Lastensuojelun kehittäminen lasten kanssa on ehdottomasti parasta työssäni. Olemme tämän vuoden aikana jälleen usealla hyvinvointialueella perhehoidon kehittämisen parissa. Järjestämme eri kumppaneiden kanssa esi‑ ja alakouluikäisille lapsille sekä heidän perhehoitajilleen Salapoliisipäiviä. Niissä lapset saavat äänensä kuuluviin ja me aikuiset saamme lisää ymmärrystä siitä, millaisia kokemuksia ja toiveita lapsilla on.
Parhaillaan on käynnissä myös Lastensuojelu lasten silmin ‑kampanja, jossa keräämme valtakunnallisesti alle 12‑vuotiaiden avo‑ ja sijaishuollossa olevien lasten ajatuksia ja toiveita lastensuojelusta. Erityisen jännittävän kampanjasta tekee se, että ohjausryhmään on kutsuttu oikeita asiantuntijoita – kaikki alle 10‑vuotiaita.
Minulla on kokemusta monenlaisista ohjausryhmistä sekä osallistujana että vetäjänä. Kokemukset ovat vaihdelleet innostavista neutraaleihin ja välillä turhauttaviinkin. Nyt ensimmäiset lasten ohjausryhmän tapaamiset ovat takana. Ensimmäinen järjestettiin kasvotusten ja toinen etänä, koska kaikki eivät päässeet mukaan live-tapaamiseen. Voin todeta, ettei ainakaan tylsää tai turhauttavaa ollut – mutta ei myöskään ihan helppoa.
Jo ohjausryhmän kokoaminen ja suunnittelu vaati monenlaista pohdintaa. Mikä ajankohta olisi lapsille ja perheille sopiva? Miten lapset kutsutaan ja mikä motivoisi heitä osallistumaan? Miten varmistamme lasten osallisuuden emmekä suunnittele tapaamisen sisältöä liikaa etukäteen?
Ensimmäinen havainto oli, että lasten osallisuus on täysin riippuvainen aktiivisista aikuisista. Aikuisten ohjausryhmissä ei ole yhtä paljon portinvartijoita kuin lasten kohdalla. Portinvartija on aikuinen, jonka toiminta vaikuttaa siihen, pääsevätkö lapset mukaan vai eivät. Aikuinen voi asenteellaan, kiinnostuksellaan tai ajanpuutteellaan joko avata oven lasten osallistumiselle tai pitää sen kiinni. Vaikka lapsilla olisi halua ja ideoita, heidän osallistumisensa riippuu aikuisista. Aikuisten motivointi on usein se vaikein osa – lapset kyllä innostuvat.
Yleensä ohjausryhmissä istutaan pöydän tai tietokoneen ääressä. Lasten kanssa meno on vauhdikkaampaa. Opin jo ensimmäisessä tapaamisessa, että suunnitelmia täytyy muuttaa lennosta ja nopeasti. Lasten kanssa oleminen herättää myös monenlaisia tunteita, ja ryhmän jälkeen oli tavallista suurempi tarve reflektoida omaa toimintaa. Pohdin esimerkiksi toteutuiko lasten aito ja turvallinen osallisuus, mitä olisin voinut tehdä toisin ja johdattelinhan lapsia mahdollisimman vähän.
Tapaamisen tavoitteena oli suunnitella kampanjaa varten tehtäväpaperia, jonka myöhemmin täyttävät muut lapset. Huomasin pian, että lastensuojelusta puhuminen voi olla vaikeaa ilman tarinoita ja konkreettisia esimerkkejä. Lapsi tarvitsee jotain tarttumapintaa vaikeiden ja uusien asioiden käsittelyyn.
Lapset piirsivät meille kuvituksia kampanjaa ja tehtäväpaperia varten. En usko, että aikuisten ohjausryhmässä olisin koskaan kuullut vastaavaa kuin nyt, kun kysyin lasten halukkuutta piirtämiseen:
”Joo, kyllä me piirretään. Piirretään niin hyvin kuin ikinä osataan.”
Miten sydämestä tulevaa auttamisen halua – ja sitä vahvisti, että tehtäviä pyysi lapsille tärkeä vertainen, Salapoliisi Mäyrä.
Aikuisilta edellytetään herkkiä korvia ja kykyä tarttua lapsen ideoihin. Tällä kertaa pillimehun kyljessä ollut labyrintti auttoi lasta kertomaan, että hän pitää labyrinttitehtävistä. Niinpä tehtäväpaperiin tulee myös labyrintti, jossa tehtävänä on auttaa työntekijää löytämään reitti lapsen luo.
Tiedän, ettei lasten piirroksista tule tehdä tulkintoja, mutta pysähdyin silti, kun yksi lapsista piirsi lastensuojelun työntekijän kasvottomana. Onko lastensuojelussa lapsille liikaa kasvottomia työntekijöitä?
Yhtenä tehtävänä on myös suunnitella ja piirtää auttamiskone, joka auttaa lapsia. Ryhmässä yksi lapsi piirsi koneen, joka antaa hunajaa, kun lapsi sairastaa. Tämä herätti tiimissämme myöhemmin pitkän keskustelun siitä, miten ytimessä lapsi oli: kuinka tärkeää on saada aikuisen huolenpitoa ja hoivaa – ja miten sen merkitys korostuu, jos lapselta on puuttunut hoiva tai ”se hunaja”.
Seuraava ohjausryhmä kokoontuu kesäkuussa. Silloin lasten kanssa mietitään, miten kampanjasta olisi hyvä kertoa toisille lapsille. Siihen asti jännitämme, kuinka paljon postia saamme ja millaisia ajatuksia lapsilla on. Lasten vastauksista kirjoitetaan raportit sekä lapsille että aikuisille.
Nyt tarvitaan aktiivisia aikuisia. Voit aloittaa tilaamalla meiltä materiaalipaketin osoitteesta toimisto@pesapuu.fi. Paketti sisältää tiedotteen kampanjasta työntekijöille ja lapsen huoltajille, ohjeet aikuisille, kirjeen lapselle sekä tehtäväpaperin, jossa on muun muassa labyrintti ja mahdollisuus piirtää auttamiskone.
Kampanja toteutetaan Pesäpuun ja Lastensuojelun Keskusliiton yhteistyönä. Lasten ohjausryhmässä ovat mukana myös Helsingin kaupungin taitavat ja osaavat perhehoidon työntekijät.
Kiinnostuitko?
Lisätietoa antaa kehittämispäällikkö Sari‑Anne Paaso
sari-anne.paaso@pesapuu.fi
