Care Day -viikko on käynnissä, ja sen huipentumana vietämme huomenna perjantaina 21.2.2025 erityistä juhlapäivää. Olet varmaan kuullut, että tämän vuoden teemana on ”Rakkaus lastensuojelussa”?

Rakkaus on perustavaa laatua oleva voima. Se ei ainoastaan luo turvaa, vaan myös antaa toivoa ja voimaa vaikeina hetkinä. Rakkauden suurin taika on siinä, miten se yhdistää meidät toisiimme. Se näkyy hymynä huulillamme, lempeänä katseena ja kosketuksena. Tai siinä, miten huolehdimme toisistamme, kuinka kuuntelemme ja vastaamme, tuemme ja autamme. Rakkaus korjaa, rakkaus hoitaa. Rakkaus on läsnä hetkissä, joissa olemme heikoilla ja joku ojentaa kätensä.

Rakkauden vastakohta – mitä emme halua nähdä?

Olemme jo vuosia pohtineet rakkauden merkitystä yhdessä lasten ja nuorten, perheiden ja työntekijöiden kanssa. Ensin hiljaa kuiskaten ja tunnustellen, sitten hiukan äänekkäämmin, ja nyt rohkeasti liputtaen.

Keskusteluissa toistuu ajatus rakkauden moninaisuudesta, siitä kuinka se sijaishuollossa näkyy teoissa, kohtaamisissa ja tunteissa. Kun lapsi ja nuori kokee olevansa arvostettu ja tärkeä, rakkaus juurtuu häneen. Vastaavasti rakkauden puute voi tuntua kohtaamattomuutena, yksinäisyytenä ja näkymättömyytenä. Se jättää tyhjäksi ja pelokkaaksi.

Siinä missä rakkaus on ollut pitkään vaiettu aihe, myös sijaishuollossa tapahtuva kaltoinkohtelu ja väkivalta on tuottanut liian paljon hiljaisuutta. Pelko voi estää asioista puhumista. Voi olla, ettei lapselta tai nuorelta ole koskaan kysytty asiasta ja hän ei osaa oma-aloitteisesti siitä kertoa. Tai jos hän kertoo, häntä ei uskota tai oteta todesta. Aikaisemmat huonot kokemukset kertomisesta lisäävät hiljaisuutta. (Mononen ym. 2025.) Usein kaltoinkohtelusta ja väkivallasta pystyy kertomaan vasta aikuisena. Pitkäaikainen vaikeneminen ei kuitenkaan tarkoita vaikean asian käsittelyn torjumista, vaan sitä, että ei ole valmis vielä muistamaan ja/tai käsittelemään kokemaansa.

Rakkauden vastakohta ei ole pelkästään väkivalta – se voi olla myös välinpitämättömyys. Tiesitkö, että ihmisen yleisin trauma on se, ettei ole tullut nähdyksi ja kuulluksi (Pyykkönen 2024)? Silloin hän kantaa hämmennyksensä, surunsa, pelkonsa ja usein myös hylättynä olemisen tunteensa täysin yksin. Traumaattiset tapahtumat eivät välttämättä jätä syviä pysyviä jälkiä, vaan paljon riippuu myös siitä, miten pääsee toisen kanssa käsittelemään tunteitaan ja reaktioitaan. Lapselle ja nuorelle onkin tärkeää, että aikuiset ovat empaattisesti läsnä, kuuntelevat ja auttavat. Se, miten aikuiset tukevat, voi vaikuttaa pitkälti siihen, miten lapsi tai nuori selviytyy kokemastaan.

Jokainen lapsi ja nuori tarvitsee kokemuksen siitä, että uhan ja hädän hetkellä on saatavilla joku, jonka luokse voi juosta ja sylin, johon uppoutua. Tämä ei välttämättä tarkoita fyysistä syliä, vaan tunneperäistä turvaa ja läsnäoloa, joka antaa uskoa ja toivoa siihen, että yksin ei tarvitse selviytyä.

Kuva: Sara Helfenstein

Kohtaaminen on rakkauden ydin

Viime vuonna sain tilaisuuden työskennellä Pesäpuun työni rinnalla myös Valtion koulukodeilla. Syksyllä kiersin eri yksiköitä valmentamassa työntekijöitä Oma Boxi -työmenetelmään trauma- ja väkivaltatietoisesti. Oli hienoa tavata nuorten asioille omistautuneita työntekijöitä, mutta koskettavimpia näillä reissuilla olivat kohtaamiset nuorten kanssa.

Mennessäni nuorten asuinyksiköihin ja luokkahuoneisiin kiitin nuoria siitä, että sain tulla heidän vieraakseen. Nuoret ottivat minut vastaan avoimesti, jokainen omalla tyylillään. Halusin kuulla, mitä he ajattelevat elämästään ja arjestaan. Kohtaamiset nuorten kanssa saivat minut nöyräksi ja kiitolliseksi, sillä sain kurkistaa heidän maailmaansa ja mahdollisuuden ymmärtää heidän kokemuksiaan.

Useat nuoret kertoivat kokevansa työntekijöiden välittävän heistä. Eräs nuori kutsui minut omaan huoneeseensa, ja kahvinkeiton lomassa juteltiin asiasta. Hän kertoi, että ohjaajat oikeasti välittävät.

”Ne antaa aikaa meille, ei siksi, että on pakko, vaan koska ne haluaa. Kaikki tekee tätä työtä palkan takia ja se on ihan ok, koska rankasta työstä pitääkin saada hyvä palkka. Mut se, miten ne tekee työtään, kertoo, kuinka arvokkaita me ollaan. Ohjaajat näyttää sen käytöksellään.”

Paikka maailmassa – paikka sydämessä

Lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisia ja kavereita ympärilleen. Työssäni olen oppinut, ettei lasta tai nuorta voi suojella tapahtumilta, joita he ovat jo kokeneet. Vaikka useat lapset ja nuoret ovat aktiivisia oman elämänsä toimijoita, kaipaavat he silti tukea, tietoa ja joskus myös sanoja omien kokemustensa ymmärtämisessä ja käsittelemisessä sekä siinä, miten tulla toimeen muiden kanssa. (Barkman ym. 2025). Meidän aikuisten tehtävänä on kulkea lasten ja nuorten rinnalla tukien, kuunnellen ja auttaen. Tukea tarvitaan koko sijaishuollon ajan, eikä matka ole aina helppo. Se on kuitenkin rakkauden ja välittämisen matka, jonka kuljemme yhdessä.

Eräässä koulukodissa pitkään työskennellyt ohjaaja puhui sanoilla, jotka koskettivat minua. Hän kertoi, kuinka nuoret saattavat kokea itsensä eksyneiksi, mutta sisimmässään he haluavat löytää oman paikkansa ja oikean tiensä. ”Siksi me olemme täällä – yhdessä etsimässä ja löytämässä sen”, hän sanoi.

Toisessa koulukodissa työntekijä puhui rakkaudesta – siitä, kuinka monet lapset ovat jääneet rakkaudesta paitsi ja kuinka me työntekijöinä voimme tuoda sen takaisin heidän elämäänsä eri tavoin. Puheen päätteeksi 21 kollegaa ilmaisi tunteensa taputtaen. Tuo hetki jää mieleeni ikuisesti.

***

Care Day muistuttaa meitä siitä, miksi teemme tätä työtä. Rakkaus ei ole vain tunne, vaan se ilmenee teoissa ja kohtaamisissa, jotka viestivät lapselle ja nuorelle: olet turvassa, saat tukea ja apua, sinulla on mahdollisuus löytää oma paikkasi maailmassa ja nähdä itsesi rakastettavana.

Enää en pelkää puhua rakkaudesta.

Lähteet:

Barkman, Johanna., Mononen, Eeva., Flinck, Anu & Liukkonen, Johanna (2025): Uusi alku. Kirja nuorille toivosta, traumoista ja selviytymisestä. Pesäpuu ry. Julkaistaan keväällä 2025, seuraa viestintäämme.

Mononen, Eeva., Barkman, Johanna., Flinck, Anu & Liukkonen, Johanna (2025): Selvitys lasten vertaissuhdeväkivallasta lastensuojelun sijaishuollossa. Vertaisuus ilman väkivaltaa -hanke. Pesäpuu ry. Selvitys julkaistaan 4.3.2025, tervetuloa julkaisuwebinaariin.

Pyykkönen, Nina (2024): Psykologien mentalisaatioperustainen työnohjausryhmä. Syksy 2024. Suomen Mentalisaatioinstituutti.