Sijaishuollon pienimmät – Kartoitus 0–2-vuotiaiden osallisuuden esteistä ja mahdollisuuksista lastensuojelussa on nyt luettavissa Pesäpuun verkkosivuilla! Pääset lukemaan kartoituksen tämän linkin kautta.
Pienimmät lapset jäävät usein näkymättömiin lastensuojelun tilastoissa, tutkimuksessa ja käytännöissä, vaikka ihmisen varhaisimmat vuodet ovat koko myöhemmän elämän kannalta ratkaisevaa aikaa. Tänään julkaisemamme raportti “Sijaishuollon pienimmät” tuo esiin, mitkä asiat mahdollistavat 0–2-vuotiaiden lasten osallisuuden ja oikeuksien toteutumista sijaishuollossa, ja millaiset esteet niiden toteutumista tällä hetkellä rajoittavat.
Sijaishuoltoon siirtyminen tarkoittaa käytännössä sitä, että vauvalle ja taaperolle tulee eteen vähintään joitakin muutoksia, muuttoja ja vaihtuvia ihmisiä. Erityisesti arviointivaihe monine muutoksineen ja muuttoineen voi usein olla vauva- ja taaperoikäiselle haastava prosessi. Jo alle vuoden ikäinen voi olla monien muuttojen ja erojen ja luopumisten konkari. Myös sijoitetun vauva- tai taaperoikäisen viikkoaikataulut saattavat olla varsin hektiset, jolloin tavalliselle vauva-arjelle ei aina jää riittävästi aikaa.
Vauva- ja taaperovaiheen erityisyys huomioitava myös sijaishuollossa
Ensimmäiset elinvuodet ovat erityisen merkittäviä kehityksen kannalta, ja sinä aikana koetuilla ja eletyillä tapahtumilla ja ihmissuhteilla on merkittäviä vaikutuksia pitkälle aikuisuuteen asti. Saadut hoivakokemukset ja varhaisen vuorovaikutuksen laatu ensimmäisten vuosien aikana luo pohjaa lapsen koko käsitykselle itsestään, muista ihmisistä ja maailmasta. Lisäksi 0–2-vuotiaan hermosto on erittäin herkkä stressille ja muutoksille, ja aivojen kehityksen ollessa kiihkeimmillään voivat epäsuotuisat kokemukset jättää pysyviä jälkiä lapsen aivojen rakenteelliseen ja toiminnalliseen kehitykseen. Sijaishuolto ei saa tuottaa toiseuttamista, vaan arjen ennakoitavuus, hoivaavien aikuisten pysyvyys ja vauva- ja taaperotahtisen arjen rutiinit tulisi turvata myös sijaishuollossa asuville 0–2-vuotiaille lapsille.
Pienten lasten tarpeet jäävät helposti sivuun sijaishuollossa – tarvitaan lisää lapsilähtöisiä käytäntöjä
Sijaishuollossa olevien vauvojen ja taaperoiden tarpeet jäävät usein aikuisten tarpeiden ja prosessin tuomien aikataulujen varjoon, selviää tuoreesta selvityksestä. Erityisesti koulutustarvetta koettiin olevan muun muassa 0–2-vuotiaisen lasten tarpeiden ymmärtämisessä ja hyvinvoinnin havainnoimisessa sekä vauva- tai taaperolähtöisten menetelmien hyödyntämisessä.
Pienten lasten sijaishuolto alueellisten ja yksilöllisten erojen armoilla – yhdenvertaisuutta tarvitaan
Toimintatavoissa ja käytännöissä on paljon sekä alueellisia, organisaatiokohtaisia että myös työntekijäkohtaisia eroja sijaishuollon pienimpien kanssa toimiessa. Kartoituksen perusteella sijaishuollossa on käytössä paljon vauva- ja taaperolähtöisiä menetelmiä ja hyviä käytäntöjä. Nämä eivät kuitenkaan ole yleisesti jaettuja, vaan enemmänkin työntekijäkohtaisia. Yhdenvertaisuus ei siis tältä osin toteudu.
Pienten lasten näkökulma jää helposti selvittämättä
Kartoituksen tulosten mukaan työntekijän ja 0–2-vuotiaan asiakaslapsen tapaamisia tapahtuu hyvin vaihtelevasti, ja myös tapaamisen koettu merkitys esimerkiksi päätöksenteon pohjana vaihtelee. Mitä pienempi lapsi, sitä todennäköisemmin hänen oma näkemyksensä jää selvittämättä, ja vastaava työntekijä myös tapaa häntä harvemmin kuin isompia lapsia päätöksiä valmistellessaan. Kartoituksen mukaan työntekijät voivat kokea, että pieni lapsi ei ole “validi” tiedon lähde, koska hän ei puhu. Kaikkein vähiten hyötyä vauvaikäisen tapaamisesta kokivat saavansa lapsen asioista vastaavat työntekijät. Tämä voi johtaa siihen, että pientä lasta ei tavata riittävästi ja lapsen tarpeet jäävät tunnistamatta. Kuitenkin tutkimustieto tunnistaa, että havainnointi ja aistilähtöiset viestintäkeinot voivat tuoda esiin paljon tietoa ihan pienenkin lapsen hyvinvoinnista ja tunteista. Näiden menetelmien hyödyntäminen edellyttää työntekijöiltä erityistä herkkyyttä ja osaamista.
Lapsen edun arvioiminen
Vastasyntynytkin on omien oikeuksiensa haltija, ja sijaishuollon prosesseissa lapsen edun ja oikeuksien toteutumisen tulisi olla ensisijaisia. Kartoituksen vastausten mukaan aivan pienten lasten edun erottaminen läheisten tarpeista ja toiveista näyttää olevan ajoittain vaikeaa ja herättävän kentällä epävarmuutta ja ristiriitaa. Aihe on herkkä. Lapsen edun arvioiminen koettiin haastavaksi erityisesti arviointivaiheessa sekä yhteydenpidon kysymyksissä. Kartoituksen mukaan vauva- ja taaperoikäisille haetaan edunvalvojaa harvoin.
Erityisen ikävaiheen haavoittuvuus korostuu
Erityistä huolta herättää sijaishuollon kyky vastata haavoittuvassa asemassa olevien lasten tarpeisiin. Vauva-aika on muutenkin herkkä kehitysvaihe, ja lisäksi esimerkiksi keskosuus, pienipainoisuus, infektioherkkyys, mahdollinen sikiöaikainen päihdeainealtistus tai varhaiset kaltoinkohtelukokemukset vaikutuksineen saattavat sijaishuollon arjen järjestelyissä jäädä vaille riittävää huomiota. Näiden erityisyyksien huomioiminen vaatii työntekijöiltä osaamista ja resursseja.
Pienen lapsen tarve pysyvyyteen ja kiintymykselliset tarpeet sijaishuollossa
Vauva- ja taaperoikäisellä lapsella on biologinen ja kehityksellinen tarve kiintyä. Kiintymys ja sen tuoma turva suojaa lasta ja on hänen tasapainoisen kehityksensä ehto. Kartoituksen vastauksissa esiin nousi huoli siitä, miten tämä kehityksellinen ja merkittävä tarve huomioidaan sijaishuollossa ja sen eri vaiheissa. Perusturvallisuuden tunne luodaan ensimmäisinä vuosina vastavuoroisessa vuorovaikutuksessa arjen hoivaajan kanssa. Sekä työntekijöiden että perhehoitajien kesken näyttää olevan huolta lapsen polusta arviointivaiheessa ennen pysyvämpää ratkaisua, jolloin lapsen elämässä saattaa olla paljon vaihtuvia aikuisia, asuinpaikkoja ja hoivaajia.
Elämäntarina
Lapsella on oikeus omaan tarinaansa. Muuttoja ja muutoksia sisältävä vauvavaihe voi esimerkiksi jäädä kokonaan taltioimatta mahdollisia virallisia asiakirjoja lukuun ottamatta. Lapselle ei tällöin muodostu ajasta kasvua, kehitystä ja persoonaa kuvaavia elämäntarinallisia tietolähteitä. Kartoituksen mukaan lapsen elämäntarinaa kyllä pitkälti pyritään taltioimaan, mutta huolena on kerätyn materiaalin siirtyminen lapsen monissa muutoksissa. Asiakastietojärjestelmän käyttäminen on yhä hyödyntämätön potentiaali, ja toiveena onkin, että asiakastietojärjestelmään liittyvät hyvät käytännöt, joita kartoituksessa esitellään runsaasti, leviävät laajasti käyttöön.
Muutoksen tarve laajempaan keskusteluun
Kartoituksen tuloksissa ilmenee tarve vauva- ja taaperolähtöisille käytännöille, jotka vahvistavat pienten lasten oikeutta tulla kuulluksi ja kohdatuksi yksilöinä ja omine tarpeineen. Vauvojen ja taaperoiden ainutlaatuinen elämänvaihe edellyttää erityistä herkkyyttä ja arvostusta, jotta heidän kokonaisvaltainen hyvinvointinsa voidaan turvata.
Sijaishuollon toimijoilta toivotaan jatkossa paitsi resurssien vahvistamista, myös uudenlaista ajattelua, joka asettaa lapsen tarpeet ja oikeudet ensisijaisiksi organisaation käytäntöihin nähden.
On aika tarkastella kriittisesti sijaishuollon prosessien totuttuja tapoja vauvojen ja taaperoiden näkökulmasta sekä avata keskustelu kehittäen keinoja, joilla myös kaikkein pienimpien lasten ääni kuuluu – heidän etunsa mukaisesti.
Lue koko kartoitus tästä linkistä.
Lisätietoja:
Sari Saaristo, sari.saaristo(at)pesapuu.fi
Sini Suoramaa, sini.suoramaa(at)pesapuu.fi
