Sijaishuollossa kasvavien koulunkäyntiä ei voi rakentaa samalla muotilla

Pesäpuussa järjestettiin keväällä monialaisten verkostotoimijoiden yhteinen Erätauko-dialogi teemalla: Onnistuneen koulunkäynnin edellytykset. Halusimme rakentaa yhteistä ymmärrystä siitä, mitä olisi tärkeää huomioida, että sijaishuollossa kasvavien oikeus oppia toteutuisi tasavertaisesti. Vuoropuheluun osallistui sijoitettujen lasten ja nuorten kanssa työskenteleviä lastensuojelun, koulun, oppilashuollon ja erikoissairaanhoidon ammattilaisia sekä kokemusasiantuntijoita.

 ”Koko sijoituksen onnistumisen tärkeä osa-alue on, miten koulu käynnistyy. Se ehkäisee sijoitusten katkeamista.”

Osallistujien pohtiessa onnistunutta sijaishuoltoa koulunkäynnin näkökulmasta mieli hakeutui aluksi helposti epäkohtiin tiedonkulussa, monialaisessa verkostotyössä sekä mahdollisuuksissa tarjota yksilöllistä tukea. Sinnikkään, pitkäkestoisen työn ja kiinnostuksen asiaan on kuitenkin koettu auttaneen oikeiden tuen palikoiden löytymiseen. Jyväskylässä Sisukas-toiminnan käynnistäminen ja kehittäminen on ollut todella vaikuttavaa. Sillä on ollut yksilötasollakin käänteentekevää merkitystä. Inhimillistä merkitystä ja myös kustannuspuolella merkittävää. Keskustelijat kokivat, että Sisukas-toiminnan myötä on havaittavissa asennemuutosta. Osapuolten luottamus on rakentunut siitä, että tarjolla on tukea silloin, kun lapsi/nuori tulee poikkeuksellisesta tilanteesta uuteen kouluun. Sosiaalityössä on sanoitettu, että Jyväskylässä toimii asiat, jotka eivät välttämättä toimi muualla.

”Miten suurta iloa se tuottaakaan, kun oppilaalla on kokemus, että pystyy käymään koulua! Oma kyvykkyys toimia koulussa herättää oppilaassa iloa ja riemua.”

Lapsen kohtaaminen ja luottamuksen synnyttäminen on se pelimerkki, jolla koulunkäyntiä tuetaan. Eräs osallistujista totesi olevansa hirveän ylpeä siitä, että on ollut osallinen Sisukas-prosessissa, jossa jokaisella on oma tärkeä rooli. Oppilas pääsee itse vaikuttamaan koulupolun suunnitteluun ja alkuun. Tiimityötä parhaimmillaan. Muutos parempaan näkyy ja asia etenee. Lämmittää, että lasta ja nuorta aidosti kuullaan ja jo se pelkästään on onnistuminen, kannattelee. Hyvä ja kaunis voi tapahtua vain näistä ihmiskohtaamisista, sanoitettiin.

Koettiin, että tässä on tapahtunut iso muutos viime aikoina. Aiemmin lasta säästettiin ja suojeltiin, ei saanut ollut mukana neuvotteluissa. Nyt lapsi on mukana, kun hänen asioitaan käsitellään. On lasta arvostavaa, kun toiset eivät asioi hänen puolestaan. Hyvän yhteyden luominen nähtiin keskeisenä. Yhdessä voidaan sanoittaa kokemushistoriaa ja asettaa tavoitteita koulupolulle.  Oppilailta on tullut tästä paljon kiitosta. Sellaiset neuvottelut koettiin myös ilahduttavina, jossa laitoksessa asuva nuori on mukana ohjaajan kanssa, jolla on paljon tietoa lapsesta.

”Onnistuneen koulunkäynnin edellytys on riittävän yksilöllisen koulupolun rakentaminen.”

Erätauko-dialogissa nostetiin esiin keskeisiä pelimerkkejä koulunkäynnin onnistumiselle silloin, kun oppilaalla on monimutkaistuneita haasteita elämässä. (kuva 1, kuva suurenee klikkaamalla):

Jokainen sijoitettu haluaa olla tavallinen lapsi/nuori ja käydä koulua tavallisella lukujärjestyksellä. Kivijalka koulunkäynnille on se, että lapsi voi riittävän hyvin, jotta voi oppia. Jos kriisi on liian lähellä ja mieli askartelee siinä, vaikkei itsekään tajua, menee valtavasti voimavaroja selviytymiseen. Sisukkaassa aloitetaan pienin askelin. Koulunkäynti rakentuu pienistä arjen tavoitteista, jotka ylipäätään mahdollistavat alkuun edes 1-2 tunnin koulupäivän yksilöopetuksessa. Oikeankokoisten haasteiden asettaminen on tärkeää. Laitosyhteistyössä on tärkeää että, koulu pidetään mukana lapsen elämässä. Oppilashuolto tulee kytkeä mukaan ja hoitotahon kanssa rakentaa ymmärrys yhteisistä tavoitteista.

”… Että tulisi kokemus, että kyllä minusta koululainen tulee.”

Onnistuneen koulunkäynnin edellytys on riittävän yksilöllisen koulupolun rakentaminen ajan kanssa ja asiantuntevien aikuisten avulla. On tärkeää, ettei yritetä liiaksi mennä samalla muotilla. Kun lapsi siirtyy lastensuojelusta kouluun, on rajapinnoilla tärkeää tehdä yhteistyötä. Avaintekijä monimutkaisissa haasteissa on verkostotyön osaaminen, että saadaan kaikki toimijat saman pöydän äärelle rakentamaan yhteistä todellisuutta. Jotta homma saadaan toimimaan, on oltava tietoinen, mikä on kenenkin rooli verkostossa. Jotta arki koulussa voisi sujua on myös oltava tietoa oireilun juurisyistä. Onnistuakseen koulunkäynnissä lapsi ja nuori tarvitsee tukea sekä koulussa että sijaishuoltopaikassa.

”On tärkeää, että aikuinen antaa jotain itsestään, on ihminen ihmiselle.”

Lapsuuden kasaantuvat haavoittavat kokemukset ovat vakava riski terveydelle ja hyvinvoinnille. Kouluun kiinnittyminen on tärkein syrjäytymistä ehkäisevä tekijä sijoitettujen lasten ja nuorten elämässä. Dialogin osallistujat kantoivat huolta yhä huonommin voivista, yksityisiin laitoksiin sijoitetuista lapsista ja nuorista, jotka tarvitsevat tukea jopa koko peruskoulun ajan ja joita ei välttämättä pystytä integroimaan yleisopetukseen.

Sisukas-malli on sijaishuollon systeeminen työmenetelmä sijoitettujen lasten ja nuorten koulunkäynnin ja hyvinvoinnin tueksi. Jyväskylän sairaalakoulun tiloissa toimii Sisukas-tiimi (kaksi erityisopettajaa ja psykologi), joka kokoaa tiedot ja verkoston, järjestää klinikkaopetusta, konsultoi sekä vastaa lastensuojelulaitoksiin sijoitettujen tuetusta siirtymisestä uusiin kouluihin. Monen oppilaan koulunkäyntikyky on traumatisoitumisen vuoksi heikkoa ja vaatii alkuun vahvaa tukea, yhteistyötä ja seurantaa. Tiimin kautta uusiin kouluihin on vuoden mittaan kulkenut yli 60 oppilasta. Palautekyselyn mukaan koulun, lastensuojelun ja oppilaiden kokemukset ovat olleet erinomaisia. Prosessit ovat selkiytyneet, osaaminen on vahvistunut konsultointien myötä, lapset ovat päässeet tuen piiriin ja kiinnittyneet paremmin kouluun.

”Opettajien avoin innostuneisuus välittyi, halu saada homma toimimaan. Se, miten se puhui mulle! Oli oma itsensä, oli kiinnostunut. Halusi tutustua muhun, luoda suhdetta.  Opettaja oli mulle merkittävä ihmissuhde. Lämpö välittyi.”  (kokemusasiantuntija)

Sisukas-toiminnasta aiheutuneista kuluista vastaa lainmukaisesti kunta, joka on sijoittanut lapsen. Pelkän peruskoulun varaan jäävä kustantaa elinaikanaan vähimmillään 295 000 euroa ja enimmillään 680 000 euroa enemmän kuin jatkokoulutuksen saanut vertaisensa. Sisukas-toiminta antaa haavoitetuille lapsille ja nuorille eväät peruskoulun loppuun saattamiseen ja jatko-opintoihin. Se onkin kannattava sijoitus, johon on tarpeen panostaa myös jatkossa.

Lähteitä: