”Nuoren huostaanotto merkitsee aina tuttujen ihmisten, paikkojen ja arkirutiinien muutosta. Luottamus läheisiä kohtaan on usein horjunut, jopa särkynyt. Elämän peruskivien järkkyminen synnyttää tarpeen löytää turvaa sekä ymmärtäväisiä ja kannustavia aikuisia – kuten opettajia. Koska koulu on merkittävä osa huostaanotetun arkea, ymmärrä ja hyväksy tämä tarve. Auta löytämään kuuntelijoita.”

Sijaishuollossa kasvavilla lapsilla ja nuorilla on tärkeitä ajatuksia, joita he toivoisivat koulun lähiaikuisten huomioivan. Nuoret pohtivat koulunkäynnin teemoja Koulu kuuluu kaikille –foorumeissa, jotka järjestettiin osana Pesäpuu ry:n ”MindMe –kehittämis- ja koulutusprosessia 2019–20. Nuorten ”Toivoisin sinun tietävän” -viestien tarkoituksena on tavoittaa jotain olennaista huostaanottoon liittyvistä kokemuksista sekä avartaa aikuisten ymmärrystä sekä mahdollistaa kannustavia kohtaamisia. Nuorten viestit tiivistyivät ihmisyyden ja inhimillisyyden äärelle, ihmisen perustarpeisiin; toisen ihmisen kuuntelemiseen, tutustumiseen, auttamiseen, ymmärtämiseen, kohtaamiseen, osallisuuteen, avoimeen dialogiin, leimaamisen ehkäisemiseen, toivon ja uskon luomiseen sekä turvallisuuden tunteeseen. Miksi nuorten tarvitsee pyytää meiltä ammattilaisilta inhimillisyyttä ja kohtaamista erikseen? Eikö asioiden pitäisi olla meille kaikille itsestäänselvyyksiä?

Nuorten ajatukset ja kokemukset olivat keskiössä, kun viisi kuntaa lähti etsimään ratkaisuja ja yhteiskehittämään sijaishuollossa asuvien lasten ja nuorten koulunkäyntiin sekä kouluakäymättömyyteen liittyviä haasteita ja kysymyksiä MindMe – koulu kuuluu kaikille -kehittämisprosesseissa. Alueiden toimijoiden yhteisenä tavoitteena on ollut luoda sellainen toimintakulttuuri, jossa jokainen lapsi ja nuori on hyväksytty, ymmärretty ja turvassa. Kunnat sitoutuivat kehittämään monialaisissa kehittäjäryhmissä palvelupolkuja ja yhtenäisiä käytäntöjä sekä halusivat kirkastaa toimijoiden rooleja ja käydä monialaista vuoropuhelua yhteistyön tiivistämiseksi. Sijoitettujen lasten ja nuorten kanssa työskentelevien ammattilaisten tahtotila on ollut erityisen voimakas ratkaisujen löytämiseen.

”Sijoitetun lapsen tulee kokea olevansa tervetullut uuteen kouluun, kun usein repussa jo valmiiksi aika painava lasti kannettavanaan. Useimmilla on repaleinen koulupolku takana, joten kiinnittyminen kouluun edes pienin askelin on erittäin tärkeää.” Tämä erään rehtorin kuvaus tiivistää, miten lapset ja nuoret ovat pysyneet ammattilaisten ajatusten keskiössä uusia toimintatapoja kehittäessä. Nuoren vahvuuksien huomaaminen ja heidän tavoitteidensa pilkkominen pienempiin osiin lisää onnistumisen kokemuksia ja sitä kautta nuoren hyvinvointia. Nuorta tulisi myös tukea osallisuuteen omissa asioissa.

Monialainen yhteistyö tiivistyy usein yhteisiin palavereihin lapsen/nuoren asioissa. Strukturoimattomat ja päällekkäiset palaverit sekä päällekkäisen työn tekemisen vähentäminen nähtiin erittäin tärkeänä. Ammattilaiset kokivat tärkeäksi jatkaa sujuvaa tiedonkulkua, joustavien opetusjärjestelyiden ja vastuualueiden selkiyttämistä. Lisäksi toimijat korostivat vertaistuen merkitystä ja sen tarjoamista lapsille sekä nuorille. Miten se saadaan juurtumaan rakenteisiin kouluyhteisöissä, lastensuojelulaitoksissa, kaikissa sijaishuoltopaikoissa ja koko kunnan tasolla kaikkien lasten ja nuorten kanssa työskentelevien yhteistyössä? Lisäksi koettiin tärkeänä, että keräämme säännöllisesti palautetta lapsilta ja nuorilta omasta toiminnastamme. Ammattilaiset toivovat, että pysähdymme jokainen tutkiskelemaan omia asenteita ja käsitteitä. Miten luomme nuorille tunteen, että kaikki aikuiset ovat heidän tukenaan? Että lähiverkosto kannattelee heitä? Että vedämme yhtä köyttä?

1,5-vuotiset kehittämisprosessit alkavat olla päättymässä. Tiivis yhteistyö on näyttänyt, että voimme vaikuttaa ja luoda uutta yli hallinnollisten rajojen, kun tahtotilaa on olemassa. Ilahduttavia muutoksia on tullut tavassa tehdä työtä; uskalletaan luottaa toisen työhön, arvostetaan ja kunnioitetaan toisen osaamista. Ymmärrys toisen työtä kohtaan on lisääntynyt, kun jaetaan tietoa ja tehdään asioita yhdessä.

Alueilla on saatu aidosti konkreettista asioita rakenteisiin koronasta huolimatta. Kehittämistyön tuloksena yksi prosessissa mukana olleista kaupungeista palkkasi edelläkävijänä oman Sisukas-tiimin (erityisopettaja ja psykologi), jonka avulla ulkopaikkakunnilta kaupungin sijaishuoltoyksiköihin/laitoksiin sijoitettujen lasten ja nuorten tuen tarpeet kartoitetaan ja koulunkäynti järjestetään tuetusti. Yhteistyötä tiivistetään yksityisten palveluntuottajien kanssa järjestämällä yhteistyöiltapäiviä lukukausittain sijaishuollossa asuvien oppilaiden koulunkäynnin sujumiseksi. Eräässä kunnassa perustettiin nuorten avohoidon intensiiviyksikkö (NAVI) nuorille, joilla on tiiviin ja monialaisen tuen tarvetta. Intensiiviyksikköön luotiin myös Helppi-luokka oppilaille, joilla on hoitokontakti erikoissairaanhoidon yksikköön ja joilla on vaikeuksia sairautensa tai muun syyn vuoksi käydä koulua sekä tarvitsevat vahvaa kokonaisvaltaista tukea. Lisäksi Helppi-luokassa koulun aloittaa oppilaat, jotka muuttavat kunnassa oleviin sijaishuoltopaikkoihin. Toisessa kunnassa pilotoidaan fysioterapeutin työskentelyä kouluissa sekä vahvistetaan nuorisotyötä kouluissa uudelleenorganisoimalla nuorisotyön resursseja osaksi koulun oppilashuoltoa. Yhdessä kunnassa oppilaiden tunne- ja itsesäätelytaitojen vahvistaminen (1h/vko) konkretisoitiin osaksi opetussuunnitelmaa. Toiseen kuntaan luotiin poissaoloihin puuttumisen malli yhteistyössä koulujen ja erityisnuorisotyön kanssa ja muodostettiin koulujen omat poissaolotiimit selkiyttämään prosessia.

Kuntien toimintatavat selkiytyivät monella tapaa. Yksi kunta nimesi vastuuhenkilöt kokoamaan säännöllisesti sijoitettujen ja kouluakäymättömien oppilaiden verkostot yhteen. Toisessa kunnassa luotiin toimintatapa (jolla varmistetaan koulunkäynnin jatkuminen ja papereiden huolellinen siirtäminen), kun sijaishuollossa asuva oppilas muuttaa toiseen kuntaan. Myös uusia työkaluja syntyi; kehitettiin muistilista sijaishuoltopaikan ja koulun väliseen yhteistyöhön, kun sijaishuollossa asuva lapsi tai nuori aloittaa uudessa koulussa. Palaverikäytäntöjä hiottiin nuoren osallisuuden näkökulmasta ja luotiin lomakkeita sijoitetun oppilaan ja lähiverkoston kuulemiseen sijaishuoltopaikan ja koulun vaihtuessa.

”Sijoitettujen lasten tilanteen moninaisuus ymmärretään nyt paremmin. Lasten tuen tarpeiden kartoittamisen, paremman tiedonkulun ja monialaisen yhteistyön ansiosta lapset ovat päässeet aiempaa paremmin ja suunnitellusti tuen, hoidon ja kuntoutuksen piiriin.” tiivisti eräs prosessissa mukana ollut ammattilainen. On ilahduttavaa, miten yhteisen tahtotilan avulla pääsemme tavoitteista ja ajatuksista kohti konkreettisia tekoja ja toimia sijaishuollossa asuvien lasten ja nuorten koulunkäynnin tukemiseksi. Sillä meidän kaikkien aikuisten tunteillamme, ajatuksillamme, asenteillamme ja toiminnallamme on suuri merkitys lapsen ja nuoren kokemuksiin ihmisyydestä.

Mitä ajattelet ja sanot minusta
sitä luulet minusta.
Sinä olet sellainen minulle
miten minut näet.
Usko kuitenkin,
että
mitä teet minulle,
miten kuuntelet minua,
sellainen minusta tulee.

(Palsio 1994)

 

MindMe – prosessiin voi tutustua lisää MindMe-sivuilta.