Läheissijaisvanhempien vertaistuellisen kehittäjäryhmän tunnelmia syksyn ajalta 2023 sävyttää useiden eri teemojen yhteinen käsittely.

”Miksi sinä olet synnyttänyt minulle tämmöisen äidin?”
(Läheissijaisvanhempi)

Läheisen päihdesairauden tai mielenterveyden ongelmien käsittely läheissijaisvanhemman kanssa on tärkeää, jotta hän pystyy tukemaan luokseen sijoitettua lasta asian käsittelyssä. Vaikka läheisen sairaudesta olisi luonnollista puhua, voivat lapsen kysymykset olla yllättäviä. Tämä nousi esille läheissijaisvanhempien vertaistuellisessa kehittäjäryhmässä, joka kokoontui Teams-verkkoyhteydellä syksyn 2023 aikana viisi kertaa. Vertaisryhmän vetäjinä olivat läheissijaisvanhempi sekä Pesäpuu ry:n työntekijä.

Ryhmään osallistujat tulivat eri puolilta Suomea, eri hyvinvointialueilta. Ryhmässä keskusteltiin osallistujilta tulleiden asioiden lisäksi myös ohjaajien nostamista teemoista, jotka liittyivät läheissijaisvanhemman identiteettiin ja tukeen.

Osallistujia puhututtivat erityisesti heidän saamansa tuen muodot palkkioissa, verotuksessa ja sosiaalityöntekijöiden saavutettavuudessa. Osallistujien vahvana toiveena nousi esille, että niin sanottu ”peruspaketti” olisi kaikille samanlainen lapsen sijoittamasta hyvinvointialueesta riippumatta. Peruspakettiin kuuluisivat palkkio, kulukorvaus, kilometrikorvaukset, lapsen harrastusmenot ja leiritoiminta. Lisäksi paketissa otettaisiin huomioon myös perhehoitajana olemisen vaikutus työnhakuun sekä läheissijaisvanhemman vapaan järjestäminen tai sen pitämättä jättämisen korvaukset.

Tämän lisäksi keskusteluun nousi lastensuojelullinen oheishuolto. Muutama osallistujista oli luokseen sijoitetun lapsen oheishuoltaja. Varsinkin he kokivat roolinsa monessa kohtaa hyvin epäselväksi ja tukien saamisen osalta hyvin epäreiluksikin.

“Hoida lasta kuin omaasi”

Läheissijaisvanhemmat kokivat, että heidän tärkeimpiä ominaisuuksiaan ovat yhteistyö lapsen verkostossa, joustaminen, rakkaus, turvallisuus, huolenpito, lapsen suojelu, rajat, itsearvostus ja tunne, että tällä hetkellä “olen tämän lapsen vanhempi”. Lisäksi tärkeäksi koettiin kiintymyssuhteen tietoinen vahvistaminen, empatiakyky sekä ymmärrys lapsen suvun reaktioista sekä omasta toimintatavasta näissä kohtaamisissa.

Osallistujat kokivat, että sijoituksesta puhuminen lapsen kanssa ei ole aina helppoa. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että asiasta pitää puhua lapsentahtisesti ja ikätasoisesti sekä vastata lapsen kysymyksiin. Vaikeiksi osallistujat kokivat tilanteet, joissa jommankumman vanhemman kanssa on vaikeat välit. He kokivat tässä sosiaalityöntekijän tai -ohjaajan tuen tärkeäksi.

Läheissijaisvanhemmat kokivat tiedostavansa, että huostaanotto tehdään aina toistaiseksi. Kuitenkin he kokivat, että he pystyvät kiintymään ja kiinnittymään sijoitettuun lapsen. He tietävät, että vaikka huostaanotto purkautuisi, jää lapsi jollakin tasolla heidän elämäänsä – verisiteen kautta.

Lapsen kiintymiseen läheisillä oli yksi neuvo: ”Hoida lasta kuin omaasi.” Tämä auttaa jaksamaan myös niiden huonojen ja vähän väsyneempien päivien ylitse.

Osallistujat kokivat saamansa vertaistuen tärkeäksi:

“Kokemusten ja tietojen avoin jakaminen salassapitoa kunnioittaen. Se tuli selväksi, että paljon on vielä työtä tehtävänä, jotta tasa-arvoisuus eri alueilla toteutuu. Ja tietoa ei ole koskaan liikaa.”
(Läheissijaisvanhemman palaute)

Kiitos vielä jokaiselle ryhmään osallistuneelle!

Lue lisää Pesäpuun perhehoidon kehittämistoiminnasta.