Mitä erityisesti on otettava huomioon, kun sijoitettu lapsi aloittaa päivähoidon? Mitä tietoja tarvitaan lapsesta varhaiskasvatuksen järjestämiseksi? Millaisia toimivia käytänteitä on olemassa? Miten voisimme toimia entistä lapsilähtöisemmin sijaishuollossa kasvavien erityiskysymykset huomioiden?
Sisukas-toiminnassa on pysähdytty kymmenisen vuoden ajan sijaishuollossa asuvien lasten ja nuorten koulunkäynnin ja mielen hyvinvoinnin tukemiseen, selviytymisen vahvistamiseen sekä koulutuksellisen tasa-arvon edistämiseen. Viime vuosina myös varhaiskasvatuksesta on noussut tarve kehittää sijoitettujen lasten päivähoitoon sekä yhteistyökysymyksiin liittyviä teemoja monialaisilla yhdyspinnoilla. Lasten, nuorten ja monialaisten toimijoiden kanssa on kuluneen vuoden aikana yhdessä lähdetty miettimään ja kehittämään Pikku-Sisukasta, jotta sijoitetut lapset saavat tarvitsemansa tuen jo varhaiskasvatuksessa.
”Vähän jännittää, ku siellä on uusia kavereita. Päässä tuntuu et jotkut siellä on tuttuja ja jotkut on uusia. Mutta sit ku menee yhdessä ovesta sisään, ni se ei jännitä” lapsi
Mikä on varhaiskasvatuksessa tärkeää lasten mielestä? Päiväkoti-ikäiset kertoivat leikin avulla päiväkotipäivästään. Kavereiden ja empatian merkitys korostui. Turvan kokemus on ensiarvoista ja fyysinen läheisyys tärkeää. Päiväkodin aikuiset voidaan kokea pelottavina, joten suhteen luomiseen täytyy olla aikaa ja nähdä vaivaa. Miten varhaiskasvatuksessa voitaisiin ymmärtää reippauden takana mahdollisesti olevat motiivit ja tunteet? Miten tukea ja rohkaista lasta olemaan myös epävarma ja herkkä? Myös ruoan ja rutiinien tärkeys korostui. Onhan päiväkodin struktuuri lapselle selkeä? Ruokailu-, WC- ja nukkumatilanteet sekä siirtymätilanteet näyttäytyivät pienten kokemuksissa haastavina. Syntymävanhemmat ovat lapsille tärkeitä, miten heidät pidetään lapsen varhaiskasvatuksessa mukana?
Kun sijaishuollosta itsenäistyneiltä nuorilta kysyttiin varhaiskasvatuskokemuksista, esiin nousivat muistot hyvästä ruuasta, leikkikavereista, aikuisen sekä torjuvasta asenteesta että hyväksynnästä ja lämpimästä sylistä. Jokaisen muistelijan tarinat olivat yksilöllisiä. Siinä, missä joku muisti oireilleensa aggressiivisuudella ja levottomuudella, toinen haki syliä, kolmas oli vetäytyvä ja kiltti, neljäs sosiaalinen selviytyjä ja hyvä kaveri.
”mun masuäiti on ihan muualla ja mun iskä on kans ihan muualla mut mä asun täällä ja nää on mun äiti ja isi” lapsi
Monialaisten toimijoiden dialogeissa nousi esille monia tärkeitä teemoja. Verkostotyöllä on suuri merkitys sijoitetun lapsen aloittaessa varhaiskasvatuksessa. Kun lapsi kokee, että tärkeät aikuiset puhaltavat yhteen hiileen, hänelle tulee tilaa kasvuun ja kehitykseen. Hyvän alun kannalta on tärkeää järjestää aloitustapaaminen, johon kutsutaan lapsen lähiverkosto. Toimiva monialainen yhteistyö on välttämätöntä onnistuneen sijoituksen kannalta. Tapaamisessa käydään lapsen tilanne, kehitys ja tarpeelliset taustatiedot ja salassapitoasiat läpi. Lisäksi ne erityiset asiat, jotka vaativat toistoa, sanoittamista, tunnepuolen ymmärtämistä. Tärkeää on yhdessä avata, mitä varhaiskasvatukselta odotetaan juuri kyseisen lapsen osalta.
”Tarvitaan kykyä ja halua lähteä rinnallakulkemisen matkaan. Lapsella voi olla pitkään itkuisuutta tai voi monta kertaa päivässä kysyä, et milloin mua tullaan hakemaan, tullaanko mua hakemaan. Jaksetaan uudelleen, uudelleen ja yhä uudelleen ladata lapselle turvallisuutta, et kyllä sua tullaan hakemaan. Tässä on kaikki hyvin. Ja luottamusta päivähoidossa, että pärjätään vaikeissakin hetkissä” sijaisvanhempi
Empatia, syli ja ymmärrys trauman vaikutuksista korostuivat keskusteluissa. Sijaisvanhemmat kokivat, että varhaiskasvatuksessa on äärimmäisen tärkeää ymmärtää, miten lapsen kehitykseen ja kasvuun vaikuttaa syntymäkodin ulkopuolella asuminen. Mikä merkitys sijoituksella on lapsen elämään ja millaisia vaikutuksia sillä on lapseen? Miten eri tavoin ne näkyvät lapsessa ja miten lasta voi varhaiskasvatuksessa tukea? Yhteisissä keskusteluissa sanoitettiin myös turvallisuuden, avoimuuden ja luottamuksen merkityksiä. Perhehoitajan rooli varhaiskasvatuksessa mietityttää ja kentälle kaivataan riittävästi tietoa lapsen elämänhistorian vaikutuksista lapsen käyttäytymiseen sekä lisää tietoa lastensuojelusta, trauma-auttamisesta ja lapsen selviytymisen tukemisesta varhaiskasvatuksessa.
Tänä syksynä Pikku-Sisukas -toimintaa aletaan kumppanuuskehittämään Jyväskylän varhaiskasvatuksen kanssa. Tavoitteena on vahvistaa henkilöstön osaamista sijoitettujen lasten erityiskysymyksissä. Prosessi sisältää tietoa lastensuojeluprosessista, laeista ja salassapitosäännöksistä, monialaisen yhteistyön velvoitteesta varhaiskasvatuksen alkaessa, trauman ja kiintymyssuhteen vaikutuksesta lapsen kehitykseen, mentalisaatiosta ja lasta vakauttavasta työotteesta. Lisäksi kirkastetaan varhaiskasvatukseen tulevan sijoitetun lapsen palvelupolku Jyväskylässä ja tuotetaan materiaalia/lomakepohjia lapsen taustatietojen selvittämiseksi. Pilotoinnin jälkeen viimeistellään hyvät käytännöt ja täydennyskoulutus valtakunnalliseen levittämiseen.
Varhaiskasvatus tarjoaa sijoitetulle lapselle parhaimmillaan turvallisia vuorovaikutussuhteita, joilla on keskeinen rooli lapsen selviytymisen ja traumasta toipumisen kannalta. Jokainen sijoitetun lapsen lähellä oleva aikuinen on avainasemassa haavoittaville kokemuksille altistuneen lapsen selviytymisen edistämisessä.