PRIDE-ennakkovalmennus on tarkoitettu heille, joita kiinnostaa perhehoitajuus eli sijaisvanhemmuus, ja jotka haluavat tarkemmin pohtia, voisivatko ja haluaisivatko he ryhtyä perhehoitajiksi lapselle, joka syystä tai toisesta ei sillä hetkellä voi asua omien vanhempiensa luona.

PRIDE-valmennus ei ole mikään pikapyrähdys. Se on usean kuukauden – noin puolisen vuotta – kestävä rupeama, jonka aikana valmentautujat saavat tietoa perhehoitajuudesta ja lisäksi pääsevät tekemään syvällistä matkaa itseensä ja elämäänsä: pohtimaan aktiivisesti omia kokemuksiaan, arvojaan, asenteitaan ja elämänhistoriaansa.

Valmennuksen aikana voi pysähtyä muun muassa oman lapsuuden, ihmissuhteiden, mahdollisen vanhemmuuden ja oman ihmisten kohtaamisen tavan äärelle: millaisessa perheessä ja ilmapiirissä kasvoin? Miten omat kokemukseni vaikuttavat minuun tällä hetkellä? Millainen olen tai haluan olla kasvattajana? Miten ymmärrän erilaisuutta? Onko elämäntilanteeni riittävän vakaa? Kuinka toimin yhteistyötilanteissa? Millaiset ovat omat voimavarani ja tukiverkostoni? Miten perhehoitajuus muuttaisi elämääni? Prosessia vetävät valmentajat kulkevat osallistujien rinnalla koko matkan sparraten heitä pohdinnoissa ja tarjoten tietoa sekä osallistumalla aktiivisesti myös harkitsijoiden valmiuksien arviointiin.

PRIDE-valmennuksen yhteydessä aina aika ajoin kuulee kysymyksiä, että voisiko tämä olla nopeampi prosessi. Ehkä vähemmän työläs?

Nykyaika on monella elämän eri alueella nopeatempoista. Tahtiin imeytyy helposti mukaan niin, että kaikki pitkällisempi paneutuminen ja perehtyminen voivat näyttäytyä hitaalta etenemiseltä. Mutta sijaisvanhemmaksi lähteminen on valtavan suuri, usein koko elämään vaikuttava päätös. Se ei ole jotain sellaista, johon ryhtyä hetken mielijohteesta tai pelkän innostuksen puuskassa. Innostus voi olla hyvä lähtökohta aloittaa asian tarkempi tutkiskelu, mutta sijaisvanhemmuuden evääksi se ei yksin riitä.

Perhehoitajaksi hakeutuminen on päätös, joka mullistaa paitsi perhehoitajaksi lähtevän, mutta myös hänen mahdollisen muun perheensä ja lähipiirinsä elämän. Se on kasvatusta ja hoivaa, välittämistä, kannustamista, huolehtimista ja yhdessä kasvamista – mutta ei vain sitä. Lapsen mukana elämään tulevat hänen läheisensä, ammattilaiset ja muu verkosto.

Perhehoidon perhe-elämää ohjaavat ja määrittelevät lait ja toimintamallit sekä yhteistyö lastensuojelun ja lapsen verkoston kanssa. Omaan kotiin astuvat myös ohjaavat ja valvovat viranomaiset. Toisin kuin biologisten tai adoptoitujen lasten kanssa, sijoitettavan lapsen kasvatukseen ja arjen raameihin on vaikuttamassa monta eri toimijaa, eri näkökulmista käsin. Tulevalla perhehoitajalla tulee olla sekä tahtoa että valmiuksia astua tähän kaikkeen mukaan.

Kokeneet perhehoitajat sanovat usein, että sijaisvanhemmuus lainehtii elämän sellaisiinkin nurkkiin, joihin ei etukäteen osannut kuvitella vaikutusten ulottuvan. Siksi valmennuksessa pysähdytään kysymään: Haluanko ottaa tämän osaksi elämääni? Millaisia voimavaroja, taitoja ja valmiuksia minulla on toimiakseni perhehoitajana? Miten toimin silloin, kun kaikki ei suju odotusten mukaisesti?

Lapsi tarvitsee turvallisen ja välittävän aikuisen, joka on valmis sitoutumaan myös silloin, kun yhteinen matka ei ole helppo. Aikuisen, joka hyväksyy hänet sekä uskaltaa ja haluaa rakentaa suhdetta hänen kanssaan juuri sellaisena kuin hän on.

Siksi PRIDE-ennakkovalmennus ei ole pikainen kurssi eikä läpihuutojuttu. Sen kuuluukin olla syväsukellus omaan itseen, omaan elämänpolkuun ja siihen, millaiseen tehtävään on mahdollisesti sitoutumassa. Jokainen sijaishuollossa asuva lapsi on oikeutettu perheeseen, joka on valmistautunut ja valmentautunut tehtäväänsä, saanut tietoa ja tehnyt harkinnan päätteeksi tietoisen päätöksen yhdessä prosessia johdattelevien valmentajien kanssa. Se on myös perhehoitajuutta harkitsevien oikeus: valmennus antaa aikaa arvioida, pysähtyä ja miettiä asiaa.

Ja vaikka PRIDE-valmennus on intensiivinen prosessi, ei vielä sekään tee kenestäkään ns. ”valmista”: vasta perhehoitajuuden ja lapsen tai lasten kanssa arkea yhdessä eläessä todellinen oppiminen ja kasvaminen tehtävään voi alkaa.