Millaista on vaikuttava lastensuojelu, kun asiakkaana on ensimmäisiä merkityksellisiä elinvuosiaan elävä pieni ihminen? Ensimmäisten elinvuosien hoivalla ja turvallisilla ihmisillä, joihin lapsi saa kiintyä, on kiistaton merkitys ihmisen myöhemmälle elämälle, hyvinvoinnille ja suoriutumiselle. Miten turvaamme pienten lasten kriittisen tarpeen pysyvyyteen ja jatkuvuuteen?
Tämän vuoden Valtakunnallisten lastensuojelupäivien puheenvuorossa Tapio Räty nosti lastensuojelulain uudistamiseen liittyen tavoitteen mm. sijoitusten vähentämisen ja lyhentämisen, sekä vanhempien asiakassuunnitelman pakollisuuden ja jälleenyhdistämisen vahvistamisen. Nämä ovat tarpeellisia uudistustarpeita, jotka palvelevat osaa lapsia ja perheitä. Sijaishuollossa asuu hyvin eri-ikäisiä ja eri lähtökohdista sijaishuoltoon tulleita lapsia. Eri ikävaiheissa lapsilla on myös erilaisia, juuri siihen kasvuvaiheeseen liittyviä kehityksellisiä tarpeita. Sijaishuollon pitäisi pystyä vastaamaan, ei vain isompien lasten ja nuorten tarpeisiin, vaan myös kaikkein pienimpien tarpeisiin. On suuri ero siinä, onko lapsi muutaman kuukauden, kuuden vuoden vai kolmentoista ikäinen. Esimerkiksi vauvat ja taaperot tarvitsevat kiinnittymistä hoivaavaan aikuiseen, se on heidän kasvunsa ja kehittymisestä elinehto – kun taas nuorilla kehityksellinen tarve on pikkuhiljaa irtaantua ja itsenäistyä.
Koska sijaishuollossa asuvat vauvat ja taaperot eivät itse voi puhumalla tai kirjoittaen ilmaista itseään, jää heidän äänensä myös yhteiskunnallisessa keskustelussa marginaaliin. Näin myös sijaishuollon puheenvuoroissa. Usein sijaishuollon kokemuspuheenvuoroissa ja sijaishuoltoon liittyvissä keskustelussa esiin nousevat nuorten tarpeet. Nämä ovat arvokkaita näkökulmia, mutta eivät kata kaikkien lasten ääntä. Toisaalta kokemusnuorten puheenvuoroissa esiintyy toiveita, että pitkäkestoisia ja jatkuvuutta turvaavia ratkaisuja olisi tehty jo aikaisemmin.
Haastamme lastensuojelun kenttää ja päätöksentekijöitä tarkastelemaan kriittisesti lastensuojelua ja sijaishuoltoa pienimpien, eli vauvojen ja taaperoiden näkökulmasta. Meidän tulee ymmärtää, että kaikki, mitä he kokevat elämänsä haavoittuvina ensimmäisinä vuosina, vaikuttaa heidän kehitykseensä vielä aikuisuudessakin. Jos lapsi viettää nämä myöhemmälle elämälle merkittävät vuodet sijaishuollossa, yhteiskunnan velvollisuus on taata lapselle kasvuympäristö, joka tukee hänen kehitystään ja hyvinvointiaan. Yhteiskunnalla on näin myös mahdollisuus vaikuttaa vauvan tai taaperon elämään ja kehitykseen sekä tuottaa läpi elämän kestäviä vaikutuksia. Onnistuessaan nämä vaikutukset ovat myönteisiä.
Onnistumisen edellytyksenä on, että sijaishuolto pystyy turvaamaan vauvan ja taaperon kehitykselliset tarpeet.
Sijaishuollossa olevilla vauvoilla ja taaperoilla on samat perustarpeet ja oikeudet kuin muillakin lapsilla. Myös he tarvitsevat turvallisen kiintymyssuhteen hoivaajaansa voidakseen kasvaa ja kehittyä tasapainoisesti. Pieni lapsi ei ole itsenäinen toimija, vaan tarvitsee jatkuvuutta, läheisyyttä ja luotettavan hoivaajan, jonka kanssa hän voi rakentaa turvallista ja tuttua suhdetta. Tämä luottamuksellinen yhteys tukee lapsen kehitystä ja auttaa häntä löytämään oman paikkansa maailmassa.
Pesäpuu on julkaisemassa marraskuussa kartoitusta, josta käy ilmi, että pienten lasten hyvinvointia ja turvan tunnetta sijaishuollossa haastavat pysyvyyden ja jatkuvuuden puuttuminen. Tätä keskustelua käytiin paljon myös lastensuojelupäivillä Pikku-tiikerit hankkeen pöydän äärellä. Vauva- ja taaperoikäisten sijaishuoltoon saattaa sisältyä monivaiheisia polkuja, kuten useita lyhytaikaisia sijoituksia, arviointijaksoja, kuntoutuksia ja kotiutuksia ennen huostaanottoa.
Mitä tämä prosessi merkitsee vauvan näkökulmasta?
Pienten lasten kiireelliset sijoitukset ovat lisääntyneet viime vuosien aikana THL:n erillistilaston mukaan. Myös hyvinvointialueet ovat viestineet Pikku-Tiikerit hankkeen aikana huolesta lisääntyvistä pienten lasten toistuvista kiireellisistä sijoituksista. Arviointivaihe voi kestää pitkään, ja sen aikana vauva saattaa joutua siirtymään perheen ja sijaishuollon välillä useita kertoja erilaisten pyrkimysten ja kuntoutusjaksojen vuoksi. Lastensuojelujärjestelmän näkökulmasta tämä näyttäytyy niin, että “kaikki vaihtoehdot yritettiin ennen huostaanottoa”, mutta tilanne vauvan kokemana tarkoittaa vaihtuvia hoivaajia, uusia sylejä, muuttuvia asuinpaikkoja ja kulkemista paikasta toiseen. Mitä vauva oppii itsestään, muista ihmisistä ja maailmasta, jos hän joutuu muuttamaan useita kertoja ensimmäisen elinvuotensa aikana ja ympärillä olevat hoitajat vaihtuvat? Miten lastensuojelun käytännöt vaikuttavat vauvaikäiseen lapseen ja miten ne mahdollistavat kehityksellisten tarpeiden täyttymisen? Millaiset mahdollisuudet vauvalla tai taaperolla on luoda kannatteleva kiintymyssuhde kaikkien näiden muutoksien keskellä?
Miten pienen lapsen etu saadaan keskiöön?
Suomen tulee tarkastella sijaishuoltoaan ja kehittää sitä myös YK:n tuoreiden suositusten mukaan toistuvia sijoituksia välttäen. Suomessa lapselle ei tehdä pysyvyyssuunnitelmaa, kuten esim. Norjassa. Kuitenkin huostaanotto kestää isolla osalla lapsista läpi lapsuuden. Sijaishuollon kaikkein pienimpien lasten kohdalla olisi kuitenkin pystyttävä pohtimaan, miten turvata lapselle jatkuvuutta ja pysyvyyttä. Herkkä arviointivaihe vaatisi enemmän erityistä vauva- ja taaperolähtöistä osaamista lastensuojelun ammattilaisilta. Lisäksi se vaatii riittäviä resursseja ja ennen kaikkea rohkeutta kuulla vauvan tai taaperon oma ääni ja tarpeet aikuisten tarpeiden ja toiveiden keskellä.
Edelleen perheiden ja vanhempien tulee saada vahvaa tukea vanhemmuuteensa ja perheet tulee pyrkiä yhdistämään. Tämäkin tarvitsee erityistä osaamista ja ymmärrystä, jotta prosessia voi tukea vauva- ja taaperolähtöisesti ja yhteydenpitoa toteutetaan lapsen edun
mukaisesti. Yhtä lailla on myös tilanteita, joissa pitkäaikainen ratkaisu jo varhaisessa vaiheessa voi olla pienen lapsen kannalta paras vaihtoehto. Nykyinen lastensuojelulaki ei kuitenkaan tunnista adoption tai pysyvän huostaanoton mahdollisuutta. Tutkimusten mukaan tietyissä tilanteissa adoptio tai pysyvä huostaanotto voivat parhaiten taata lapselle pysyvyyden ja elinikäisen perhesuhteen silloin, kun hän on jäänyt yhteiskunnan vastuulle. Useat muutokset, vaiheet ja vaihtuvat aikuiset voivat olla pientä lasta rikkovia.
Aikuisten tehtävä on tehdä päätöksiä niin, että vauvan ja taaperon elämässä ennakoitavuus, jatkuvuus ja pysyvyys ovat keskiössä, ja että lapsi saa kiintyä ja kokea vastavuoroista rakkautta ja hellää hoivaa siellä missä asuu. Päätökset eivät ole helppoja, ja tilanteet ovat usein kompleksisia. On tärkeää katsoa prosessia vauvan tai taaperon kokemusmaailmasta käsin: mitä tehdyt päätökset näyttävät vauvaikäisen elettynä elämänä?
Kirjoittajat
Sini Suoramaa, erityisasiantuntija, Pikku-Tiikerit hanke
&
Laura Holmi, erityisasiantuntija, Lastensuojelun Keskusliitto
Taustakirjallisuutta:
· Eriksson, P. & Pösö, T. (2021) Adoption from care in Finland: currently an uncommon alternative to foster care. (s. 103-120) Teoksessa Adoption from Care. International Perspectives on children’s Rights, Family Preservation and State Intervention. (Toim.) Pösö, T., Skivenes, M., Thoburn, J. Research in social Work. 2021 Bristol University Press.
· Helland, H. & Skivenes, M. (2021) Adoption from care in Norway (s. 139- 156) Teoksessa Adoption from Care. International Perspectives on children’s Rights, Family Preservation and State Intervention. (Toim.) Pösö, T., Skivenes, M., Thoburn, J. Research in social Work. 2021 Bristol University Press.
Lastensuojelu asiakkaiden silmin −selvitys | Lastensuojelun Keskusliitto
Lapsen oikeutta pysyvyyteen tulisi vahvistaa | Lastensuojelun Keskusliitto
Lastensuojelun uudistuksessa tulee pyrkiä kokonaisvaltaisuuteen | Lastensuojelun Keskusliitto
· Pösö, T., Skivenes, M., Thoburn, J. (2021) Introducing the field of adoption from care. (s. 1-16) Teoksessa Adoption from Care. International Perspectives on children’s Rights, Family Preservation and State Intervention. (Toim.) Pösö, T., Skivenes, M., Thoburn, J. Research in social Work. 2021 Bristol University Press.
· Skivenes, M., & Benbenishty, R. (2023). Securing permanence for children in care: A cross-country analysis of citizen’s view on adoption versus foster care. Child & Family Social Work, 28(2), 432–442.
