Miten sinä pystyt kuvittelemaan sellaista, mitä ei vielä ole? Perhehoitajuutta harkitsevat kuvittelevat tulevaa ennakkovalmennuksessa.

Paljon kysymyksiä, paljon vastausvaihtoehtoja

Miltä mahtaa tuntua tavata perheeseen ehkä sijoitettava lapsi ensimmäistä kertaa? Alkaa tutustua uuteen ihmiseen – ihan pieneen tai kenties nuoruusikäiseen –, jolla on elämänkokemuksia, joissa ei ole ollut mukana ja joista voi tietää vain osan?
Keitä ovat lapselle tärkeät ihmiset? Ketä hän kaipaa ja haluaa tavata? Kuinka usein se on mahdollista? Miltä tuntuu, kun hän ikävoi rakkaitaan? Antaako hän lohduttaa – ja osaanko lohduttaa?

Mihin huoneeseen lapsi muuttaa meille tullessaan asumaan? Millaisista vaatteista tai ruuasta hän pitää? Mitä hän harrastaa? Löytääkö hän täältä kavereita?

Miten lasteni elämä muuttuu meille muuttavan lapsen myötä? Miten kerron lapsilleni, että harkitsen sijaisvanhemmuutta? Millaisia tunteita se heissä herättää? Mitä heille voi kertoa sijoitettavien lasten elämänhistoriasta, ja kuka sen tekee?

Mille luokalle sijoitettu lapsi menee koulussa? Millaista tukea hän tarvitsee oppimiseen, ja kykenenkö auttamaan häntä? Saako hän tarvitsemansa avun?

Entä jos lapsi sairastuu mieleltään tai fyysisesti? Miten silloin haen apua, keihin olen yhteydessä? Kuka päättää lapsen hoidosta? Mikä silloin on minun tehtäväni, entä lapsen vanhempien tai sosiaalityöntekijän? Kuka ylipäätään on vastuussa mistäkin asiasta?

Mitä tapahtuu, jos en kykenekään löytämään yhteyttä lapseen? Mitä sitten, jos hän muuttaakin takaisin kotiin tai jonnekin muualle? Saanko tavata häntä edelleen, entä saavatko lapseni tavata häntä?

Tai jos hän kasvaa meillä aikuiseksi asti, muuttaa aikanaan omilleen meiltä? Tapaammeko edelleen, kun hän on aikuinen? Mikä minun roolini hänen elämässään on silloin?

Mitäs sitten, jos en osaakaan? Tai jos en tiedä, kenen puoleen voin kysymyksineni kääntyä? Miten ihmeessä voin tietää, miltä tuo kaikki oikeasti tuntuu, ja kuka minun kanssani näitä mietteitä ja tunteita jakaa?

PRIDE-valmennus antaa mahdollisuuden eläytyä tulevaan

PRIDE-valmennus perustuu mentalisaatioon, eli kykyyn pohtia ja ymmärtää omaa ja toisen ihmisen näkökulmaa sekä erottaa ne toisistaan. Niiden ajatusten, kysymysten ja tunteiden tunnistamiseen, joita perhehoitajuutta harkitsevan mielessä liikkuu silloin, kun hän pohtii mahdollista perhehoitajaksi ryhtymistä. Veikkailuun siitä, mitä perhehoitajuus voisi tarkoittaa hänelle itselleen, ehkä myös puolisolle ja perheessä jo oleville lapsille. Valmennuksessa on mahdollisuus peilata tunteitaan, elämänkokemuksiaan ja ajatuksiaan myös muiden valmennukseen osallistuvien näkemyksiin.

Valmennus antaa mahdollisuuden eläytyä tulevaan, sovittaa sijaisvanhemman takkia ylleen. Sen aikana saa tietoa lastensuojelun avo- ja sijaishuollosta sekä erityisesti perhehoidosta ja perhehoitajan tehtävästä.

PRIDE-valmennuksen ryhmätapaamisissa sijaisvanhemmuutta harkitsevat tutustuvat eri teemojen kautta perhehoitoon. Teemoja syventävien yksilökohtaisten tehtävien avulla he pohtivat itseään ja elämäänsä sekä peilaavat sitä sijaisvanhemmuudessa tarvittaviin valmiuksiin. Perhekohtaisissa tapaamissa valmentajat keskustelevat osallistujien kanssa ja pyrkivät edistämään valmiuksiin liittyvää yhteistä pohdintaa.

Miten voi kuvitella sitä, mitä ei vielä ole? – Valmennus on askel kohti perhehoitajuutta

Mentalisaatio ilmenee valmennuksessa sekä osallistujien ja valmentajien vuorovaikutuksessa että osallistujien omassa pohdinnassa siitä, mitä sijaisvanhemmuuden valmiudet heidän kohdallaan tarkoittavat.

Valmennus on askel kohti perhehoitajuutta. Tieto, elämykselliset harjoitukset, keskustelut valmennusryhmässä, valmentajien kanssa ja perheen kesken sekä asioiden pohtiminen itsekseen antavat mahdollisuuden harkintaan. Etukäteen voi kuvitella, veikkailla ja harkita. Etukäteen ei voi kuitenkaan koskaan varmasti tietää, mitä perhehoitajuus tarkoittaa. Riittävän pitkä mentalisaatioon perustuva prosessi antaa mahdollisuuden syventyä vastavuoroiseen yhteiseen harkintaan valmentajien kanssa.

Sijaisvanhemmuudessa tarvittavien valmiuksien hyödyntäminen ja syveneminen alkavat sitten, kun lapsi sijoitetaan perheeseen. Valmennuksesta ei niin sanotusti valmistuta, vaan asiat todellistuvat perhehoitajuuden myötä. Siinä ei kukaan pärjää yksin. Valmiudet lisääntyvät yhteistyön, tuen ja täydennyskoulutuksen kautta.