samaistua omalla tavallaan. Symbolinen kerronta antaa mahdollisuuden etäännyttää vaikeita asioita ja tarkastella niitä turvallisen välimatkan päästä. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun kehitetään materiaaleja sijaishuollossa asuville ja asuneille nuorille, joiden elämään lastensuojelu on syvästi vaikuttanut.

Supertyypin maalama kettu, josta kaikki sai alkunsa.

Monia vaiheita sisältävä matka

Lastensuojelun kehittäminen ja työkirjan tekeminen on monivaiheinen prosessi, joka vaatii jatkuvaa oppimista, kuuntelemista ja yhteistyötä – sekä hyvää syötävää ja juotavaa! Ovi käy tiuhaan, kun nuoret saapuvat yksitellen Pesäpuun toimistolle. On alkamassa Supertyyppien tapaaminen. Keittiössä tuoksuvat lohikeitto ja pannukakku. Aluksi syömme ja käymme läpi kuulumiset ennen kuin siirrymme työstämään materiaalia.

Nuorten kokemuksia ei voi sivuuttaa, kun teemme heille suunnattua materiaalia. Siksi olemme alusta alkaen ottaneet nuoret mukaan traumatyökirjan suunnitteluun ja tekemiseen. He eivät ole vain kohderyhmä, vaan kirjan aktiivisia tekijöitä. Nuoret tuottavat tekstiä, luovat kuvitusta, testaavat harjoituksia ja antavat kommentteja kirjasta. He kertovat, mikä toimii ja mikä ei, mikä tuntuu tärkeältä ja mitä pitäisi vielä muuttaa. Jokainen nuoren kirjoittama tarina, ajatus ja runo on ainutlaatuinen ja tarjoaa vertaistukea. Heidän sanojensa kautta vaikeatkin elämänkokemukset saavat ilmaisun, joka voi auttaa muita vastaavassa tilanteessa olevia nuoria. Kirjasta tulee nuorten näköinen ja heidän tarpeisiinsa vastaava.

Seuraavana päivänä jatkamme nuorten kanssa kirjan parissa. Nyt myös taittaja ja kuvittaja osallistuvat tapaamiseen etäyhteydellä. Käymme läpi kirjan kokonaisuutta, jäsennämme tekstejä, mietimme kuvitusta ja teemme työnjakoa. Nauru raikaa toimistossa, kun ideoimme lennokkaasti, miten kirjassa voisi kuvata roadman-ilmiötä eläinhahmojen kautta.

Pala kerrallaan

Työkirjasta ei ole tarkoitus tehdä paksua tieto- tai oppikirjaa, vaan nuorille mahdollisimman helppotajuinen ja -lukuinen, kuvitusta sisältävä kirja. Kirja tulee sisältämään tietoa, vertaistarinoita ja harjoituksia liittyen traumoihin, väkivaltaan, riitelyyn, tunteisiin, empatiaan, arjen- ja elämänhallintaan, vakautumiseen, rakkauteen, toivoon, iloon ja unelmiin. Kirjan kohderyhmää ovat sijaishuollossa asuvat ja sieltä itsenäistyneet nuoret.

Nuorten kokemusäänen lisäksi kirjassa hyödynnetään Vertaisuus ilman väkivaltaa -hankkeessa kerättyä tietoa lasten välisestä väkivallasta sijaishuollossa sekä muuta tutkimustietoa. Nuori voi itse omatoimisesti tai yhdessä ammattilaisen tai muun aikuisen kanssa tutkia työkirjaa ja saada sitä kautta vähitellen, pala kerrallaan toivoa ja uudenlaisia selviytymiskeinoja. Tavoitteena on, että vaikka nuori lukisi kirjasta vain Ketun osuudet, hänen itseymmärryksensä ja elämänhallintansa voisivat vahvistua. Lisäksi kirjan avulla voidaan vahvistaa psykososiaalisia taitoja eli sitä, miten pärjätä paitsi omien tunteiden ja ajatusten kanssa, myös suhteessa toisiin ihmisiin.

”Mä haluan sen ketun kuvan!” huudahti innostuneena eräs nuori ryhmäkerran päätteeksi. Näin Kettu alkaa elämään nuorten mielessä hiljalleen. Kirjan avulla voi ehkä tunnistaa joutuneensa Ketun tavoin kohtaamaan elämässä monia vaikeitakin asioita, ja Ketun selviytymistarinat voivat tarjota lukijalleen uudenlaisia ideoita ja toivoa.

PS. Traumatyökirja valmistuu ensi keväänä. Halutessasi myös sinä pääset osallistumaan työkirjan tekoon KaMu-kehittämisympäristössä. Tervetuloa mukaan yhteiselle matkalle!