Rakkaus on tunne, jonka näkyväksi tulemisesta täytyy huolehtia aktiivisesti arjessa. Arjen huolenpito on aikuisen rakkauden teko. Perhehoidossa myös sosiaalityö on osa lasten ja perheiden arkea.

Vastuulliset päätökset ja tapauskohtainen arviointi ovat sosiaalityöntekijän rakkauden tekoja. Ne toteutuvat lasta ja asianosaisia kuuntelemalla ja kertomalla, miten heidän mielipiteensä on otettu huomioon päätöksenteossa. Vain pysähtymällä tulee tilaa pohdinnalle: mitä minun päätökseni tarkoittaa lapselle, jonka asioista vastaan, ja mitä se tarkoittaa hänen kanssaan asuville lapsille ja aikuisille?

Vanhempien julkinen hallintotehtävä perhehoitajana saattaa näyttäytyä lapsille outona asiana. Perhehoitajallakaan ei välttämättä ole syvällistä tietoa perhehoidon sosiaalityön käytännöistä. Rakkautta on, että sosiaalityöntekijä selittää omaa tehtäväänsä lapsen asioista vastaavana sosiaalityöntekijänä sekä perhehoitajalle että kaikille perheen lapsille.

Rakkautta on myös antaa perhehoitajalle lupa olla ylpeä ja onnellinen kaikista lapsistaan.

Perhehoitajan rakkauden teko on kohdella kaikkia lapsiaan yhdenvertaisesti ja suojella lapsia heidän taustastaan riippumatta. Niin rakkaus kuin rajatkin annostellaan lapsille heidän ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti.

Sisarussuhteissa olemme aidoimmillamme, ja sisaruksille näytämme myös vaikeat tunteemme ilman pelkoa siitä, että ihmissuhde päättyy. Perhehoitajan rakkauden teko on hyväksyä se, että sisarusrakkauteen kuuluu nahistelu, mutta myös opettaa, miten muita ihmisiä kohdellaan. Sosiaalityöntekijän rakkauden teko on tukea sisarussuhteita riippumatta siitä, miten sisaruus on syntynyt, ja huomioida lasten suhteet niin perheessä kuin muualla asuviin sisaruksiin.

Kaikkien aikuisten rakkautta on antaa lapsen itse määritellä, kuka hänelle on tärkeä. Rakkautta on myös se, ettemme oleta lapsen laittavan hänelle läheisiä ihmisiä tärkeysjärjestykseen. Lapselta riittää rakkautta meille myös silloin, kun emme tunne olevamme rakastamisen arvoisia – kunhan teemme rakkauden tekoja.

 

Jos pidät minusta, lupaat poimia minulle
kaikki tuikkivat tähdet tummalta taivaankannelta.
Jos pidät minusta oikein paljon,
lupaat noutaa minulle hopeisen kuun taivaalta.
Mutta jos rakastat minua, et tee turhia lupauksia.
– Nyyti

 

Anu Lehtosaari, kehittämispäällikkö
Emilia Säles, hankepäällikkö
Perhehoitoliitto ry

Kirjoitus on osa Pesäpuun 20-vuotisjuhlavuoden blogisarjaa. Yhteistyötahojen tuottamat blogit kootaan vuoden päätteeksi julkaisuksi. #Pesäpuu20 #Rakkaudestalapseen