Koulutukseen osallistuneen ja tunnetyöskentelyryhmiä ohjanneen kokemuksia:

”Tunnetyössä tärkeintä on ymmärtää oma ja toisen tunne. Parhaiten tunnetyöskentelyä oppii kokemuksen kautta.

Pitää ensin itse kokea jokin tietty tunnekokemus, jotta voi käydä sitä läpi toisen kanssa. Tästä syystä tunnetyöskentelyryhmässä käydään erilaisten tehtävien ja harjoitusten avulla läpi itsessä heränneitä tunteita ja ajatuksia. Tämän jälkeen tehtäviä ja harjoituksia voi ottaa käyttöön, joko lapsen kanssa tai sijaisvanhemman kanssa käytävään keskusteluun. Tämä antaa meille työkalun puhua suoraan tunteista, ymmärrystä itselle siitä, miksi jotkut tunteet heräävät itsessämme tietyissä tilanteissa ja keinoja, miten voimme hallita omia tunteita ilman, että se vääristää eri vuorovaikutustilanteita.

Tärkein osa tunnetyöskentelyryhmissä on se, että opimme sanoittamaan tunteita eri tilanteissa. Tunteet on tärkeää hyväksyä, jotta voimme siirtyä konkreettiseen toimintaan tai keskustella asioista rakentavasti.

Miksi nämä tunteet ovat tärkeitä? Tunteet vaikuttavat ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Niin lapsen ja vanhemman väliseen vuorovaikutukseen kuin sosiaalityöntekijän ja sijaisvanhemman väliseen vuorovaikutukseen. Sijaishuollon maailma sisältää vahvoja tunteita. Menneisyytemme vaikuttaa siihen, miten reagoimme asioihin, on kyse sitten sijoitetusta lapsesta, sijaisvanhemmasta, sosiaalityötä tekevästä tai syntymävanhemmasta.” – Maria Paiho-Vartiainen