Valtakunnallisen lastensuojelun kehittämisyhteisö Pesäpuu ry:n Hatkassa-hankkeen laajasta selvityksestä käy ilmi, että sijaishuollosta kadonneet lapset kohtaavat vakavia oikeudenloukkauksia. Pitkään jatkuneet lastensuojelun rakenteelliset ongelmat ja yhteistyön puutteet asettavat lapsia vaaraan.
Lastensuojelun sijaishuollosta kadonneita eli hatkassa olevia lapsia on Suomessa vuosittain satoja. Yksittäisiä katoamiskertoja on joka vuosi tuhansia, ja nuoret saattavat olla kateissa viikkoja tai jopa kuukausia. Ilmiö koskettaa erityisesti nuorisoikäisiä eli 13–17-vuotiaita lapsia. Sijaishuollosta kadoksissa ollessaan nuoret ovat merkittävässä riskissä kohdata vakavia oikeudenloukkauksia. Nuoret joutuvat hatkassa ollessaan esimerkiksi rikosten uhreiksi, päätyvät tekemään itse rikoksia ja käyttämään päihteitä sekä kohtaavat erilaista painostamista, uhkailua ja hyväksikäyttöä, joka vakavimmillaan täyttää ihmiskaupan määritelmän. Nuoret ovat hatkassa jopa hengenvaarassa.
Lastensuojelun sijaishuoltoon eli lastensuojelulaitokseen, perhekotiin tai sijaisperheeseen lapsen sijoittaessaan yhteiskunta on ottanut vastuun näiden lasten suojelusta ja kasvattamisesta. Sijaishuollosta kadonneiden lasten kohdalla yhteiskunta on epäonnistunut tässä tehtävässä.
Raportti paljastaa lukuisia epäkohtia nykytilanteesta
Hatkassa-hankkeen syksyllä 2022 toteuttamiin Hatkassa-kyselyyn ja -työpajoihin osallistui yli 2 000 ihmistä. Tiedonkeruun pohjalta nyt julkaistavassa raportissa ääneen pääsevät hatkassa olleet nuoret, hatkassa olleiden nuorten läheiset, lastensuojelulaitosten työntekijät, poliisit ja sosiaalityöntekijät.
“Tapasimme syksyn aikana ison määrän ilmiön ympärillä työskenteleviä aikuisia, joita yhdistää huoli hatkassa olevista nuorista. Tapasimme myös suuren määrän nuoria, jotka kokivat, ettei kukaan välitä heistä. Meidän aikuisten pitää miettiä, miten onnistumme viestimään nuorille huolen ja rakkauden”, kuvaa syksyn ajan Hatkassa-hankkeessa korkeakouluharjoittelijana työskennellyt Minna Minkkinen.
Lastensuojelun pitkään jatkuneet ja rakenteelliset ongelmat altistavat nuoret sijaishuollosta katoamiselle sekä siihen liittyville vaaroille. Sosiaalityöntekijät ja lastensuojelulaitosten työntekijät vaihtuvat nuorten elämässä jatkuvasti, eikä työntekijöillä ole riittävästi aikaa työskennellä nuorten kanssa luottamuksellisten suhteiden ja vaikuttavan avun toteutumiseksi. Vaihtuvuuden seuraukset ajavat nuoria hatkaan.
Lastensuojeluun ja sen tutkimukseen, kehittämiseen ja ohjaukseen kohdennetut riittämättömät resurssit ovat johtaneet tilanteeseen, jossa hatkaamisilmiöstä ei vieläkään tiedetä tarpeeksi, eikä siihen puuttumiseksi ole olemassa toimivia ja vaikuttavia työskentelytapoja.
Hatkassa olevia nuoria ei välttämättä etsi kukaan. Yhteistyötä lastensuojelun sijaishuollosta kadonneiden nuorten etsimiseksi, löytämiseksi ja takaisin sijaishuoltopaikkaan saattamiseksi estävät lastensuojelulaitosten, sosiaalityön ja poliisin riittämättömät resurssit. Lisäksi haasteita tuottaa esimerkiksi lainsäädännön ongelmat sekä vähättelevä ja ennakkoluuloinen suhtautuminen näihin kateissa oleviin nuoriin.
“Lastensuojelun ongelmat ovat olleet hyvin tiedossa jo vuosikymmenten ajan, mutta pieniä ja pistemäisiä korjausliikkeitä lukuun ottamatta niihin ei ole kiinnitetty huomiota. Rakenteellisella välinpitämättömyydellä on lasten kannalta tuhoisia seurauksia”, sanoo Pesäpuu ry:n Onni Westlund.
Kohti ratkaisuja kaikkien sijaishuollossa asuvien lasten turvallisuuden varmistamiseksi
Lapsiasiavaltuutetun ja Sosiaali- ja terveysministeriön esittämä ja ensi hallituskaudella toteuttavaksi suunniteltu lastensuojelulain kokonaisuudistus tulee toteuttaa. Uudistustyössä huomiota tulee kiinnittää pitkään jatkuneisiin rakenteellisiin ongelmiin. Lainsäädännön muutosten lisäksi tarvitaan muutosta aikuisten ja ammattilaisten ajattelumalleissa ja toiminnassa suhteessa sijaishuollossa asuviin lapsiin ja nuoriin. Jokainen hatkassa oleva nuori tulee nähdä erityisen suojelun tarpeessa olevana ja sijaishuollosta kadonneena lapsena.
Lastensuojelulaitosten työntekijöiden ja sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus on saatava loppumaan. Työntekijöiden pysyvyys ja arjen rakenteiden jatkuvuus ovat tutkitusti vaikuttavan lastensuojelun sijaishuollon kulmakiviä. Luottamukselliset ja turvalliset suhteet sijaishuollossa asuvien lasten ja nuorten ja heitä auttavien aikuisten välillä mahdollistaa lastensuojelun tavoittelemien myönteisten kehityskulkujen toteutumisen.
Huomiota tulee kiinnittää tulevaisuudessa nuorten läheisiin ja lähisuhteisiin. Sijaishuollosta kadoksissa olevien nuorten läheiset jäävät tilanteissa usein liian yksin. Hatkaaminen vaikuttaa nuoren lisäksi usein myös esimerkiksi tämän vanhempiin, sisaruksiin ja muihin läheisiin sekä kuormittaa näiden arkea. Nuorilla tulee olla oikeus sijaishuollossa asuessaankin nuoruusiän kannalta tärkeisiin asioihin, kuten turvallisiin seurustelu- ja kaverisuhteisiin sekä kokeiluihin ja mokailuihin.
“Aineistossamme toistuvat nuorten toiveet tavallisuudesta, yökyläilyistä, yhteisestä tekemisestä ja halauksista. Toivoisin siis rajoitusten lisäämisen edesajamisen sijaan huomiota siihen, miten voisimme vahvistaa nuorten kokemusta välittämisestä, vapaudesta ja aktiivisesta toimijuudesta sijaishuollossa”, kertoo Pesäpuu ry:n Milja Kaijanen.
Suomessa ei ole tällä hetkellä riittävästi esimerkiksi nuorisopsykiatrista osastohoitoa tai päihdehoitoa, jonka myötä ensisijaisesti näitä palveluita tarvitsevia nuoria autetaan lastensuojelun sijaishuollossa. Toisaalta sijaishuollossakaan asuvat nuoret eivät saa tarvitsemiaan mielenterveys- ja päihdepalveluita. Yhteistyö olemassa olevien palvelujen ja lastensuojelun välillä ei aina toimi riittävän hyvin, jotta hatkaamista voitaisiin ennaltaehkäistä tai nuori saisi apua hatkassa kohtaamiensa asioiden käsittelyyn.
Yhteistyötä sijaishuollosta kadonneiden nuorten kohdalla tulee parantaa erityisesti lastensuojelulaitosten, sosiaalityön, poliisien ja hätäkeskuspäivystäjien välillä. Yhteistyön haasteet asettavat nuoret toistuvasti vakavaan vaaraan. Toimijoiden välillä ei ole yhteistä ymmärrystä mm. toimivaltaan, vastuisiin ja toimintamalleihin liittyvissä kysymyksissä.
“Selvitystyön perusteella on käynyt selväksi, että yhteisestä ohjeistuksesta huolimatta yhteistyön onnistuminen on liian sattumanvaraista. Sen esteenä ovat vähäisten resurssien lisäksi muun muassa erilaiset tulkinnat välittömästä vaarasta, lapsen edun ensisijaisuudesta ja myös hatkaavien nuorten oikeudesta suojeluun. Lainsäädäntö ja sen erilaiset tulkinnat eivät saa olla esteenä lapsen oikeuksien toteutumiselle”, toteaa Pesäpuu ry:n Maija Haapala.
Ennen kaikkea lastensuojelussa ja yhteiskunnassa tarvitaan enemmän rakkautta ja välittämistä lastensuojelun asiakkaana olevista lapsista ja nuorista, jotta ajattelumalleihin, rakenteisiin ja käyttäytymiseen juurtuneet ongelmat saadaan ratkaistuksi yhdessä.
Tutustu raporttiin tästä. Löydät raportin myös Pesäpuun materiaalipankista.
Ennakkotilaa raportin painettu versio ja tue samalla Hatkassa-hankkeen työtä: https://bit.ly/Hatkassa-Suomessa-ennakkotilaus
Raportin julkaisutilaisuutta voit seurata suorana striiminä 15.3.2023 klo 12–14 täällä.
Pesäpuu ry:n Hatkassa-hanke jatkaa työtään. Seuraa hanketta Pesäpuun somekanavissa ja uutiskirjeessä.
Hatkassa-hankkeen työntekijät:
Maija Haapala, erityisasiantuntija, maija.haapala(at)pesapuu.fi, 044 715 0211
Milja Kaijanen, erityisasiantuntija, milja.kaijanen(at)pesapuu.fi, 041 730 4797
Onni Westlund, kehittämispäällikkö, onni.westlund(at)pesapuu.fi, 045 886 3326
