Jälkihuolto on sijaishuollon tai pidempään kestäneen avohuollon sijoituksen jälkeen tarjottavaa tukea lapselle tai nuorelle. Sen tarkoituksena on auttaa lapsen kotiutumista tai tukea aikuistuvaa nuorta saamaan riittävät valmiudet itsenäiseen elämään.
Se tukee meitä sijoitettuna olleita nuoria ja nuoria aikuisia pysymään kiinni yhteiskunnassa, kasvamaan ja nauttimaan elämästä hieman enemmän kuin millaiset mahdollisuudet lähtökohtamme ovat meille siihen antaneet. Saamme mahdollisuuden harrastaa, vaikka meillä ei olisi ketään läheistä sitä kustantamassa tai tukemassa. Se tarjoaa myös henkistä tukea, mitä ei välttämättä muualta ole mahdollista saada.
Jälkihuolto tukee meitä myös taloudellisesti, esimerkiksi kustantamalla opintoihin liittyviä hankintoja, mikä on monelle edellytys opintojen toteutumiselle. Nykyisen ikärajan puitteissa uskallamme myös tavoitella korkeakouluopintoja, sillä opintolainaa ei jälkihuollon ansiosta tarvitse ottaa. Toinen meistä ei olisi luultavasti pystynyt jatkamaan lukio-opintojaan loppuun ilman jälkihuollon tukea, sillä jo itse koulukirjat olisivat olleet liian kalliita. Ilman jälkihuoltoa jatko-opintoihin ohjautuminen ei olisi niin kannustavaa ja pelottaisi paljon enemmän tai jopa liikaa, ollen esteenä edes opinnoista haaveilemiselle. Nyt meillä on kuitenkin vielä mahdollisuus siihen. Voimme vain kauhulla odottaa, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, jos jälkihuollon ikärajaa lasketaan samanaikaisesti sosiaaliturvan leikkauksien kohdistuessa suoraan meihin, jälkihuoltonuoriin.
Itse jälkihuoltonuorina ymmärrämme, miksi lastensuojelun jälkihuollosta leikkaaminen ei ole vaihtoehto. Suoraan sanottuna olemme lopen uupuneita perustelemaan toistuvasti tarvettamme saada yhteiskunnalta enemmän tukea kuin muut ikäisemme keskimääräisesti. On surullista, kuinka meidän pitää edes nostaa esiin taloudellisia seikkoja jälkihuollon tarpeellisuudesta keskustellessa, sillä ne koetaan yhteiskunnassamme tärkeimmiksi. Sen sijaan luulisi pysäyttävimmän ja tehokkaimman keinon vedota päätöksentekijöihin olevan nuorten ihmisten ihmisarvoon perustuvat asiat ja sekä meidän että maamme tulevaisuus.
On tavanomaista, että sijoitetut lapset ja nuoret ovat traumatisoituneita, sillä he ovat usein kasvaneet haastavissa, lapsille sopimattomissa olosuhteissa. Näiden lisäksi myös sijoitettuna oleminen on monelle traumaattinen kokemus, ja sitä se on valitettavasti ollut myös meille vuosia jatkuneen kaltoinkohtelun vuoksi. Menetimme ison osan itsestämme sijoituksen aikana. Tänäkin päivänä yritämme saada edes osan siitä takaisin jälkihuollon avulla.
Jälkihuolto on elinehto sijaishuollosta itsenäistyneiden, erityisen haavoittavassa asemassa olevien nuorten aikuisten pärjäämisen ja yhteiskuntaan kiinnittymisen kannalta sekä merkittävä tekijä syrjäytymisen ja nuorisorikollisuuden ennalta ehkäisemisessä. Miten nuorisorikollisuus ja syrjäytyminen saadaan laskuun, jos niitä ennaltaehkäisevästä tukimuodosta leikataan?
Koemme omalla kohdallamme jälkihuollon korjaavan sitä, mitä sijaishuolto on rikkonut ja vienyt meiltä. Aikaa, menetettyjä ihmissuhteita, muistoja, mielenterveyttämme, luottamusta aikuisiin sekä tarpeellisia elämän perustaitoja, joita sijaishuollon ja vanhempiemme oli tarkoitus meille opettaa. Kaltoinkohtelu vaikuttaa elämäämme ja arkeemme yhä tänäkin päivänä. Haasteet arjesta selviytymisessä, huonon itsetunnon kanssa, koulussa jaksamisessa ja ihmissuhteiden ylläpidossa ovat vain muutamia esimerkkejä kaltoinkohtelun pitkäaikaisista seurauksista kohdallamme. Jälkihuollon loputtua jatkamme asioiden käsittelyä terapiassa luultavasti vielä suurimman osan elämästämme.
Vaikka kaikkea ei ole mahdollista korjata, tuovat jälkihuollon “neljä lisävuotta” kaivattua aikaa parannella haavoja, totutella elämään yhteiskunnassa aikuisena ja saavuttaa tavoiteltu unelmamme normaalista yhteiskunnan kansalaisen elämästä. Tarvitsemme jälkihuoltoa, koska sijaishuolto rikkoi meidät. On jälkihuollon aika ja tilaisuus yrittää korjata sijaishuollossa syntyneet vahingot. On kohtuullista vaatia yhteiskunnan korjaavan itse aiheuttamansa vahinko sekä pitää omista oikeuksistaan kiinni ja haluta itselleen parempaa huomista. On kohtuullista myös auttaa heitä, jotka apua todella tarvitsevat.
Ovatko nämä suunnitellut leikkaukset jälkihuoltoon se oikea tapa, jolla hallitus haluaa tulevaisuuttamme kohdella ja vähentää jo verrattain pienempiä mahdollisuuksiamme onnelliseen elämään entistä enemmän? Jos halutaan puhua verorahojen tuhlaamisesta, niin sitä tämä kaavailtu jälkihuollon ikärajan muuttaminen todella on. Pahimmassa tapauksessa lapsia kaltoinkohdellaan ensin verorahoin lastensuojelun sijaishuollossa, koska resursseja ei ole tarpeeksi, ja sen jälkeen leikataan vielä jälkihuollosta, joka voi parhaassa mahdollisessa tapauksessa pelastaa nuoria aikuisia syrjäytymiseltä, nuorisorikollisuudelta ja monilta muilta elämää kielteisesti mullistavilta asioilta. Emme kiellä Suomen talouden hyvinvoinnin tärkeyttä vaan painotamme, että taloudellista hyötyä jälkihuollosta leikkaamalla ei tulla saavuttamaan, päinvastoin. Vahinkojen korjaukset tulevat maksamaan hyvän tulevaisuutemme mahdollistamisen.
Kirjoittaneet Carolina ja Sandra, joilla on kokemusta jälkihuollosta.
