Trauma- ja väkivaltatietoista sijaishuoltoa vahvistamassa

”Kuvittelen, että me ollaan sellaisia pitkiä nauloja ja joku hakkaa vasaralla sitä naulaa kaikilla voimilla, mutta sen naulan pitää pysyä ilman, että se menee sinne lautaan. Näin koen meidän kestämisen, mutta se vie aika paljon voimia, että kaiken tämän myrskyn keskellä me uskomme, me osaamme, me pystymme, me teemme. Ja miten me saadaan ihmiset pysymään siinä?” –Sijaishuollossa toimiva ohjaaja

Tällaiseen maailmaan olemme syksyn aikana saaneet sukeltaa todella syvälle. Siihen maailmaan, jota kutsutaan yhdellä sanalla ”sijaishuolto” ja jonka perusta on määritelty laissa, mutta joka todellisuudessa kätkee sisäänsä mielettömän määrän ulottuvuuksia ja erilaisia vivahteita tunteineen ja kokemuksineen.

Rakenteellisesti on olemassa laitos- ja perhehoitoa. On lähtökohtaisesti lyhyeksi tarkoitettuja vastaanotto- ja arviointiyksiköitä. Ja vastaavasti on pidempiaikaiseksi tarkoitettuja paikkoja. Perhehoidossa on suhteellisen pysyvät aikuiset ja heitä on vain muutamia, laitoshoidossa taas aikuisten määrä on suuri ja työntekijät työskentelevät työvuoroissa. Tavoitteena on turvallinen sijaishuolto, joka on lapsille ja nuorille turvallista, kuntouttavaa ja eheyttävää, ja jossa työntekijät ovat sitoutuneita sekä tekevät töitä sydämellään. Tällaista onneksi pääosin onkin. Kuitenkin tiedämme, että kaikki sijaishuolto ei tätä ole.

Meidät kutsuttiin mukaan yhdessä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kanssa toteuttamaan Lapsistrategian toimeenpanoa numero 8, jota koordinoi ja ohjaa Sosiaali- ja terveysministeriö (STM). Kokonaisuus koostuu kahdesta osasta. THL toteuttaa selvityksen viime vuosien ajalta ja nykyhetken sijaishuollossa oleviin lapsiin ja nuoriin kohdistuvasta kaltoinkohtelusta sekä väkivallasta lukuisissa eri konteksteissa. Me Pesäpuussa keskitymme materiaalin tuottamiseen sijaishuollossa työskenteleville ammattilaisille sekä alan opiskelijoille trauma- ja väkivaltatietoisesta sijaishuollosta.

Työstämämme materiaali pitää sisällään sekä aiemmin elämässä että aiemmassa tai nykyisessä sijaishuoltopaikassa lapsiin ja nuoriin kohdistuvan kaltoinkohtelun ja väkivallan, lasten välillä tapahtuneen keskinäisen väkivallan sekä lasten aikuisiin (esim. eri sijaishuoltopaikoissa laitosten ohjaajiin ja perhehoitajiin) kohdistaman väkivallan. Työskentelemme THL:n kanssa tiiviissä yhteistyössä ja selvityksestä sekä tuottamastamme materiaalista valmistuu yhteinen tuotos.

Käsissämme ei ole mikään helppo ja yksinkertainen teema, josta on mahdollista lyhyesti ja yksiselitteisesti tuottaa materiaalia. Kun olemme käyneet kertomassa tästä teemasta eri yhteyksissä, kuulijat ovat todenneet aiheen herättävän heissä paljon ajatuksia ja tunteita. Tunnistamme tämän saman myös omalla kohdallamme. Olemme kiitollisia saadessamme tähän teemaan syventyä ja tätä yhdessä tutkia niin sijaishuollossa työskentelevien ammattilaisten kuin niiden nuorten aikuistenkin kanssa, jotka ovat kokeneet kaltoinkohtelua tai väkivaltaa esimerkiksi sijaishuollossa ollessaan. Olemme kokeneet suurta riittämättömyyttä tämän laajan ja kovin vaikeankin teeman äärellä ja pohtineet mm. seuraavia kysymyksiä:

  • Miten saamme tuotettua sellaista väkivalta- ja traumatietoista osaamista vahvistavaa materiaalia, josta välittyy arvostuksemme ammattilaisia sekä sitä äärettömän arvokasta työtä kohtaan, jota niin paljon sijaishuollossa tehdään?
  • Millä tavalla kuitenkin samalla pystymme rehellisesti tuomaan esille myös niitä epäkohtia sekä mahdollisia ylilyöntejä ja kaltoinkohtelukokemuksia, joita tälläkin hetkellä lastensuojelun sijaishuollossa esiintyy ja joista saattaa seurata lapsille ja nuorille koko loppuelämää seuraavat vauriot? Esimerkiksi pienten lasten kokemuksiin on vaikea päästä kiinni. Samoin on haastavaa kuvata perhehoidossa mahdollisesti tapahtuvaa kaltoinkohtelua, josta ei julkisesti puhuta niin paljon kuin laitoshoidossa ilmi tulleista epäkohdista.

Lapset ja nuoret ovat sekä meidän tuottamamme materiaalin että THL:n toteuttaman selvityksen keskiössä. Tämä on ollut meille selvää alusta asti. Huostaanotto ja sijoitus on aina iso satsaus niin inhimillisesti kuin taloudellisestikin yhteiskunnalta ja erityisen merkittävä välintulo perheiden elämään. Sinänsä huostaanotto ei itsessään korjaa mitään, vaan on keino saada lapsi tai nuori fyysisesti ja henkisesti turvalliseen ja kuntouttavaan ympäristöön. Lähtökohtaisesti oletuksena siis on, että lapsen elämä sijaishuoltopaikassa on turvallista sekä hänen kasvuaan ja kehitystään tukevaa. Tutkimus- ja kokemustiedon sekä ammattilaisilta saadun tiedon pohjalta tiedämme kuitenkin sen, että näin ei aina käytännössä ole. Tämä voi johtua monista eri syistä. Näitä syitä tutkimme tarkemmin tuottamassamme materiaalissa sekä syvennymme ennaltaehkäiseviin ja korjaaviin toimenpiteisiin.

Ehkä tätä taustaa vasten herää kysymys siitä, miksi aloitimme tämän blogitekstin lainauksella, jonka on tuottanut pitkään vaativassa sijaishuollossa toiminut ammattilainen. Halusimme aloittaa tekstimme sillä, koska turvallisen sijaishuollon perusta ja pohja on olonsa työssään turvalliseksi kokeva ja hyvinvoiva aikuinen. Vaikka arki sijaishuollossa voi olla ajoittain todella haastavaa ja jopa vaarallista, silti sydämellään lapsiin ja nuoriin sitoutuneet aikuiset jaksavat päivästä toiseen toimia turvallisina ja luotettavina aikuisina silloinkin, kun esimerkiksi nykyhetken sijaishuollossa rakenteet eivät välttämättä työtä riittävästi tue.

Tämä voi tarkoittaa muun muassa sitä, että asumisyksiköissä on sijoitettuina sekä päihteitä käyttäviä ja arvaamattomasti käyttäytyviä nuoria että pieniä lapsia. Toisaalta käytäntö on myös osoittanut, että tarvetta olisi nykyistä pienemmille kuntouttaville yksiköille. Lisäksi rakenteet haastavat myös luottamuksellisten ja pidempiaikaisten suhteiden syntymistä. Monilla lapsilla ja nuorilla sijaishuoltopaikat vaihtuvat niin tiuhaan, ettei ehdi rakentumaan sellaista kiintymyssuhdetta, joka mahdollistaisi eheyttäviä ja korjaavia kokemuksia.

Olemme kuulleet useita kertoja eri tahoilta, että trauma- ja väkivaltatietoista osaamista tulisi vahvistaa. On selkeä tarve sekä teoriatiedolle että konkreettisille menetelmille. Tähän tarpeeseen pyrimme tuottamallamme materiaalilla vastamaan.

Ammattilaiset ovat vastaanottamassa lasten ja nuorten kohtamaa väkivaltaa, joten he tarvitsevat keinoja ja valmiuksia kaltoinkohteluun ja väkivaltaan puuttumiseen sekä sen käsittelyyn eri-ikäisten lasten ja nuorten kanssa. On tärkeää ymmärtää myös yhteiskunnallisesti, mitä väkivalta ja turvattomuus saa aikaiseksi ja mitä taas väkivallattomuus ja turvallisuus mahdollistavat. Toivomme kovasti, että tuottamamme materiaali olisi yksi keino tähän.

Tänä vuonna valtakunnallisten lastensuojelupäivien teemana oli turvaa ja toivoa, mikä on monella tavalla erittäin ajankohtainen aihe. Miten saamme vahvistettua turvallisuutta sijaishuollossa sekä ylläpidettyä ja luotua toivoa niin lapsilla, nuorilla kuin ammattilaisillakin? Saimme olla mukana lastensuojelupäivillä mm. pitämässä alaseminaaria. Kysyimme noin sadalta osallistujalta muun muassa seuraavat kysymykset, joita haastamme myös sinut ja työyhteisösi pohtimaan:

Mitä lapsi ja nuori tarvitsee hyvään kasvuun sekä kuntouttavaan / terapeuttiseen arkeen sijaishuollossa?

  • Mitkä asiat vahvistavat lasten ja nuorten turvallisuuden tunnetta sijaishuollossa?
  • Minkä tulisi sijaishuollossa muuttua, jotta arki olisi lapsille ja nuorille kuntouttavampaa?

Meidän työmme on tehty tämän vuoden loppuun mennessä, minkä jälkeen julkaistaan THL:n kanssa tuottamamme yhteinen aineisto. Sieltä löydät myös meidän ajatuksemme edellä esitettyihin kysymyksiin.

 

Johanna Liukkonen ja Johanna Barkman