Koulu ei ole irrallinen saareke sijoitetun lapsen elämässä

Koulu ei ole useinkaan tietoinen niistä monista asioista, jotka vaikuttavat sijoitetun lapsen koulunkäyntiin. Lapsen sijoitukseen johtaneet syyt vaikuttavat hänen elämäänsä monilla osa-alueilla, eikä koulu ole irrallinen saareke tässä systeemissä. Sijoitettu oppilas tarvitsee usein vahvempaa tukea, ja koulu enemmän tietoa ja ymmärrystä. Olennaista tietoa jää liian usein saamatta, mikä vaikeuttaa riittävän tuen saamista lapselle. Kun joudutaan toimimaan arvailun varassa, on onnistumisen todennäköisyys kohdennetussakin tuessa hyvin pieni.

Lapsella on yksiselitteinen oikeus koulunkäyntiin kaikissa elämäntilanteissa. Perusopetuslaki ei tunne sairasloman käsitettä tai koulukuntoisuuden määritelmää, vaan perusopetuksen tulee lainmukaisesti muuntautua jokaisen oppilaan yksilöllisiin tarpeisiin.

Omassa työssäni Jyväskylän Sisukas-tiimin erityisopettajana olen toteuttanut hyvin yksilöllisiä opetusjärjestelyitä. Olen opettanut psykiatrian akuuttiosastohoidossa olevaa oppilasta, sijaishuollossa asuvaa nuorta laitoksessa (joka ei liikkumavapauden rajoituksen vuoksi voi turvallisesti mennä kouluympäristöön) ja psyykkisesti oireilevaa, sosiaalisista tilanteista ahdistuvaa oppilasta yksilöopetuksessa klinikalla. Heillä kaikilla on yhdenvertainen oikeus perusopetukseen, ja laki velvoittaa oppimisen tuen järjestämiseen lapsen edun mukaisesti. Opetuksen järjestäjä vastaa siitä, että oppilaan oikeus riittävään tukeen toteutuu heti tuen tarpeen ilmetessä. Lapsen etu toteutuu silloin, kun viranomaiset huolehtivat ja turvaavat kaikki tälle kuuluvat oikeudet. Valtakunnallisesti sijoitetuille oppilaille kouluissa tarjotun tuen kirjo on valtava, eikä se valitettavasti aina toteudu lain edellyttämällä tavalla, lapsen etu edellä.

Toivoisin laajempaa keskustelua siitä, mikä tosiasiallisesti on lapsen etu riittävän tiedon jakamisessa. Miten verkosto voisi toimia yhteisesti jaetussa todellisuudessa niin, että lapsen tarpeet eivät jäisi salassapitopykälien taakse? Yhteinen moniammatillinen ymmärrys oireilusta ja sen syistä on olennaista, jotta kaikki lapsen kanssa työskentelevät tietävät yhteisen suunnan ja tukevat lasta sitä kohti. Toinen kysymys on se, miten varmistetaan lapsen oman äänen kuuluminen häntä koskevassa päätöksenteossa. Lasta koskevat ratkaisut eivät voi olla lapsen edun mukaisia silloin, jos hänen omaa mielipidettään ei ole selvitetty ja otettu huomioon.

Koulun merkitys lapsen elämässä kirkastuu, kun tutkitaan tilastoja koulunkäynnin merkityksestä myöhemmälle syrjäytymiskehitykselle. Sijaishuollon piirissä asuvat lapset ovat merkittävästi suuremmassa koulupudokkuusriskissä jo perusopetuksen aikana, ja heidän kouluttautuminensa keskeytyy muita useammin ennen ammatin saavuttamista. Taustalla on vahvaa alisuoriutumista, oppimisvaikeuksia, kehitysviiveitä ja traumaattisia kokemuksia varhaislapsuudesta alkaen. Vahvemman tuen tarve on siis ilmeinen. Lapsen maailmassa koulu edustaa usein jotain normaalia hyvin epänormaalissa tilanteessa: se voi parhaimmillaan olla myös väylä ulos ylisukupolvisesta pahoinvoinnin kierteestä.

Sisukas-malli ohjaa koordinoituun, strukturoituun ja monialaiseen työhön sijoitetun oppilaan koulunkäynnin järjestelyissä ja tuessa. Mallissa on keskeistä lapsen osallistaminen oman elämänsä ratkaisuihin sekä toimijuuden vahvistaminen. Mallin mukaisesti selvitellään oppilaan aiempi koulupolku ja arvioidaan nykyinen tuen tarve monialaisesti sekä suunnitellaan yksilölliset tukitoimet kouluun ja kootaan verkosto jo ennen kuin lapsi aloittaa opinnot. Tällä on tarkoitus mahdollistaa onnistunut koulunaloitus vaikeassa elämäntilanteessa olevalle oppilaalle.

Jyväskylä on ollut edelläkävijä sijoitettujen oppilaiden koulunkäynnin tuen yhdenvertaisessa järjestelyssä. Jyväskylässä perusopetusvetoiseksi jalkautettuun Pesäpuun Sisukas-malliin on haettu mallia ympäri Suomea. Sisukas-toiminnasta on vuosittain tehty palautekysely yhteistyökumppaneinamme toimivalle verkostolle, ja saatu palaute on ollut kiitettävää, rohkaisevaa ja kannustavaa. Saadun palautteen mukaan oppilaat muun muassa kiinnittyvät aiempaa paremmin kouluun, ja mallin toteuttaminen on vähentänyt valtavasti koulun opojen, erityisopettajien ja rehtoreiden työmäärää. Konsultaatio on hyödyttänyt kouluja vaikeissa oppilastilanteissa, kun on etsitty toimivia ratkaisuja opetuksen järjestämiseen.

Sijoitettujen oppilaiden koulujärjestelyihin on viime aikoina kiinnitetty huomiota valtakunnan tasolla, koska opetus ei ole toteutunut perusopetuslain mukaisesti. Elämme vaikeita aikoja kuntataloudessa ja kaikki kustannukset käydään läpi entistäkin tarkemmalla kammalla. Pelkona on, että jo valmiiksi niukasta oppimisen tuesta supistetaan ennestään. Nämä lyhytnäköiset säästöt tuottavat kalliita kustannuksia pitkällä aikavälillä, eikä meillä ole varaa menettää yhtään lasta yhteiskunnasta syrjäytymiseen. Sijoitetut oppilaat ovat erityisryhmä, joka tarvitsee meidän kaikkien aikuisten turvan ja huomion. On pidettävä kirkkaana mielessä se tosiseikka, että lapsen oikeudet ovat meidän kaikkien aikuisten velvollisuuksia. Jospa Pesäpuun visio, että jokainen lapsi lastensuojelussa on turvassa, osallinen, arvokas ja rakastettu, voisi jatkossa kantaa yli hallintorajojen, ilman pelkoa välttämättömän tuen riittävyydestä tai sen loppumisesta.