Jyväskylän yliopistolle kokoontui 26.11. lähes kolmesataapäinen yleisö MindMe – koulu kuuluu kaikille -seminaariin, jota yli sata osallistujaa seurasi myös etäyhteyden välityksellä. Tilaisuuden puheenvuorot ja alaseminaarit käsittelivät kouluakäymättömyyttä ja sijaishuollon piirissä olevien lasten ja nuorten koulunkäyntiä. Samalla käynnistyi myös Vaativan erityisen tuen VIP-verkoston valtakunnallinen Sijoitetut lapset -teemaryhmä.
Seminaari oli lähtölaukaus MindMe – koulu kuuluu kaikille -kehittämis- ja koulutusprosessille, jonka tavoitteena on vahvistaa monialaista verkostoa kouluakäymättömien ja sijoitettujen lasten tukemiseksi koulupolulla viidessä eri kunnassa KYS- ja TAY-alueilla. Prosessista olivat kertovassa Valterin ohjaava opettaja Johanna Sergejeff ja Pesäpuu ry:n Sisukas-toiminnan kehittämispäällikkö Christine Välivaara.
– Prosessin tarkoituksena on lisätä yhteistyötä eri toimijoiden välillä ja näin parantaa lasten koulupolkua. Mukaan 19 hakijasta valikoituivat Hankasalmi, Jyväskylä, Lempäälä, Ylöjärvi ja Hämeenlinna, Välivaara kertoi.
KYS:n lastenpsykiatrian linjajohtaja, osastonylilääkäri Anita Puustjärvi vei yleisön koulunkäyntikykyyn vaikuttavien seikkojen äärelle. Puustjärven mukaan keskeistä on kiinnittää huomiota siihen, mitä tästä kyvystä puuttuu ja mitä tarvitaan sen kohentamiseksi. Hän myös pohti koulujen kuntoa turvata ja tukea lasta koulupolkua.
– Onko koulussa mahdollisuus vastata erilaisten lasten tarpeisiin pedagogisin ja ohjauksellisin keinoin? Ja kuka arvioi, onko oppilas koulunkäyntikykyinen?, Puustjärvi kysyi johdatellessaan yleisöä teemaan.
Aamupäivä sisälsi myös dialogia tutkitun ja kokemustiedon välillä. THL:n erikoistutkija Marko Manninen esitteli Koulukodin jälkeen (KKJ) -hanketta ja pohti sijoitettujen nuorten koulupolkua.
– Jos koulupolku jää lyhyeksi, tuo se mukanaan monia riskejä kuten päihteiden ongelmakäyttöä, rikollisuutta ja ylisukupolvisuutta. Sijoitetuilla nuorilla tähän voi liittyä mm. myös teiniäitiyttä, mielenterveysongelmia ja vakavia käytösongelmia, Manninen totesi.
Kun näitä riskejä tunnistetaan, on niihin Mannisen mukaan löydettävissä myös ratkaisuja. Sijoitettujen nuorten lyhyt koulupolku on monitekijäinen ilmiö, johon on jo olemassa tehokkaita vaikuttamiskeinoja. Manninen korostaa tutkimusperustaista hoitoa, johon kuuluvat mielenterveys-, päihde- ja väkivaltahoito, osallisuus ja jälkihuolto.
Teemaan oman näkemyksensä toi Pesäpuun asiantuntija Katriina Nokireki peilaten siihen omia kokemuksiaan.
– Koulu on monelle lapselle ja nuorelle merkittävä tekijä elämässä. Tulee kuitenkin muistaa, että jokainen nuori on oma yksilönsä, joten silloin tuenkin tulee olla yksilöllistä, Nokireki tarkensi.
Iltapäivän toisessa alaseminaarissa Johanna Sergejeff pohti, mistä kouluakäymättömyydessä todellisuudessa on kyse. Hänen mukaansa poissaolojen takana voi olla lapsen halu vältellä koulun aiheuttamia negatiivisia tunteita tai sosiaalisia tilanteita.
– Lapsi voi hakea poissaoloilla myös huomiota hänelle tärkeiltä ihmisiltä. Häntä voi motivoida jättää menemättä kouluun myös sen ulkopuolelta saatavat konkreettiset palkkiot, Sergejeff selvensi.
Sergejeff esitteli myös ISAP (Inventory of School Attendance Problems) -kyselyä, jolla kartoitetaan poissaolojen syitä avun kohdentamiseksi oikeisiin asioihin. Suomessa parhaillaan pilottivaiheessa oleva oleva kysely huomioi myös perheeseen ja kouluympäristöön liittyviä seikkoja.
Ruotsista seminaariin saapui puhumaan psykologi Peter Friberg, joka esitteli yleisölle Akatemia Magelungenissa vuodesta 2008 lähtien kehiteltyä Hemmasittare-ohjelmaa. Tavoitteena on ollut kehittää hoitomenetelmiä kouluakäymättömille lapsille ja nuorille täydentämään kunnallisia palveluita.
– Ohjelman tarkoituksena on saada lapset ja nuoret takaisin koulutuksen pariin. Se tapahtuu kolmen vaiheen avulla: tilanteen kartoituksella, hoito- ja tukivaiheella sekä ylläpitovaiheella, Friberg avasi.
Monimenetelmäinen ohjelma on suunnattu koteihin, oppilaille ja vanhemmille, ja siinä tehdään intensiivistä yhteistyötä oppilaan koulun kanssa. Menetelmän käsikirja on saatavilla ruotsiksi ja pian julkaistaan myös suomenkielinen versio.
Samaan aikaan toisessa alaseminaarissa käsiteltiin sijoitetun lapsen koulunkäyntiä. Katriina Nokireki toi terveisiä sijoitettujen nuorten MindMe-foorumeista, jossa käsiteltiin koulun merkitystä yhdessä nuorten kanssa. Nuorten mielestä oppiminen on tärkeää ja vaikuttaa itsenäistymiseen.
– Nuoret tunnistavat paljon koulunkäyntiä tukevia ja haastavia tekijöitä. Heidän merkittävä toiveensa on, että kouluissa olisi tarpeeksi turvallisia ja luotettavia aikuisia, jotka osaavat huomioida nuoren yksilöllisiä tarpeita.
Christine Välivaara esitteli kollegansa Hanna-Leena Niemelän kanssa systeemistä Sisukas-mallia, jossa sijoitetun lapsen tilanne kartoitetaan ja hänelle järjestetään yksilöllinen tuki sekä seuranta. Malli valittiin tänä vuonna mukaan Kasvun tuki -portaaliin vaikuttavien työmenetelmien joukkoon.
Välivaaran mukaan Sisukas-toiminta vahvistaa kiintymys- ja traumatietoisuutta kouluissa. Haavoittavia tapahtumia kokeneiden lasten stressin säätelyjärjestelmä voi olla jatkuvassa hälytystilassa. Yli- tai alivirittyneisuus voi näkyä koulussa tunne- ja itsesäätelytaitojen vaikeuksina. Koulun tehtävä on ensisijaisesti vähentää lapsen stressiä rakentamalla turvaa, luottamusta, jatkuvuutta ja ennakoitavuutta oppimisympäristöön.
– Mallissa tiivistetään lastensuojelun, koulun, vanhempien ja sijaishuoltopaikan välistä yhteistyötä ja parannetaan tiedonkulkua. Keskeisessä roolissa on myös lapsen osallisuuden vahvistaminen, Niemelä kertoi.
Päivän viimeisessä puheenvuorossa psykoterapeutti Mia Tapiola jatkoi teemaa traumatisoituneen lapsen kohtaamisesta koulussa. Tapiolan mukaan kouluihin tulisi saada terapeuttinen lähestymistapa.
– Tärkeintä on ymmärtää lapsen käytöksen taustalla olevia syitä ja tuoda turvaa hänen elämäänsä. Me aikuiset pystymme laskemaan lapsen stressitilaa esimerkiksi empatian kautta, Tapiola sanoi.
Koulu kuuluu kaikille -seminaarin diat ja tallenteet ovat nähtävillä MindMe-verkkosivuilla 31.3.2020 saakka.
