(Astrid Lindgren)

Det var kärlek i första ögonkast. När vi träffades för allra första gången var du den finaste i hela världen för oss. Du hade just vaknat, och du kom till oss i sköterskans famn. Du hade rufsigt hår och blyga ögon.

Vi satt där alla fyra, dina föräldrar och jag och min man. Dina föräldrar hade pratat med oss innan och frågat oss om sådant som var viktigt för dem att veta om oss, om din nya familj.

Vi satt där alla fyra vuxna och beundrade dig. Du var så fin. Bara 1, 5 år med stora fina ögon.

Senare kom också dina syskon med och hälsade på dig. Du fick fyra nya syskon, som så gärna ville ha just dig. Den finaste lillasystern i hela världen.

En dag i maj flyttade du till oss. Sköterskan på barnhemmet sa ”hej då” och önskade dig lycka till. Du fick en liten present av henne. Vi tog med oss dina viktiga saker. Bland annat mjukis ekorren som du hade fått av dina nya syskon. Det fanns många ekkorrar på barnhemmets gård . Vi brukade titta på dem tillsammans när vi hälsade på dig.

Du lärde dig att gå i simhallens korridor. Vilken fest det blev! Du lärde dig att gå med dina ljusröda skor på.

Med dig följde också hela din stora släkt. Många mommon, fastrar, och kusiner. Och alla älskade dig. För att du var så fin. Du fick också många nya människor i ditt liv. Alla våra nära människor, kusiner, fastrar och vänner. Alla var så lyckliga att just du kunde bli en av oss.

Du växte och lärde dig nya saker. Med dig kunde man resa vart som helst. Spårvagnen stannade i Lissabon för att just du kunde gå över gatan tryggt. För att du var så fin.

Så kom skolstarten. Du tyckte inte om att gå till skolan för att du var så rädd. Vi planerade skoldagen enligt dina önskemål. Du fick doftkräm på handen, så om du saknade oss kunde du dofta på din hand. Det tyckte du var skönt.

När du lärde dig att läsa lite, skrev jag små lappar till dig. ”Jag älskar dig. Ha en fin dag.” Du sparade alla papperslapparna och gjorde dem till en stor pappersboll. En kärleksboll kan man säga. Den var med i ryggsäcken länge.

Varje morgon när du skulle till skolan gav vi varandra en kram, puss och en önskan om en fin och bra dag. När du fick en telefon kunde vi skicka meddelande till varandra. Älskar dig. Ses snart. Allt ordnar sig. Och många emojis efter.

Nu fyller du snart sjutton år. Vi önskar varandra gonatt varje dag och varje morgon ger vi varandra kram och puss. Varje skolmorgon gör jag en matsäck till dig. En smörgås och en jogurt som jag lägger ner i din ryggsäck.

För att jag älskar dig och du är så fin.

Pirkko Teir
Sijaisäiti
Nuorten Ystävät

Kirjoitus on osa Pesäpuun 20-vuotisjuhlavuoden blogisarjaa. Yhteistyötahojen tuottamat blogit kootaan vuoden päätteeksi julkaisuksi. #Pesäpuu20 #Rakkaudestalapseen

 

Rakkautta, rakkautta, enemmän rakkautta

(Astrid Lindgren)

Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Kun tapasimme ensimmäisen kerran toisemme, olit suloisin koko maailmassa. Olit juuri herännyt päiväunilta, tulit luoksemme hoitajan sylissä. Sinulla oli hieman takkuiset hiukset ja ujo katse.

Me kaikki neljä – sinun vanhempasi, minä ja puolisoni – istuimme yhdessä. Sinun vanhempasi olivat keskustelleet kanssamme, kyselleet meidän perheestämme sellaisia asioita, joita he pitivät tärkeinä.

Me kaikki neljä istuimme siellä ja katsoimme sinua ihastuneesti. Olit niin suloinen. Vain 1,5 vuotta vanha ja niin suuret, kauniit silmät.

Myöhemmin sinun uudet sisaruksesi tulivat tervehtimään sinua. Sinä sait neljä uutta sisarusta, jotka halusivat juuri sinut. Suloisimman pikkusiskon koko maailmassa.

Eräänä toukokuun päivänä sinä muutit meille. Hoitajasi lastenkodissa sanoi ”hei sitten” ja toivotti kaikkea hyvää. Sinä sait häneltä pienen lahjan. Me otimme mukaamme sinulle tärkeitä tavaroita. Muun muassa pehmo Oravan, jonka olit saanut sisaruksilta lahjaksi. Lastenkodin pihalla oli paljon oravia, joita katsoimme aina kun vierailimme luonasi.

Sinä opit kävelemään uimahallin käytävällä. Mikä juhlapäivä siitä tulikaan! Opit kävelemään vaaleanpunaisilla kengilläsi.

Sinun mukanasi saimme koko suuren sukusi. Monta mummua, tätejä ja serkkuja. Kaikki rakastivat sinua. Koska olit niin suloinen. Sinä sait monia uusia ihmisiä elämääsi. Kaikki meidän läheiset ihmiset, serkkuja, tätejä, ystäviä. Kaikki olivat onnellisia siitä, että juuri sinä sait olla yksi meistä.

Sinä kasvoit ja opit uusia asioita. Sinun kanssasi pystyi matkustamaan minne vaan. Raitiovaunu pysähtyi Lissabonissa niin, että juuri sinä sait mennä kadun yli turvallisesti. Koska olit niin suloinen.

Sitten alkoi koulu. Sinä et halunnut mennä kouluun, koska sinua pelotti. Suunnittelimme koulupäivän kanssasi, sinun toiveittesi mukaan. Sait käteesi tuoksuvoidetta: jos sinulle tulisi ikävä meitä, niin voisit tuoksuttaa kättäsi. Se oli sinusta ihanaa.

Kun opit lukemaan, kirjoitin sinulle pieniä lappusia: ”Rakastan sinua. Hyvää koulupäivää”. Sinä säilytit kaikki paperilappuset ja teit niistä ison pallon. Voisi kai sanoa, että rakkauspallon. Se oli repussasi pitkään.

Joka aamu ennen kouluun lähtöä annoimme toisillemme halaukset, pusun ja hyvän päivän toivotukset.

Kun sinä sait puhelimen, pystyimme lähettämään viestejä toisillemme. ”Rakastan sinua”. ”Nähdään pian”. ”Kaikki järjestyy”. Ja monta emojia perään.

Sinä täytät pian seitsemäntoista vuotta. Toivotamme toisillemme joka ilta hyvää yötä, ja jokaisena aamuna annamme toisillemme halit ja pusut. Jokaisena kouluaamuna teen sinulle eväät. Voileivän ja jugurtin valmiiksi reppuun.

Koska minä rakastan sinua ja sinä olet niin suloinen.

Pirkko Teir
Sijaisäiti
Nuorten Ystävät