Missä paikassa haluaisin asua? Kuinka kauan asun täällä? Miksi asun täällä? Saanko nähdä vanhempaani? Millä tavoin haluan tai saan olla yhteydessä äitiini, isääni tai muuhun tärkeään aikuiseen? Onko minun pakko olla yhteydessä? Mitä tapahtui tai mitä tapahtuu? Nämä ovat esimerkkejä asioista, joita lastensuojelun asiakkaana olevat lapset pohtivat, ja joihin hänen on saatava aikuisen apua.
Lastensuojelulain tavoitteiden toteutumiseksi saattavat kaiken ikäiset lapset kohdata isoja elämänmuutoksia, kuten kiireellisiä sijoituksia, sijaishuoltopaikan muutoksia, huostaanottoja ja kotiutumisia. Näissä tilanteissa lapsilla on oikeus ilmaista mielipiteensä, toiveensa ja ajatuksensa. Muutokset ovat lapselle elämää mullistavia tilanteita koskettaen aina lapsen turvallisuuden tunnetta. Kun lapselta selvitetään mielipidettä tai toivetta näissä mullistavissa tilanteissa, on välttämätöntä pysähtyä myös lapsen kokeman turvallisuuden äärelle.
Jo mielipiteen tai toivomuksen esittäminen voi olla lapselle iso asia. Lapsi voi olla turvaton ja epävarma, kun ei tiedä mitä on tapahtunut tai mihin voi vaikuttaa. Lapsi ei ole ehkä saanut mitään sanoitusta tapahtumille. Lapsi saattaa olla peloissaan, ahdistunut tai ikävissään. Ehkäpä suuttunut. Helpottunutkin lapsi voi kokea epävarmuutta ja turvattomuutta. Siksi lapsen mielipiteen selvittäminen elämänmuutoksissa vaatii työntekijältä aina pysähtymistä lapsen äärelle. Teemmekö kuitenkaan aina näin? Kohtaammeko lapsen tunteita, kipua tai huolta? Uskallammeko kertoa lapselle mitä tapahtuu ja miksi? Saako hän riittävästi aikaa ja välineitä sopeutua muutoksiin?
Mielipiteen muodostumiseksi lapselle on annettava aikaa ja tukea prosessoida tapahtumia ja asioita, edellyttäen että lapsi on saanut myös tarpeeksi tietoa ja selitystä niihin. Siksi mielipiteen selvittäminen voi harvoin olla yksittäinen pistemäinen kysymys. Kyseessä on pidempi prosessi. Mielipide on lapselle oikeus, eikä sitä tule jättää tekemättä, vaikka se veisi aikaa. Harva aikuinenkaan tekee elämän isoimpia päätöksiä yksin tai yhdessä minuutissa. Isot elämänmuutokset vaativat kaikilta prosessointia ja reflektointia jonkun kanssa.
Lastensuojelun toimenpiteet ovat tarpeellisia, mutta ne voivat silti tuntua lapsesta traumaattiselta tai surulliselta. Vähemmän traumaattisista niistä tekee sen, kun me aikuiset huolehdimme lapsen osallisuudesta, siitä, että lapsi ei jää sivuun, vaan saa tietää mitä tapahtuu ja miksi. Kun huolehdimme siitä, että lapsi saa kertoa ajatuksistaan ja tunteistaan, tulee kuulluksi ja hänen kanssaan työstetään ja käsitellään lapsen elämänmuutosta. Käsittely tarkoittaa sekä arjessa tapahtuvaa lapsen kysymyksiin ja tunteisiin vastaamista että lastensuojelun työntekijän tapaamisia, joissa lapsen elämäntilannetta käsitellään ja sanoitetaan useita kertoja. Ilman ajan antamista lapsella on riski jäädä tunnetasolla aivan yksin, jolla voi olla kauaskantoisia seurauksia lapsen toimijuuden kehitykselle ja kyvylle selviytyä jatkossa.
Kehitämme parhaillaan alle kouluikäisten lasten mielipiteen selvittämistä tukevaa mallia Kirahvityössä. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä enemmän korostuu aikuisen rooli ja tuki osallisuuden ja mielipiteen selvittämisessä. Molemmissa on kyse lapsen turvallisuuden ja hyvinvoinnin turvaamisesta. Varmistaa lapsen oikeus osallisuuteen, mielipiteeseen ja kuulluksi tulemiseen omassa elämässään on hieno sosiaalityöntekijän lakisääteinen tehtävä!
