Pesäpuun Selviytyjät-tiimin jälleennäkeminen kesällä 2024

“Meidän piti muuttaa maailmaa – kai me vähän muutettiinkin”, totesi Sami Isoniemi tunnelmallisesti Selviytyjät-tiimin jälleennäkemistapaamisessa Tampereella elokuun alussa. Monen vuoden tauon jälkeen kokemusasiantuntijoista koostuvan tiimin ydinporukka kokoontui jälleen jakamaan kokemuksiaan. Tapaaminen käynnistyi, kuten aina, kuulumiskierroksella, joka tällä kertaa kesti lähes seitsemän tuntia intensiivisen, tunteiden sävyttämän keskustelun myötä. Silti moni asia jäi vielä sanomatta.

Pesäpuun Selviytyjät oli Suomen ensimmäinen nuorista kokemusasiantuntijoista koostuva kehittäjäryhmä vuosina 2008–2018. Tiimi tapasi Jyväskylässä. Toiminnan tarkoituksena oli tuoda esiin nuorten kokemuksia lastensuojelusta ja vaikuttaa sen kehittämiseen. Kymmenen vuoden aikana syntyi useita työvälineitä nuorten ja ammattilaisten välisiin kohtaamisiin. Tiimi vei nuorten kokemusasiantuntijuutta eteenpäin, koulutti lukuisia ammattilaisia ja järjesti kymmeniä Nuorten foorumeita. Kaikkien tuotosten ja raporttien punaisena lankana oli nuorten äänen vahvistaminen ja kuuluminen sekä ennakkoluulojen hälventäminen.

Jälleennäkemisen keskusteluissa Tampereella pohdittiin elämän kulkua ja sitä, millaisia jälkiä tiimin toiminta oli jättänyt osallistujiin. Esiintymiskokemuksen, nuorten ja ammattilaisten kohtaamisten sekä oman tarinan jakamisen lisäksi tiimiläiset oppivat tiimistä monia arvokkaita taitoja, kuten kuuntelemisen.

”Tehtävänämme oli kuulla nuoria ja välittää heidän kokemuksiaan eteenpäin. Kuuleminen oli välillä raskasta. Varsinkin silloin, kun kohtaamamme nuoret kertoivat väkivalta- ja kaltoinkohtelukokemuksistaan. Vaikka tiimissä purettiin näitä fiiliksiä, jäi ryhmäkerroista usein paljon pohdittavaa ja omien tunteiden kohtaamista myös kotimatkalle”, kertoo tiimiä vetänyt Pesäpuun kehittämispäällikkö Johanna Barkman.

Barkmanin mukaan ryhmätoiminnalle ei ollut valmista mallia, vaan se kehittyi yhdessä tekemisen myötä. Tärkeintä oli se, ettei ketään jätetty yksin, vaan kaikkien asioiden kohtaaminen valmisteltiin yhdessä. Vuosien jälkeen merkittävimmiksi muistoiksi nousivat yhdessä koetut hetket. ”Olen niin kiitollinen, että olen saanut kymmenen vuoden ajan toimia viisaiden ja empaattisten nuorten kanssa. Monet heistä matkustivat tapaamisiin kerran kuukaudessa pitkien matkojen päästä antaen nuoruuden intonsa lastensuojelun kehittämiseen.”

Pesäpuun työntekijät, kehittämispäälliköt Helena Inkinen ja Pipsa Vario ovat aikanaan aloittaneet lastensuojelun kehittämisen uransa juuri Selviytyjät-tiimistä. Miten he päätyivät Selviytyjiksi?

”Sijaisvanhempi oli saanut sosiaalityöntekijältä tiedon ryhmästä. Aluksi mua ei kiinnostanut lastensuojelun kehittäminen kyllä yhtään, mutta sijaisäiti kannusti, että kannattaa ainakin kokeilla, eihän siellä ryhmässä ole pakko sitten käydä, jos ei ole oma juttu”, Inkinen kertoo.

”Sijaisperheeni ihana sosiaalityöntekijä tuli tapaamaan meitä ja tuon tapaamisen yhteydessä kertoi minulle ryhmästä sekä sanoi ne ratkaisevat sanat: ’Pipsa, mä uskon, että sulla olisi annettavaa tähän juttuun.’ Oli siis aikuinen, joka uskoi minuun ja rohkaisi eteenpäin. Hennun tapaan olin mukana Selviytyjissä aivan alusta alkaen. Tuolloin piti kirjoittaa hakemus, jotta voi päästä ryhmään mukaan. Muistan, miten tuntitolkulla hioin tuota hakemusta, jotta varmasti pääsisin mukaan ryhmään. Niin kovasti halusin tietää, mistä tässä jutussa oli kyse”, Vario jatkaa.

Tiimi tarjosi yhteenkuuluvuuden ja kuulluksi tulemisen kokemuksia

”Tiimi toimi aktiivisesti yli kymmenen vuotta, ja olin alusta asti mukana. Mukana olo tarjosi ihan huikeita kokemuksia ja mahdollisuuksia. Tärkeää oli myös vertaisuuden kokemukset ja mahdollisuus jakaa omassa elämässä olleita isoja asioita”, Inkinen sanoo.

”Ensimmäiseen tapaamiseen matkustaminen jännitti todella paljon. Tulin tapaamiseen toiselta paikkakunnalta, eikä Jyväskylä vielä tuolloin ollut minulle tuttu kaupunki, mutta halu nähdä, mistä tuossa jutussa oli kyse oli suurempi kuin jännitys. Jo ensitapaamisesta lähtien koin, että Selviytyjät oli jotain, mitä elämästäni oli puuttunut, mutta jota en ollut osannut kaivata. Miten ihmeelliseltä tuntui, kun toiset ymmärsivät puolesta sanasta, mitä tarkoitin! Tai kun kuulin, että joku toinenkin – tai itse asiassa aika monet – olivat kokeneet jotain samankaltaista kuin mitä itse olin elämäni aikana kokenut. Vaikka tapaamiset olivat pitkiä ja käsittelimme suuria tunteita ja muistoja herättäviä asioita, tapaamisten jälkeen olo oli voimaantunut ja toiveikas – aivan kuten nyt jälleennäkemisen jälkeen”, Vario kertoo.

Selviytyjiin osallistuminen on tuonut sekä Inkisen että Varion elämään paljon mahdollisuuksia, myös uran näkökulmasta. Tärkeintä kaikessa ovat kuitenkin olleet ihmissuhteet ja yhteinen kokemus muiden osallistujien kanssa.

”Olen Selviytyjiin osallistumisen jäljiltä tullut ja jäänyt töihin kehittämään lastensuojelua. Voisi sanoa, että olen saanut nyt jo kymmenen vuoden työuran mielenkiintoisten ja palkitsevien tehtävien muodossa. Ennen kaikkea olen saanut Selviytyjistä ystäviä, joiden kanssa ollaan tunnettu jo yli vuosikymmen ja jaettu elämästämme kaikki: surut, ilot, haaveet, pettymykset, onnistumiset ja rankat kokemukset. Tarvittaessa olemme tukeneet toisiamme ympäri maailmaa; pitkäkään välimatka tai välissä kulunut aika ei ole ollut mikään este. Ne ihmiset, joiden kanssa olen saanut rakentaa läheisen suhteen ja joista aidosti välitän, ovat kyllä olleet parasta tässä kaikessa”, Inkinen kuvailee.

”Komppaan Helenaa. Selviytyjät on tuonut elämääni elinikäisiä ystäviä, hurjan määrän erilaisia taitoja ja valmiuksia, kykyä kuunnella ja ymmärtää sekä mielenkiintoisen työn, jossa on päässyt jatkamaan kehittämistyötä lasten, nuorten ja aikuisten kanssa. Sanoin jälleennäkemisen aikana, että minulle ei ole jäänyt juurikaan ystäviä peruskoulu- tai lukioajalta, mutta Selviytyjät on se porukka, joka on ottanut tuon paikan. Selviytyjistä löytyvät ne nuoruuden ystävät, joita haluaisin tavata vuosittain. Selviytyjiin liittyminen ajoittuu samaan kohtaan kuin itsenäistymiseni sijaishuollosta. Muutin opiskelemaan Jyväskylään ja millaisen tukikohdan, turvapaikan, Selviytyjien kuukausittaiset tapaamiset ja Johannan lämmin tuki, minulle tarjosivatkaan! Olen vasta jälkikäteen ymmärtänyt, miten merkityksellinen tekijä Selviytyjät oli minulle tuossa itsenäistymisen vaiheessa”, Vario täydentää.

Kokemusasiantuntijatoimintaan kannattaa lähteä mukaan rohkeasti

Millaisia terveisiä Inkisellä ja Variolla on kokemusasiantuntijuutta pohtiville nuorille, jotka haluaisivat mahdollisesti hyödyntää lastensuojelutaustaansa omalla polullaan?

”Kannattaa lähteä rohkeasti mukaan kokeilemaan kokemusasiantuntijuutta. Koskaan ei tiedä, mitä voi saavuttaa jo sillä, että uskaltautuu mukaan”, Inkinen ja Vario toteavat yhteisesti.

Myös muut Selviytyjät kuvasivat tunnelmiaan tapaamisesta:

“Ajatella, että maailmassa on sellaisia ihmisiä kuin te kaikki, se on huippua”, Suvi Koski toteaa vertaistuen merkityksestä.

“En edes tajunnut, kuinka ikävä minulla on ollut teitä ja tätä, mitä me olemme tehneet, kunnes istuttiin jälleennäkemistapaamisessa ja vaihdettiin kuulumisia. Aika loppui valitettavasti kesken, olisin halunnut jatkaa keskusteluita pidempäänkin. Juttumme jatkui joka tapauksessa siitä, mihin jäimme viimeksi tiimissä!” Waranyoo Ronkainen kommentoi. Ehkäpä aikuistuneet Selviytyjät jatkavat vapaamuotoisia tapaamisia tulevaisuudessa?

Pesäpuussa toimii tällä hetkellä useita nuorten kokemusasiantuntijoiden kehittäjäryhmiä. Jos haluat mukaan toimintaan tai tunnet nuoren, jota kokemusasiantuntijuus voisi kiinnostaa, ota yhteyttä Pesäpuuhun, toimisto(at)pesapuu.fi.