”Tunnelin päässä näkyi vihdoin valo ja luotin siihen, että pääsen pois. Mutta se valo olikin juna, joka tulee kohti, eikä minulla ole taaskaan tilanteesta ulospääsyä.”
Tämä X-ketjun kokemusasiantuntijan kuvaus omasta elämästään kuvaa sitä epätoivoa, epäluottamusta, pelkoa ja yksinäisyyttä mitä moninkertaisen traumatisoitumisen lapsuudessaan ja nuoruudessaan kokemaan joutunut voi tuntea yhä uudestaan ja uudestaan ennen kuin saa oikeanlaista apua ja tietoa. Pesäpuun X-ketjussa tapaamme sijaishuollon aikana kaltoinkohdelluksi joutuneita henkilöitä, ja kehitämme auttamisen tapoja heille.
Kompleksinen traumaperäinen stressireaktio (CPTSD) on hyväksytty diagnoosiksi uuteen ICD-11 luokitukseen. Huostaanottoon johtaneet syyt, huostaanotto, sijaishuoltoon muuttaminen ja erityisesti viimesijaista turvaa antaman instituution pettämä turva – sijaishuollossa tai sen aikana tapahtunut kaltoinkohtelu – sisältävät kaikki elementtejä ja tapahtumia, jotka ovat voineet aiheuttaa lapsen moninkertaisen ja kompleksisen traumatisoitumisen. Tällöin moninaiset oireet saavat osittain tai kokonaan selityksen sietämättömien ja kestämättömien tilanteiden ja tapahtumien kautta. ”Lapsen varhainen pitkäaikainen traumatisoituminen on seurausta luotettavina pidettyjen ihmisten kaltoinkohtelevasta käytöksestä. Kaltoinkohtelu tapahtuu yleensä salassa, eikä lapsi voi jakaa kokemuksiaan kenenkään kanssa (Vakautumisopas 2019, 28).“ Voi myös olla, että lapsi on kiusattu, manipuloitu ja uhkailtu henkisellä väkivallalla hiljaiseksi ja toimintakyvyttömäksi niin, että avun pyytäminen on mahdotonta.
CPTSD:n oirekuva sisältää PTSD:n oirekuvan eli mieleen tunkeutumisen oireet, vireyteen liittyvät vaikeudet, välttämisoireet; ja lisäksi se aiheuttaa vaikeuksia tunne-elämässä, ihmissuhteissa, negatiivisia ja hyvin sitkeitä uskomuksia itsestä sekä dissosiaation käyttöä selviytymiskeinona (Vakautumisopas 2019, 29-30). Miten vakavat traumakokemukset sitten voivat vaikuttaa ihmisten arkipäivään? Ne voivat näkyä esimerkiksi syömiseen tai nukkumiseen liittyvinä ongelmina, tunteiden ja mielialan säätelemisen vaikeutena, päihteiden väärinkäyttönä, ahdistuksena ja paniikin tunteina, itsetuhoisina ajatuksina ja/tai käyttäytymisenä, itseä koskevan havainnoinnin ja identiteetin ongelmina, ihmissuhdeongelmina ja intimiteetin sekä seksuaalisuuden ongelmina.
“Jos työnnät muistot sivuun, et ole kokonainen. Ulkopuolisuuden tunne on edelleen valtava.”
Kompleksisesti traumatisoituneita ihmisiä voidaan hoitaa ja oireita lievittää. Kompleksisen trauman hoidossa auttaa 1) psykoterapia terapeutin kanssa, jolla on ymmärrystä traumojen ja moninkertaisen traumatisoitumisen mekanismeista ja vaikutuksista 2) vertaistuki 3) muut lämpimät, myötätuntoiset ja rakastavat ihmissuhteet sekä 4) ihmisen omat voimavarat, resilienssi ja sen vahvistaminen.
Avun piiriin hakeutuminen voi olla monesta syystä hyvin vaikeaa: ei tiedä mistä tai keneltä apua voisi pyytää, ei tiedä miten selviää kaikista avun luokse johtavista portinvartijoista, ei osaa pukea sanoiksi oireita tai kokemaansa, koetulle ei ole olemassa sanoja, avun pyytämisestä on aiemmin seurannut jotain pahaa tai siitä ei ole ollut mitään hyötyä. Sisäinen turvattomuuden tunne voi olla niin hallitsevaa, että avun pyytäminen voi olla vuosikausia aikuistumisen jälkeenkin mahdotonta, vaikka oman elämän puitteet olisivat täysin turvalliset. Tämä on ymmärrettävissä, jos lapsuudesta on kokemus, että lapsen tai nuoren kertomaa ei ole uskottu tai sen johdosta ei ole ryhdytty mihinkään toimiin, tai pahimmillaan kaltoinkohtelu on voimistunut aikuiselle kertomisen seurauksena.
”Jos traumaa kantaa läpi elämän, niin sen siirtää lapsilleen ratkaistavaksi. Kun pääsee selvittämään kokemaansa, antaa se tunteille vapautta.”
Mitä sitten vakavasti traumatisoituneen kanssa toimiminen vaatii auttajalta? Traumatisoituneet, jotka ovat eläneet jatkuvassa tai toistuvassa uhassa ja vaaran tunnussa, ovat oppineet selviytyäkseen skannaamaan ja havainnoimaan ihmisiä hyvin tarkkaan. Näin ollen heidän auttajiensa, olivatpa he sitten sijaishuollon ohjaajia, sosiaalityöntekijöitä tai psykoterapeutteja, tulee olla vuorovaikutustilanteissa aidosti läsnä, avoimia ja joustavia, mutta ennen kaikkea maadoittuneita. Heidän tulee kyetä reflektoimaan itseään ja omaa toimintaansa, tietää mitä he itse kokevat ja mitä tuntevat eli havainnoida samanaikaisesti sekä ulkoisesti että sisäisesti. Missään nimessä auttajan toiminta ei saa olla reaktiivista tai impulsiivista ja ennakoimatonta. Luottamuksen saavuttamiseksi asioita on toistettava ennustettavasti ja suunnitellusti ja lupauksista on pidettävä kiinni.
Työntekijän on auttaakseen myös tunnistettava oman vireystilansa vaihtelut. Hyviä kysymyksiä vaikka tiimeissä tai työyhteisöissä yhdessä pohdittaviksi ovat esimerkiksi: Mistä tunnistan itse olevani ali- tai ylivireä? Mitkä asiat niihin vaikuttavat? Miten voin säädellä omaa vireystilaani niin, että pysyn sietoikkunan sisällä, jolloin ajattelu ja looginen päättelykyky ovat mahdollisia. Nämä kysymykset ovat tärkeitä, koska stressaantuneen auttajan muisti- ja keskittymiskyky heikkenee. Omien tunteiden erottaminen autettavan tunteista vaatii hyvää keskittymis- ja reflektiokykyä.
Traumatisoituneen ihmisen voi olla vaikea uskoa, että se mitä työntekijöinä sanomme, on luotettavaa ja hyväntahtoista. Siksi työntekijöiden on osattava tunnistaa traumaperäisiä reaktioita, kuten esimerkiksi välttely tai aggressio, jotta vuorovaikutuksessa voidaan ottaa huomion kohteeksi mitä nyt tapahtuu, ja jotta voidaan etsiä asiakkaalle sopivaa vuorovaikutuksessa olemisen tapaa. Työntekijälle on oltava itselleen selvää, miksi toimin näin ja mikä teoria toimintaani ohjaa. Hyviä kysymyksiä ovat myös: Miten löydämme yhdessä työskentelylle sellaiset tavoitteet, jotka vastaavat kokemustasi, ovat hyvin perusteltuja, ja antavat toivoa? Miten valmistaudumme tulossa oleviin stressaaviin tilanteisiin (esim. verkostoneuvottelut, muutokset)?
Posttraumaattinen kasvu on yksilössä tapahtunutta muutosta trauman jälkeisen psykologisen työstämisen seurauksena, ja sen rinnalla voi säilyä myös traumaan liittyvää kipua. Kasvu voi kuitenkin muuttaa arvojärjestystä ja syventää läheisiä ihmissuhteita. Voi tulla kokemus henkilökohtaisesta vahvuudesta ja se voi muuttaa koko elämänfilosofiaa. Muutoksen tekeminen omaan elämäänsä ei tietenkään edellytä mitään traumaattisia kokemuksia, mutta niistä voi työstämisen jälkeen seurata myös positiivisia muutoksia omaan elämään. Traumaselviytyjää auttaa Suzette Boonin mukaan ennen kaikkea se, että ihmiselle tulee tunne, että hän voi itse vaikuttaa omaan oloonsa säätelemällä sitä aktiivisesti monin erilaisin keinoin sekä ulkoisesti että sisäisesti.
Vähintä mitä voimme tehdä auttaaksemme sijaishuollon aikana kaltoinkohdelluksi joutuneita (välttämättömien rakenteellisten muutosten lisäksi), on tarjota kaikille, jotka sitä haluavat, mahdollisuus (ilmaiseen) psykoterapiaan ja vertaisryhmiin. Ennen kaikkea meidän tulisi nähdä heidätkin, jotka yrittävät tekeytyä näkymättömiksi, ja kysyä ja kuunnella heitä, jotka ovat aina hiljaa.
Lähteitä:
Vakautumisopas terapeuteille ja traumatisoituneille. Tietoja ja keinoja lapsuuden kaltoinkohtelusta ja traumaoireista (CPTSD) toipumiseen, Traumaterapiakeskus 2019
Traumaterapiakeskuksen luennot
Kursiivilla olevat lainaukset X-ketjun kokemusasiantuntijat
Artikkelikuva: Niina Vehmaa
