Kohtaan työssäni lastensuojelun piirissä olevia ja olleita nuoria sosiaalisen median alustoilla, erityisesti Discordissa ja Tiktokissa. Työhöni liittyy suuria eettisiä, ajankohtaisia kysymyksiä, joihin minulla ei ole selkeitä vastauksia. Digitaalisen nuorisotyön asiantuntijana joudun jatkuvasti haastamaan ja kehittämään ymmärrystäni digitalisaation ja erityisesti sosiaalisen median eri puolista. Lasten ja nuorten sosiaalisen median käyttöön liittyvä yhteiskunnallinen ja tieteellinen keskustelu on ollut viime vuosina tapetilla aiempaa kriittisempään sävyyn, joka on muovannut myös omaa ajatteluani. Pidän keskustelua lasten ja nuorten hyvinvoinnista aina tervetulleena ja tärkeänä, vaikka aikuislähtöisessä yhteiskunnassa se saa helposti myös moraalipaniikin sävyjä ja nykyajan keskustelualustat ja mediakanavat korostavat myös mielipiteiden polarisoitumista.
Ensin tiukka mielipiteeni: voittoa tavoittelevien sosiaalisen median suuryritysten luoma algoritmipohjainen some ei ole tähän mennessä mielestäni tuonut meille oikeastaan mitään hyvää. Algoritmipohjaisuudella tarkoitan tässä yhteydessä säännönmukaisuutta, jolla sosiaalisen median alustat nykyään toimivat. Palveluissa valikoidaan mitä sisältöä käyttäjälle näytetään ja suositellaan sen pohjalta, mistä kiinnostumme ja keiden kanssa olemme yhteydessä, eli mihin haluamme sitoutua. Käänteentekevänä ajankohtana voidaan pitää vuotta 2016, jolloin Instagram ja Twitter ottivat tällaiset algoritmipohjaiset syötteet käyttöön. Sen jälkeen TikTok on buustannut tätä kehityskulkua. Kun sisältö koukuttaa, haluamme viettää sen ääressä yhä enemmän aikaa. Vai uskaltaisiko sanoa, että jopa joudumme. Itsesäätelytaitomme ovat rajalliset. Onhan tällä kaikella väistämättä suuria vaikutuksia arkeemme.
Somealgoritmien koukuttavan mekanismin vuoksi ei ehkä tule kovin yllättävänä uutisena, että Yhdysvaltalaisen The Girls’ Index™-tutkimuksen (ROX 2023) mukaan 10-12-vuotiaiden tyttöjen sosiaalisen median käyttöaika yli kaksinkertaistui vuosien 2017 ja 2023 välillä. Suomessa tyttöjen keskimääräinen ruutuaika päivässä oli lähes kuusi tuntia, josta neljä tuntia sosiaalisessa mediassa (Kosola, Mörö & Holopainen 2024). Tutkijoiden linssi on nyt kääntynyt erityisesti tyttöihin, sillä somen käyttömäärien lisäksi tyttöjen ahdistus- ja masennusoireet ovat lisääntyneet voimakkaasti (THL 2023). Yhteys näiden kahden muuttujan välillä on havaittu useissa tutkimuksissa (mm. edellä mainitut The Girls’ Index™- 2023; Kosola et al 2024), mutta ilmiö on monimutkainen ja psyykkistä pahoinvointia selittävät monet muutkin tekijät. Selvää on, että tietoa ilmiöstä tarvitaan lisää.
Somen kasvavat käyttömäärät koskevat yhtä lailla meitä aikuisia. Erona on vain se, että emme ole eläneet ainutlaatuista ja herkkää lapsuuden ja nuoruuden kehitysvaihettamme algoritmipohjaisen somen nousukaudella, joten emme voi millään tavoittaa lasten ja nuorten kokemusmaailmaa vain itsestämme käsin.
Lienemme kaikki jo aika yksimielisiä siinä, että emme voi jättää lapsia ja nuoria yksin kasvamaan digitaalisiin ympäristöihin. On hyvä, että asetamme turvallisia rajoja puhelimen käyttöön koulussa ja vapaa-ajalla. Myös tiettyjen somealustojen, kuten TikTokin, kieltämisen puolesta on keskusteltu. Tämä voi kenties olla yksittäinen toteutettava teko, johon tuntuu selkeältä tarttua, mutta valitettavasti vain reaktiivista toimintaa, jolla ei ole pitkäkestoisia hyötyjä. Tarvitsemme lainsäädäntöä ja sen valvontaa, jotka tekevät mahdottomaksi tuottaa palveluja, jotka loukkaavat lapsen oikeuksia ja vaarantavat lasten ja nuorten hyvinvointia. (Sillanpää & Sundberg 2024.) Somejättien intresseissä ei ole lasten ja nuorten etu, vaan voiton tuottaminen osakkeenomistajille.
Pelkät rajoitukset, kiellot ja kontrolli myös kapeuttavat ajatteluamme ja ohittavat myös sen näkökulman, että somealustat ovat nuorten elämää myös myönteisessä valossa – juuri tässä ja nyt. Nuorten elämä on arvokasta ja ainutlaatuista, myös somessa. Somessa tutustutaan uusiin ystäviin, aloitetaan elämän ensimmäisiä seurustelusuhteita, rakennetaan omaa identiteettiä, harrastetaan, viihdytään, ollaan osa yhteisöjä ja opitaan uutta. Sen sijaan, että takerrumme aikuisina liikaa huoleen, täytyy meidän muistaa kääntää katse nuorten suuntaan. Mikä somessa nuorelle on tärkeää? Mitä tarpeita se hänelle täyttää? Miksi hän käyttää somea? Juttele näistä nuoren kanssa. Voit myös itse mennä tutustumaan nuorten suosimille somealustoille ihan vain vastuullisen aikuisen näkökulmasta. Niin kauan, kun some on merkittävä ympäristö arjessamme, meidän täytyy olla siellä nuorille läsnä, kuten muissakin arkiympäristöissä. Siksi tänäänkin avaan työpäiväni aikana myös Discordin ja Tiktokin ja asetun lukemaan ja kuulemaan, mitä nuorille somessa kuuluu.
Lähteet:
