Lasten katoamisia sijaishuoltopaikoista eli hatkaamist voidaan ennaltaehkäistä, hatkojen kestoja voidaan lyhentää, hatkaamisesta voidaan tehdä turvallisempaa ja hatkojen toistumista voidaan vähentää. Hatkaamiseen vaikuttamiseksi on olemassa lukuisia erilaisia keinoja.

Mikään yksittäinen keino ei kuitenkaan itsessään ole riittävä, vaan tarvitaan useita samanaikaisia toimenpiteitä ja keinoja. Esimerkiksi käytännön tasolla tarvitaan toimivia menetelmiä yhdessä lasten kanssa työskentelyyn, rakenteiden tasolla muutoksia lainsäädäntöön yhteistyön helpottamiseksi ja ajattelutavoissa muutosta siinä, miten hatkassa olevat lapset eri ammattilaisten toimesta ja yhteiskunnassa nähdään. Kaikilla em. voidaan vaikuttaa hatkaamiseen, mutta vaikutusten laajuudet vaihtelevat.

Sijaishuollossa asuu noin 18 000 lasta, joista suurin osa ei hatkaa koskaan. Vuosittain hatkassa on noin 1 500 lasta ja yksittäisiä hatkoja on 3 500 – 5 000. Osa lapsista on hatkassa useita kertoja, pieni joukko toistuvasti. Hatkaamiseen voidaan vaikuttaa keinoilla, jotka vaikuttaisivat samaan aikaan positiivisesti kaikkiin sijaishuollossa asuviin, myös ei koskaan hatkaaviin, lapsiin. Hatkaamiseen voidaan vaikuttaa myös sellaisilla keinoilla, jotka kohdentuvat tarkemmin yksittäisiä, useita tai toistuvia kertoja hatkaaviin lapsiin.

Mitä toimia meidän tulisi siis tehdä, kun haluamme vaikuttaa hatkaamiseen?

Kompleksisessa maailmassa kompleksisiin ongelmiin ei ole yksinkertaisia ratkaisuja. Hatkassa-hankkeessa työstämme tällä hetkellä suuntaviivoja ja ehdotuksia sille, mitä kansallisella tasolla tulisi hatkaamiseen liittyen tehdä esimerkiksi lainsäädännön ja ohjauksen osalta. Ehdotukset julkaistaan vuoden 2024 syksyllä. Osana tätä työskentelyä on syntynyt päivittyvä listaus toimenpiteistä, keinoista ja muutoksista, joilla hatkaamiseen voitaisiin vaikuttaa. Listauksen tarkoituksena on tehdä näkyväksi mahdollisimman kattavasti eri mahdollisuudet vaikuttaa hatkaamiseen ennen kuin teemme päätöksiä siitä, että mitkä niistä tulisi toteuttaa. Listaus ei siis vielä itsessään ota kantaa siihen, mitä pitäisi tehdä, eikä se sisällä esimerkiksi ennaltaehkäisevään työhön liittyviä asioita.

Listaus pitää sisällään aikaisemmin esitettyjä ehdotuksia, mutta myös aikaisemmin ainakin laajemmassa keskusteluissa vähemmälle keskustelulle jääneitä ajatuksia toimenpiteistä ja muutoksista hatkaamiseen vaikuttamiseksi. Kaikille listauksessa esitetyille toimenpiteillä on olemassa tieteellisesti tai käytännöllisesti olemassa oleva peruste.

Listaus toimenpiteistä hatkaamiseen vaikuttamiseksi:

1. Virka-apukäytännöstä luopuminen ja sijaishuollosta kadoksissa olevien lasten luokittelu kadonneiksi henkilöiksi.
2. Poliisin toteuttama aktiivinen hatkassa olevien lasten etsintä ja palauttaminen takaisin sijaishuoltopaikkaan.
3. Lastensuojelulle annettavan virka-avun priorisointi poliisin toiminnassa.
4. Sijaishuoltopaikkaan takaisin palanneiden lasten tapaaminen ja keskustelu.
5. Poliisin kirjaamiskäytäntöjen kehittäminen.
6. Poliisin osaamisen vahvistaminen.
7. Hatkaamista mahdollistaviin aikuisiin vaikuttaminen mm. sosiaalipolitiikalla, sosiaalityöllä ja rikosseuraamuksilla.
8. Sijaishuoltopaikasta kadonneiden lasten kohtaamien kielteisten asenteiden muuttaminen (esim. poliisissa, muissa palveluissa).
9. Yksikkökohtaisen, alueilla tapahtuvan ja kansallisen tason seurannan, tilastoinnin ja arvioinnin kehittäminen (tiedolla johtaminen).
10. Sijaishuoltopaikasta katoamisen eli hatkaamisen määrittely.
11. Jokaisen yksittäisen sijaishuoltopaikasta katoamisen riskin systemaattinen arviointi, joka perustuu yhteiseen arviointikehikkoon.
12. Olemassa olevan lainsäädännön tulkinta lapsen etu oikeasti ensisijaisena.
13. Sosiaali- ja terveysministeriön, Poliisihallituksen ja Hätäkeskuslaitoksen luoman kansallisen ohjeistuksen päivittäminen ja jalkauttaminen arkeen.
14. Lasten mielenterveys- ja päihdepalvelujen saatavuuden ja vaikuttavuuden parantaminen.
15. Työntekijöiden vaihtuvuuden vähentäminen sosiaalityössä ja lastensuojelulaitoksissa, pysyvyyden ja jatkuvuuden turvaaminen lasten elämässä.
16. Poliisin jalkautuminen lastensuojelulaitoksiin keskustelemaan ja työskentelemään lasten kanssa.
17. Lasten sijoittaminen heidän tarpeitaan vastaaviin sijaishuoltopaikkoihin.
18. Lasten sijoittaminen mahdollisimman lähelle olemassa olevia turvallisia verkostoja.
19. Riittävästi lasten tarpeita vastaavia sijaishuoltopaikkoja.
20. Sosiaalityöntekijöillä riittävästi aikaa työskennellä lasten ja heidän läheisten kanssa.
21. Sijaishuollossa asuvista lapsista välittäminen.
22. Tarvittavien terveydenhuollon palveluiden saaminen mm. hatkan jälkeen.
23. Hatkaamiseen johtavien mekanismien parempi ymmärtäminen.
24. Rajoitustoimenpiteiden suunniteltu ja tarkkarajainen käyttö yhdessä nuoren kanssa sekä purkaminen tarpeen poistuessa.
25. Rajoitustoimenpiteiden refleksiivisen ja automaattisen käytön vähentäminen.
26. Laitosten toimivat työyhteisöt, joissa jokaisella vahva kokemus omasta osaamisesta.
27. Välittävä ja turvallinen ilmapiiri sijaishuoltopaikoissa.
28. Lasten suhteiden turvaaminen ja mahdollistaminen kaveri- ja seurustelukumppaneihin.
29. Koulunkäyntiin liittyvä riittävä tuki sijaishuoltopaikassa ja koulussa.
30. Mahdollisuus harrastuksiin ja niihin kiinnittymiseen.
31. Lapsen kuljettaminen harrastuksiin ja vapaa-ajan viettoon tarvittaessa.
32. Mahdollisuus vaikuttaa joihinkin omaa elämää ja asuinympäristöä koskeviin asioihin.
33. Lapsen oikeuksien ja osallisuuden toteutuminen sijaishuoltopaikoissa sekä palveluissa.
34. Pienempi määrä lapsia per sijaishuoltoyksikkö tai enemmän aikuisia paikalle, joilla on aikaa olla lasten kanssa.
35. Lapsen sijaishuoltopaikan irtisanomisen kieltäminen ilman riittäviä perustetuita.
36. Sijaishuoltopaikkojen muutosten minimointi lasten elämässä.
37. Turvaa lisäävän yhteydenpidon mallin luominen tilanteisiin, kun lapsi on hatkassa.
38. Motivoiva haastattelu nuoren takaisin sijaishuoltopaikkaan saamiseksi.
39. Toimiva hatkassa olevan lapsen etsinnän toimintamalli.
40. Sijaishuoltopaikan työntekijöiden oikeus ottaa lapset kiinni muuallakin kuin laitoksessa tai autossa.
41. Enemmän yhteistä tekemistä sekä tuttuja ja luotettavia aikuisia töissä viikonloppuisin ja loma-aikoina.
42. Riittävä määrä työntekijöitä, jotta myös hatkassa olevien lasten etsiminen on mahdollista.
43. Yhteistyön kehittäminen eri toimijoiden välillä.
44. Lastensuojelua ja hatkaamista koskevaa tutkimuksen, kehittämistyön ja innovaatioiden lisääminen.
45. Hatkaamisen huomiointi osana valvontaa.
46. Hatkassa oleville lapsille suunnatut erillispalvelut ja nykyisten palveluiden parempi kohdentuminen.
47. Sijoituksen alkuvaiheen kiinnittävä työskentely, jossa myös mm. yksilökohtainen hatkaamista koskeva riskiarviointi ja suunnitelma siihen vastaamiseksi.
48. Hatkasta sijaishuoltopaikkaan palaamisen jälkeen hatkan käsittely ja yhteinen työskentely toistuvien hatkojen ehkäisemiseksi.
49. Kaikkien ammattilaisten parempi osaaminen lasten kohtaaman hyväksikäytön, väkivallan sekä ihmiskaupan ja sen lähirikosten tunnistamiseksi ja tuen antamiseksi.
50. Sijoituksen syiden ja tavoitteiden ymmärrettäväksi tekeminen lapselle ja tämän läheisille.
51. Läheisten kanssa tehtävä suunnitelmallinen työ.
52. Läheisten roolien huomioiminen ennen hatkaa, sen aikana ja jälkeen.
53. Hatkan purkaminen läheisten kanssa.
54. Yksittäisen lapsen hatkan tai rajoitustoimenpiteiden muihin sijaishuoltopaikan lapsiin synnyttämien kielteisten vaikutusten minimointi.
55. Sijaishuoltopaikkojen fyysisen ympäristön mielekkyyteen panostaminen.
56. Hatkassa oleville lapsille suunnattu puhelin- ja/tai chat-palvelu.
57. Kokemusasiatuntijoiden suunnitelmallisempi hyödyntäminen sijaishuollossa.
58. Tylsyyden vähentäminen sijaishuoltopaikoissa.
59. Tekemisen ja tuttujen aikuisten määrän lisääminen koulujen loma-aikoina.
60. Pakkoon/tuomioihin perustuvat terapeuttiset interventiot.
61. Pakolliset avohuollon interventiot sijaishuollon sijaan.
62. Poliisin yhteisötyö laitoksissa.
63. Työntekijöiden osaaminen erilaisten motivaatiota kasvattavien menetelmien käytössä, esim. motivoiva haastattelu
64. Toimivammat keinot työskennellä nuorten läheisten kanssa, esim. läheisneuvonpito

Tuleeko sinulle mieleen jotain, joka puuttuu listauksesta? Jätä meille kommentti ja päivitämme sen listaukseen

Pesäpuun julkaisemassa materiaalissa erilaisia hatkaamiseen liittyviä vaikuttamiskeinoja on käsitelty Hatkassa Suomessa raportissa  & Sijaishuollon haastkeisan raportissa.

Maaliskuussa julkaistu www.hatkassa.fi on samaan aikaan yksi keino vaikuttaa hatkaamiseen ja aarreaitta, josta niin nuoret, nuorten läheiset kuin ammattilaiset voivat löytää itselleen keinoja hatkaamiseen vaikuttamiseksi.