Tulevaisuuden lastensuojelutyö edellyttää johtavilta sosiaalityöntekijöiltä monipuolista osaamista. Johtaminen on usein laaja-alaista ja tarkoittaa osalla hyvinvointialueista niin perhesosiaalityön, avohuollon kuin sijaishuollonkin hallintaa.  

Kävimme aiheesta keskustelua Kymenlaakson hyvinvointialueen lasten, nuorten ja perheiden sosiaali- ja perhekeskuspalveluiden tulosaluejohtaja Riikka Maunon ja Päijät-Hämeen hyvinvointialueen perhesosiaalityön ja lastensuojelun tulosyksikköpäällikön Pinja Salmen kanssa.

Keskustelussa pohdimme sosiaalityön monimuotoisuutta ja sen johtamisen erityiskysymyksiä. Keskityimme keskustelemaan, millaisena tämän hetken lastensuojelun asiakastyön johtaminen näyttäytyy, ja miten johtavan sosiaalityöntekijän työtä voisi kehittää vastaamaan tulevaisuuden tarpeita. 

Monimuotoisen sosiaalityön johtaminen 

Monimuotoista sosiaalityöstä tekee muun muassa asiakkaiden yksilölliset tarpeet ja ihmissuhteiden subjektiivisuus. Sosiaalityöntekijällä on virkavastuu lapsen edun arvioinnista. Tämä vaikuttaa väistämättä myös johtavan sosiaalityöntekijän työhön.

Jokainen lastensuojelua tarjoava organisaatio on rakentunut eri tavoin, ja työn tekemisen kulttuuri ja sen johtaminen on pyritty luomaan alueen ja asiakkaiden tarpeita vastaaviksi. Toimintaympäristön näkökulmasta myös sosiaalityötekijöiden saatavuus on tällä hetkellä haastavaa, samoin virkasuhteessa olevien sosiaalityöntekijöiden pysyvyyden turvaaminen. 

Lastensuojelun monimuotoisuus on haaste sen johtamiselle. Miten johtaa ja tukea sosiaalityöntekijää tekemään asiakassuhteeseen perustuvaa lastensuojelutyötä? Miten johtavana sosiaalityöntekijänä tunnistaa ja johtaa sosiaalityöntekijän ja lapsen välisiä suhteita?

Lapsen osallisuuden vahvistamisessa lapsen omien ajatusten kuuleminen on tärkeää. Johtavan sosiaalityöntekijän tehtävänä on varmistaa ja seurata, että tämä toteutuu. Omavalvonnan näkökulmasta on tärkeää, että johtava sosiaalityöntekijä tekee tällaista seurantatyötä. Hän esimerkiksi auttaa priorisoimaan työaikaa lapselle ja seuraa lasten tapaamisten toteutumista. 

Lastensuojelun erityisyyttä on se, että ilman lapsen omien ajatusten esilletuloa asiakastyö voi ajautua vastaamaan aikuisten tarpeita, jolloin lapsen vointiin ja perheen tilanteeseen vaikuttava ja tärkeä lapsen kokemustieto jää saamatta. Lapsen kokemus siitä, miltä tuntuu, mikä tai kuka auttaa, on oleellista työn vaikuttavuuden ja siten myös kustannustehokkuuden kannalta.  

Johtavan sosiaalityöntekijän tehtävässä lapsen osallisuuteen liittyvät vaatimukset voivat tuottaa myös vastustusta. Tällöin on tärkeää tunnistaa sekä johtajan että työntekijän näkökulmasta taustalla olevia erilaisia vaikuttimia. Esimerkiksi sosiaalityöntekijän motivaatio, osaaminen tai ajattelun viitekehys voivat olla näkökulmia, joiden esiin nostaminen ja käsittely voivat auttaa johtamistehtävässä. Vastustusta täytyy myös sietää. Konkreettisia keinoja yhteisten rakenteiden ja reunaehtojen luomiseen ovat esimerkiksi työntekijöiden täydennyskoulutus ja ohjeistus.  

Kehittämisnäkökulmia johtajuuteen 

Päijät-Hämeen hyvinvointialueella toteutettu Lapsen osallisuuden laatukriteerit -ohjeistus on yksi esimerkki organisaation yhteisestä ohjeesta. Ohjeeseen on kuvattu lapsen asiakasprosessi palveluntarpeen arvioinnista jälkihuoltoon. Jokaiseen prosessin vaiheeseen on määritelty lapsen kanssa työskentelyn luovuttamattomat kohdat ja lapsen henkilökohtaiset tapaamiset. Ohje tehtiin yhteistyössä organisaation johtavien sosiaalityöntekijöiden kanssa. Vastaavasti Kymenlaakson alueella organisaation yhteinen sopimus toteutettiin asiakastilastoinnin yhteyteen, jonne lapsen henkilökohtaiselle tapaamiselle lisättiin oma seurantasarake. Yhteisten tavoitteiden kirkastaminen ja samaan suuntaan toteutuva johtaminen yleisellä tasolla tukee koko organisaation lapsilähtöisen toimintakulttuurin toteutumista. 

Täydennyskoulutuksen ja yhteisten ohjeiden lisäksi tarvitaan johtamisen työvälineiden kehittämistä. Keskustelussa pohdimme esimerkkinä ”Johtamisen työpöytämallia”, joka olisi yksi tapa tarjota tärkeää tietoa päätöksenteon tueksi. Työpöydältä olisi helposti nähtävillä suhdeperusteisuuteen liittyviä mittareita, taloudellisia mittareita tai kenties asiakaspalautteita. Tämä malli voisi tarjota erilaisia mahdollisuuksia johtamisen tueksi, erityisesti työntekijöiden ja asiakasprosessien paremman seurannan ja ohjauksen näkökulmasta.  

Tulevaisuuden lastensuojelutyön johtaminen hyvinvointialueilla tulee olemaan yhä enemmän tiedolla johtamista. Tärkeää on kerätä ja tulkita oleellista tietoa päätöksenteon tueksi. Voisiko asiakaspalaute ja kokemustiedon kerääminen olla rutiini, joka kerättäisiin jokaiselta tapaamiselta, myös lapsilta? Ehkäpä oleellista on pysähtyä pohtimaan, mikä on sitä tietoa, jota johtamisessa eri tasoilla tarvitaan ja miten tieto olisi kerättävissä, edelleen analysoitavissa ja käytettävissä mahdollisimman läpinäkyvästi. 

Pinja Salmi ja Riikka Mauno toteavat lopuksi, että johtaminen tarvitsee arviointia ja arviointitulosten kautta tapahtuvaa kehittämistä. Parhaimmillaan se tarjoaa mahdollisuuden tehdä merkityksellistä työtä kohti yhteisiä tavoitteita. Tulevaisuuden lastensuojelutyön johtaminen hyvinvointialueilla vaatii monipuolista osaamista, sitoutumista ja innovatiivisuutta. Johtavan sosiaalityöntekijän rooli on keskeinen lapsen hyvinvoinnin ja osallisuuden edistämisessä, ja sen merkitys vain kasvaa tulevaisuudessa.  

Tämä blogiteksti on syntynyt johtajuuskeskusteluiden tuotoksena. Lämmin kiitos Pinjalle ja Riikalle yhteisistä pohdinnoista ja heittäytymisestä prosessiin!

Tekstin kirjoittanut kehittämispäällikkö Hanna Särkiö jatkaa uusiin tehtäviin ja kiittää kaikkia, joiden kanssa on saanut tehdä yhteistyötä vuosien varrella. Uusia kohtaamisia odotellen, toivottavasti tiemme kohtaavat edelleen!