Ilonaiheita Pohjois-Karjalan lastensuojelun hankematkan varrelta
Ilmassa väreilee liikutusta, kiitollisuutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, siitäkin huolimatta, että ollaan Teams-kokouksessa. Tuntuu etuoikeudelta saada kuunnella, kun kokemusvanhempi avaa rohkeasti itseään ja elämänsä kipeimpiä kohtia meille, vieraille kuulijoille.
Pohjois-Karjalassa lastensuojelun kehittämiseen on tulevina vuosina poikkeuksellinen mahdollisuus. Euroopan sosiaalirahaston osarahoittamat Hyvä tulo sijaishuoltoon– ja Turvaverkkoja Pohjois-Karjalan nuorten tulevaisuuteen (TuTu) -hankkeissa kehitetään rinnakkain ja yhdessä lastensuojelua. Hankkeista ensin mainittu on Pesäpuun ja jälkimmäinen Siun soten oma.
Hanketyö voi olla yksinäistä, toisinaan omassa kuplassakin tapahtuvaa puurtamista. Minulle tämänkaltainen kahdessa hankkeessa rinnakkain tapahtuva yhteiskehittäminen on mahdollistanut tiimikokemuksen etätyössäkin. Organisaatiorajat ylittävä tiivis ja avoin yhteistyö on mahdollistanut kiinnittymisen ”arjen tiimiin”, joka sijaitsee fyysisesti huomattavasti lähempänä kuin oman emo-organisaationi kollegat. Tässä kohtaa lähetänkin kiitokset ja lämpimät terveiset TuTu-hankkeen työntekijöille!
Todelliseen, juurtuvaan muutokseen pyrittäessä on tärkeää, että kaikilla työntekijöillä on aito mahdollisuus kehittämistyöhön osallistumiseen. Eikä sekään vielä riitä. Lapsen ja nuoren osallisuus on eräs Pesäpuun toiminnan kulmakivistä. Yksi tapa osallisuuteen on kokemusasiantuntijuus. Pesäpuun määritelmän mukaan kokemusasiantuntija on henkilö, jolla on kokemusta lastensuojelusta ja joka vapaaehtoisesti kehittää lastensuojelua omien kokemustensa pohjalta. Lue lisää kokemusasiantuntijuudesta täällä. Kokemusasiantuntijuus näkyy vahvasti kaikissa Turvaverkkoja nuorten tulevaisuuteen -rahoituskauden hankkeissa – niin myös Hyvä tulo sijaishuoltoon- ja Turvaverkkoja Pohjois-Karjalan nuorten tulevaisuuteen -kehittämistyössä. Siun soten lastensuojelussa kehittämistyö teeman ympärillä on alkanut lapsen osallisuuteen liittyvästä koulutuskokonaisuudesta ja jatkuu hankkeiden myötä kokemusosaajaverkoston muodostamisessa.
Kokemusasiantuntijuuteen ei saa liittyä tirkistely eikä se saa olla sosiaalipornoa. Kaiken yhdessä tekemisen tulee pohjautua molemminpuoliseen kunnioitukseen ja aitoon yhdessä tekemisen haluun.
”Tärkeää ei ole se, mitä minulle on tapahtunut tai miksi päädyin lastensuojelun asiakkaaksi. Kokemusasiantuntijana tehtäväni on avata sitä, miten koin palvelut: mistä hyödyin ja mitä olisin kaivannut”, eräs kokemustaustainen nuori kertoo. Kokemustaustainen nuori kertoi rajaavansa taustansa avaamista niin, että kertoo sen, mikä on kehittämistyön kannalta oleellista. Tämä ei varmastikaan ole aina helppoa, mutta ihailin hänen kypsyyttään ja valmiuksiaan itsensä ja läheistensä suojaamiseen.
Kokemusäänen kuuleminen pakottaa usein reflektoimaan omaa toimintaa osana palvelujärjestelmää. Miten toimin itse, mitä olisin voinut tehdä toisin, mitä haluan muuttaa osaltani? Sekä Hyvä tulo sijaishuoltoon- että Turvaverkkoja Pohjois-Karjalan nuorten tulevaisuuteen -hankkeissa kokemusääni kaikuu vahvana. Kollegani Liisa sanoitti asian hyvin paikalliseen tapaan: ”Mitä myö näitä palveluita kehitetään, jos myö ei kysytä niiltä, jotka näitä käyttää, että miten tää kannattas tehdä?”
Kun ajat ovat haastavat ja tekemistä on paljon, tulee kehittämistyön olla jäsenneltyä ja perusteltua. Kokemusasiantuntijuus on tullut jäädäkseen, ja Pohjois-Karjalassa on pöytä katettuna valmiiksi.
