Kasvu ja muutos kuuluvat ihmisen elämään
Sanotaan, että aikuinen ei opi muutoin kuin kantapään tai kriisin kautta. Jos tarvetta kasvuun tai muutokseen ei ole, sitä ei myöskään tapahdu. Aikuinen on luonnostaan mukavuudenhaluinen eikä halua poistua omalta turva-alueeltaan kuin ehkä pakon edessä. Kasvu ja muutos ovat kuitenkin elämän pysyviä elementtejä, jotka ohjaavat meitä kohti parempaa itseämme. Kasvu vaatii uteliaisuutta ja halua oppia. Muutos taas voi olla väistämätöntä elämän eri vaiheissa, ja sen kohtaaminen vaatii rohkeutta. Kasvu ja muutos antavat tilaisuuden venyä mukavuusalueemme ulkopuolelle.
Nuoret kokemusasiantuntijat ovat todenneet, että sijaishuollossa olevat lapset joutuvat jatkuvasti olemaan oman turva-alueensa ulkopuolella. Uudet tilanteet voivat tuntua pelottavilta. Jos lapsi on kokenut väkivaltaa tai kokee sitä sijaishuoltopaikassa, järkkyy hänen turvarakenteensa yhä uudelleen. Meillä on paljon tietoa siitä, millaisia vaurioita väkivalta voi aiheuttaa lapsen kasvulle ja kehitykselle, mutta onko meillä tarpeeksi tietoa siitä, miten ottaa väkivaltakokemukset puheeksi ja käsitellä niitä ilman, että lasten erilaiset elämänkokemukset aktivoituvat?
Sijaishuollon aikaisissa vertaissuhteissa tapahtuvat väkivaltatilanteet voivat herättää aikuisissa voimakasta torjuntaa, syyllisyyttä, häpeää, riittämättömyyttä ja keinottomuutta. Olenko epäonnistunut tehtävässäni? Miten saisin väkivallan loppumaan, tai edes vähenemään? Mihin uudelleensijoitan väkivaltaisesti käyttäytyvän lapsen? Näiden tunteiden kanssa ei kuitenkaan kannata jäädä yksin.
Pesäpuussa työskennellään vertaissuhdeväkivallan vähentämiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi
Tutkimustieto kertoo karua ja surullista tarinaa siitä, miten sijaishuollossa olevan lapsen aikaisemmat trauma- ja uhrikokemukset ovat yhteydessä sekä uusiin uhrikokemuksiin että tekijänä toimimiseen (Eriksson ym. 2023). Tämä tieto pysähdyttää. Miten voisimme katkaista väkivallan kierteen sijaishuollon aikana? Miten voisimme helpottaa lapsen kärsimystä, jotta hänen ei tarvitse käyttää väkivaltaa arjen epätoivoisena selviytymiskeinona?
Tarvitsemme uusia näkökulmia, ennakkoluulottomia kokeiluja, toimivia käytäntöjä ja vahvaa rakennetta lasten turvallisen kasvuympäristön varmistamiseksi ja lasten välisen väkivallan ehkäisemiseksi.
Pesäpuun Vertaisuus ilman väkivaltaa -hankkeessa tuotetaan tilannekuvaa sijaishuollossa tapahtuvasta lasten keskinäisestä väkivallasta ja kehitetään keinoja väkivaltaan puuttumiseen ja sen ennaltaehkäisyyn. Hankkeen tavoitteet ja toiminnat ovat hyvin ajankohtaisia. Hankkeen kautta tulevat selvitystyön tulokset alleviivaavat myös muutostyön tärkeyttä ja ne muodostavat yhden tärkeän kokonaisuuden väkivallan vastaisessa työssä. Tätä työtä tulee tehdä laajalla rintamalla, joka päivä yhteisen tavoitteen eteen: Sijaishuollon tulee olla turvallinen, jotta se ei tuota lapselle lisää väkivallan kokemuksia vaan on lapsille turvallista, kuntouttavaa ja mahdollistaa väkivaltakokemuksista toipumisen.
Ammattitaidon ylläpitäminen ja kehittäminen ovat osa työhyvinvointia ja uudistavaa asennetta omaan työhön
Lastensuojelun sijaishuollossa toimivien aikuisten tärkein työkalu on työntekijä itse, hänen persoonansa ja ominaisuutensa, mutta myös hänen taitonsa ja tietonsa. Siksi ammattitaidon ylläpitäminen ja kehittyminen ovat osa työhyvinvointia ja uudistavaa asennetta omaan työhön. Lisäksi ne vahvistavat itsemyötätuntoa ja empaattisuutta. Kiireen keskellä voi olla vaikea ottaa aikaa kouluttautumiseen ja tiedon jäsentämiseen, mutta entä, jos kasvu ja muutos voisivatkin tarkoittaa myös osallisuutta ja kehittämistyöhön osallistumista?
Lähdimme rakentamaan digitaalista ympäristöä, jossa ammattilaisilla on käytettävissään materiaalia ja keinoja vertaissuhdeväkivallan ennaltaehkäisyyn, kriisiauttamiseen ja jälkipuintiin traumatietoisen konfliktin käsittelyn avulla. Nuorille ympäristö tarjoaa hankkeen aikana tietoa, taitoja ja toivoa vertaissuhdeväkivallan käsittelyyn. He ovat myös tervetulleita rakentamaan Nuorten traumatyökirjaa, jota alamme kehittämisympäristössämme kokoamaan.
Pohdimme paljon sitä, millainen olisi digitaalinen ympäristö, jonne liittyminen olisi helppoa ja ilmaista, ja jonne vielä haluaisi ja jaksaisi tulla mukaan aikana, jona viestien tulva on valtava.
Moni kokee jo ylikuormitusta tai jopa “digiuupumusta” älypuhelimien, tietokoneiden ja tablettien, netin ja sosiaalisen median jatkuvan käytön seurauksena.
KaMu – uudenlainen kehittämisympäristö
Halusimme luoda ympäristön, joka on luonteeltaan enemmän kuin tavalliset, tietoa välittävät verkkosivut, mutta kuitenkin osallistava ja erilainen kuin erimerkiksi oppilaitoksissa yleisesti käytössä olevat, suoritteita vaativat oppimisympäristöt. Pyörittelimme pitkään myös sanaa oppimisympäristö, koska nimenä se tuo mieleen alustan, jossa suoritetaan kursseja ja saadaan niistä arvosanoja. Niinpä päädyimme kutsumaan alustaa kehittämisympäristöksi. Ja koska sillä olisi hyvä olla myös ihan oma nimi, siitä tuli KaMu. KaMu tulee sanoista kasvu ja muutos.
Loimme KaMusta vuorovaikutteisen ympäristön, jossa toivomme, että tapahtuu myös oppimista, mutta täysin vapaaehtoisesti ilman suorituksia, arvosanoja tai pakollista osallistumista keskusteluihin tai kyselyihin. Halusimme myös, että kaikki sisällöt ovat avoimia kaikille KaMuun kirjautuneille, eli sisältöjä ei ole jaoteltu erikseen esimerkiksi nuorille ja ammattilaisille. Lisäksi ymmärsimme KaMua rakentaessamme, että sen ei tarvitse olla valmis julkaisupäivänä. Siinä missä oma tietomme ja ymmärryksemme vertaissuhdeväkivallasta kasvaa ja kehittyy, samaan aikaan kehittyy myös KaMu.
Tämän blogipostauksen myötä haluamme innostaa sinua vierailemaan KaMu-kehittämisympäristössä. Toivomme, että löydät KaMun, joka auttaa ja inspiroi sinua oppimaan ja kehittämään, kasvamaan ja muuttumaan. KaMun löydät osoitteesta viv.vuolearning.fi.
Kiitos, kun olet mukana luomassa väkivallatonta sijaishuoltoa.
Anu Flinck, Johanna Barkman, Eeva Mononen ja Johanna Liukkonen
Vertaisuus ilman väkivaltaa -hanke
