Julkisen vallan vastuu sijoitetuista lapsista ei pääty huostaanottoon

Suomessa vietetään 19.2.2021 sijaishuollon toista vuosittaista juhlapäivää. Kansainvälisesti päivä tunnetaan nimellä Care Day. Päivän tavoitteena on edistää sijaishuollossa asuvien lasten ja nuorten hyvinvointia ja osoittaa arvostusta heille ja kaikille sijaishuollossa toimiville työntekijöille. Tänä vuonna huomio on erityisesti sijaishuollon onnistumisissa.

Liian monen lapsen ja perheen elämän suuntaa ei kuitenkaan saada muuttumaan eikä syrjäytymistä estettyä. Pesäpuu ry kokee velvollisuudekseen herätellä yhteiskuntaamme ja poliittista päätöksentekoa sijaishuollon kriisin hoitamiseksi, että voisimme juhlia onnistumista tulevaisuudessa laajemmin. Toimiin on ryhdyttävä sijaishuollon uudistamiseksi, jotta se vastaisi sille lainsäädännössä annettua oikeutusta sijoittaa ja ottaa lapsia huostaan paremman elämän ja kasvuympäristön takaamiseksi.

Keskitymme tässä kannanotossa nostamaan esiin huolenaiheita, mitkä osoittavat tarpeen uudistaa suomalaista sijaishuoltoa ja lisätä lasten hyvinvointia inhimillisesti kestävään tulevaisuuteen. Perustamme tiivistetyt huomiomme tutkimustiedon lisäksi Pesäpuulle kehittämistyössämme välittyneeseen tietoon suomalaisten lastensuojelun sijaishuollon toimijoiden kanssa vuosina 1993–2021.

Suomea ja suomalaista lastensuojelua ravisteli poikkeuksellisen vahvasti 2010-luvun alkupuoliskolla Vilja-Eerikan murhatapaus, jossa 8-vuotias tyttö kuoli. Tapaus käynnisti osaltaan monenlaisia selvityksiä ja toimenpide-ehdotuksia mm. Kananoja 2012, Valtiontalouden virasto 2012, Kuntaliitto 2013, Kananoja 2018, Eduskunnan oikeusasiamies 2019, joista lyhyesti voidaan todeta, että niissä on kaikkiaan 141 toimenpide-ehdotusta, joista arviolta n. 1% toimeenpantu kokonaan, 20% osittain ja 80% ei ole edennyt toimeenpanoon. Nyt on toimeenpanon aika!

Sijaishuollossa olevien lasten määrä on kaksinkertaistunut 

Lama 1990-luvun alun Suomessa sysäsi lasten hyvinvoinnin polarisoitumiskehitykseen, mikä on jatkunut koko 2000-luvun aina tähän päivään saakka. Jakautuminen hyvinvoiviin ja haavoittuvissa oloissa eläviin lapsiin näkyy mm. sijaishuollossa elävien lasten määrän kaksinkertaistumisena.  Vuonna 1991 kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia oli hieman alle 9000 kun vuonna 2019 heitä oli lähes 19 000. Sijoitettujen lasten määrä on kasvanut, vaikka syntyvyys on vähentynyt merkittävästi 2000-luvulla. Määrällisen kasvun lisäksi sijaishuoltoa ja lasten hyvinvointia on haastanut riittämättömät resurssit ja toimintakulttuurin sekä rakenteiden hidas muutos suhteessa toimintaympäristön muutoksiin.

Lasten hyvinvoinnin lisääminen ja sijaishuollon tarpeen vähentäminen ovat laajempi yhteiskunnallinen kysymys. Sijaishuolto ei ole onnistunut vähentämään ylisukupolvista lastensuojelutarvetta, sillä asiantuntijoidemme arvion mukaan 30–50% sijaishuollossa omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan eläneiden lapsista tarvitsee myös lastensuojelun palveluita.

Lastensuojelulakiin on 2000-luvulla tehty useita sijaishuollon ongelmiin reagoivia tarkistuksia, mutta ne eivät yksistään olleet riittäviä ohjaamaan sijaishuollon systeemin muutosta eivätkä toiminnan laadun parantumista. Meidän tulisi tarkastella ja uudistaa sijaishuoltoa kokonaisvaltaisemmin ja arvioida sijaishuollossa elävän lapsen etua johtamisen, päätöksenteon, vastuiden, palveluiden hankinnan, palveluiden tuottamisen ja kestävän lapsilähtöisen tulevaisuuden näkökulmista.

Sijaishuollon tulee olla turvallista

Tuore kouluterveyskysely vuodelta 2019 osoittaa sijaishuollossa elävien lasten kohtaavan kaltoinkohtelua, yksinäisyyttä, turvattomuutta ja väkivaltaa, merkittävästi enemmän verrattuna muihin lapsiin. Sijaishuollossa asuneista lapsista 50% ei ole ammatillista tutkintoa.

Lapset ja nuoret tuntevat huonosti heidän asioistaan vastaavan sosiaalityöntekijän. Sosiaalityöntekijä jää etäiseksi ja häneen on vaikea, ellei mahdotonta saada yhteyttä. On kestämätöntä, että nykyisellään sijaishuolto ei pysty turvaamaan lapsille lastensuojelulain yhtä keskeistä periaatetta – oikeutta pysyviin ihmissuhteisiin. Jopa kolmannes lapsista joutuu vaihtamaan sijaishuoltopaikkaa vähintään kolme tai sitä useampia kertoja sijaishuoltonsa aikana. Työntekijöiden vaihtuvuus on lisääntynyt ja saatavuus heikentynyt myös laitoshoidossa.

Selkeää tilannekuvaa keskeisistä sijaishuoltoon liittyvistä ilmiöistä ei ole olemassa

Sijaishuollon määrällisestä laajuudesta huolimatta, meillä ei ole useista sijaishuoltoon liittyvistä keskeisistäkään ilmiöistä selkeää tilannekuvaa. YK:n lapsen oikeuksien sopimus korostaa velvollisuutta perheiden jälleen yhdistämiseksi ja lapsen oikeutta läheisiin ihmisiin. Tilannekuva on tältä osin kansallisesti puutteellinen ja esimerkiksi perhehoidosta arviolta vain 2–5% lapsista palaa kotiinsa ennen sijaishuollon päättymistä.

Tällä hetkellä huutava pula sijaishuoltopaikoista estää lasten tarpeisiin vastaavien sijaishuoltopaikkojen valintaa. Toimintamalli, missä lapsi sijoitetaan sinne, mistä vapaa paikka löytyy, ei vastaa lapsen tarpeisiin eikä ole lapsen edun mukaista. Tällä toimintamallilla voidaan saada enemmän haittaa kuin hyötyä lapselle.  Sijaishuollon palvelurakenteesta johtuen lapsia sijoitetaan kauas kotoa, jolloin sijoitusten suuret etäisyydet vaarantavat lasten oikeuksia läheisiin ja on kustannuksiltaan kallista valvonnan ja yhteydenpidon osalta.

Meillä ei ole selkeää tilannekuvaa myöskään sijaishuoltopaikasta luvatta poistumiselle eli hatkaamiselle. Joka päivä arviolta yli 10 lasta on hatkassa sijaishuoltopaikoista, jolloin heidän turvallisuutensa on vaarantunut ja riskit joutua rikoksen uhriksi tai tehdä rikoksia ovat merkittäviä. Ei ole eettisesti kestävää, että sijoitamme lapsia turvattomista oloista, emmekä sijaishuollossa pystykään tarjoamaan turvaa. Ilman selkeää tilannekuvaa sijaishuollosta on mahdotonta arvioida kehittämistoimia ja niiden tuloksia kansallisesti.

Pula sijaishuollon työntekijöistä ja suuri vaihtuvuus vaarantavat toiminnan edellytykset

Sijaishuolto on ihmissuhdeperustaista työtä ja auttaminen tapahtuu vuorovaikutuksessa lapsen ja häntä tukevien ihmisten välillä. Suhteen muodostumisen edellytys on luottamuksen ja kiintymyssuhteen syntyminen. Sen muodostamiseen tarvitaan myös aikaa. Sijaishuollon henkilöstön tilanne on eskaloitunut niin, että osaavista työntekijöistä on pulaa niin kuntien kuin myös muiden palveluntuottajien organisaatioissa. Vaihtuvuus on suurta ja lapsella on pääsääntöisesti useita, jopa kymmeniä sosiaalityöntekijöitä sijaishuollon aikana.

Sijaishuollon palvelut hankitaan pääosin yksityisiltä ja osin keskittyneiltä markkinoilta, mitkä ovat vaarassa monopolisoitua. Valtakunnallisesti noin 80 % on yksityistettyä sijaishuoltoa, joskin alueelliset erot ovat suuria. Julkisen toimijan oma sijaishuolto on vähäistä. Sijaishuollon palveluiden hankinta näiltä yksityisiltä markkinoilta tapahtuu kilpailutusten kautta, mikä hankintamekanismina ei tue toimijoiden välistä luottamusta vaan lisää osaoptimointia ja asettaa painotuksillaan hinnan laadun edelle. Sijoitusta tarvitsevat lapset eivät voi olla hinnalla kilpailtava hyödyke markkinoilla.

Lapsilla ei ole yhdenvertaisia mahdollisuuksia

Sijaishuollossakin saadaan sitä mitä mitataan ja arvioidaan. Sijaishuollon laadun ja toiminnan oikeellisuuden valvonnan sekä ohjauksen resurssit ovat heikot kansallisella-, alue- ja paikallistasolla. Valvonta ja ohjaus on hajaantunut useille eri toimijoille kuten Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslialle, Valviralle, Aluehallintovirastoille ja kunnille, mikä on johtanut myös alueellisiin eroihin valvonnan määrässä sekä valvontalinjauksissa. Eduskunnan oikeusasiamies on nostanut sijaishuollon riittämättömän valvonnan yhdeksi keskeiseksi suomalaiseksi perus- ja ihmisoikeusongelmaksi vuoden 2016 toimintakertomuksessaan. Oikeusasiamiehen mukaan kuntien lastensuojeluviranomaiset eivät ehdi riittävästi vierailla sijaishuoltopaikoissa, eivätkä ole riittävän hyvin perillä lasten olosuhteista ja kohtelusta.

Alueellisia ja kuntakohtaisia lapsia eriarvoistavia eroja sijaishuollossa on mm. erilaisten sijaishuollon palveluiden saatavuudessa. Läheis- ja sukulaissijoitusten määrissä on kymmenkertaisia eroja sijaishuoltomääriltään saman kokoisia kuntia vertaillessa. Erityisen huolenpidon ja hoidon roolia sijaishuollossa tulisi tarkastella kokonaisuudessaan uudestaan erityisesti vaativasti oirehtivien lasten tarpeiden osalta. Perhehoitoon sijoitettujen määrissä on kymmenien prosenttien eroja kuntien välillä. Suuret erot eivät ole selitettävissä lasten tarpeisiin liittyvillä tekijöillä, eivätkä lapset ole tällä hetkellä yhdenvertaisessa asemassa asuinpaikan suhteen.

Nykyinen sijaishuollon tuntemus ei tue tiedolla johtamista

Keskeinen puute on se, että meillä ei ole riittävästi tietoa, kuinka sijoitetut lapset ja nuoret voivat, millainen heidän hyvinvointinsa ja terveytensä faktisesti on ja millaiseksi he itse kokevat vointinsa. Kouluterveyskyselyn kautta on hieman saatu tietoa 4.–5. ja 8.–9.-luokkalaisten hyvinvointikokemuksista sekä erillisen tiedonkeruun perusteella myös sijoitettuna olleiden lasten ja nuorten kokemuksista keväältä 2019. Hyvinvointia koskevaa tietoa on vaihtuvilla lapsen asioista vastaavilla sosiaalityöntekijöillä kunkin lapsen ja nuoren osalta, mutta lastensuojelusta vastaava kunta tai kuntayhtymä ei tällaista hyvinvoinnin seurantatietoa kokoa. Täten myös kansallinen tietopohja sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja sen muutoksista on aukollinen. Kuitenkin yhteiskunta on vastuussa sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvoinnista.

Edellä mainitut ongelmat ovat osaltaan merkki toimimattomasta sijaishuollon järjestelmästä, eikä sitä saada korjattua vaikuttavaksi pienillä hallituskausittain tapahtuvilla osauudistuksilla tai reagoimalla kriiseihin lainsäädännön teknisluonteisilla muutoksilla. Tarvitsemme kansallisesti vahvan tahtotilan ja pitkäjänteisen yli hallituskausien ulottuvan toimeenpanosuunnitelman uudistaaksemme sijaishuollon vastaamaan sille asetettuun missioon hyvästä lapsuudesta sijaishuollossa ja toiveikkaasta tulevaisuudesta sijaishuollon jälkeen. Uudistus ja pitkäjänteinen toimeenpanosuunnitelma voidaan tehokkaasti toteuttaa sisällyttämällä työ osaksi lapsistrategian toimeenpanoa.

Vaikka epäkohdat ovat suuret, niitä on paljon ja tietopohja sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvoinnista on olematon, haluamme muistuttaa, että moni lapsi ja nuori kuitenkin saa sijaishuollossa hyvän elämän edellytykset aikuisuuteen. Vietämme sijaishuollon juhlapäivää 19.2.2021, että oppisimme myös onnistumisista.

Pesäpuu ry

Tarja Heino                                   Jari Ketola
puheenjohtaja                              toiminnanjohtaja