Rakkaus – se säteilevä ja lämmittävä, joka näkyy niin sanoissa kuin teoissa – on ihana ja tärkeä osa meidän ihmisyyttämme. Uskon, että rakkauden voima pääsee vielä paremmin esiin, kun sen kyljessä kulkee arvostus ja kunnioitus niin itseämme kuin toisiamme kohtaan.

Moneen kertaan tämän vuoden aikana olen pysähtynyt näiden sanojen ääreen: Mitä on olla rakastettu, arvostettu ja kunnioitettu? Miltä se tuntuu? Mistä sen tietää? Miten toimia niin toisia kohtaan? Erityisesti mietin sitä, tuntevatko meidän lapsemme lastensuojelun asiakkaana ollessaankin, että heitä arvostetaan, kunnioitetaan ja rakastetaan? Arvostammeko ja kunnioitammeko myös niitä muita henkilöitä, jotka lapselle ovat rakkaita, vaikka he eivät sitä meille itsellemme olisikaan? Ammattilainen ei ole työssään rakastaakseen asiakastaan, mutta rakkaus on silti läsnä. Mietin niitä käytännön toimia ja sanoja, joilla me kaikki lasten ympärillä olevat ammattilaiset ja yksityishenkilöt voisimme toimia niin, että lapsi aidosti saa kokea noin. Rakkautta emme voi ostaa, mutta sille voimme antaa tilaa.

Tilaa voidaan tarvita myös korjaamiselle, koska kaikki ihmissuhteet eivät ole täynnä hyvää ja kantavaa rakkautta. Lastensuojelussa kaltoinkohtelu ja toisten vahingoittaminen ovat jatkuvasti toistuvia aiheita, mutta niihin ei saa turtua. Sen tunnistamiseen, mikä on hyvää ja mikä ei ja miten jatkaa eteenpäin, tarvitaan sopivaa tilaa. Pidän Suomeen levitettävästä systeemisestä lastensuojelun mallista mm. sen takia, että sen kantavana ajatuksena on kokoontua lapsen tilanteen ympärille kuin leirinuotiolle. Rauhassa ja yhdessä siinä tilanteessa olennaisten henkilöiden kanssa.

En usko, että rakkauden lisääminen ja sille tilan antaminen on oikeasti mitään vaikeaa. Kyse on ihan tavallisista arkisista teoista ja valinnoista. Arvostuksen osoitusta on jo se, että pysähdytään ja kuunnellaan. Ollaan oikeasti läsnä lapselle, kun ollaan läsnä. Osoitetaan, että lapsi on arvokas ja hänen omia mielipiteitään ja omaan ikäänsä sopivaa päätösvaltaa kunnioitetaan. Siinä ilmapiirissä on hyvä tila rakkaudelle kasvaa ja kehittyä terveeseen suuntaan.

Mietin sitäkin, muistammeko me edellyttää myös itseämme kohdeltavan edellä kuvatulla tavalla? Jos me itse osaisimme antaa itsellemme arvostusta, kunnioitusta ja rakkautta ja ottaa niitä vastaan muilta, voisimmeko me olla vahvempia luomaan rakkaudellista tilaa myös ympärillemme? Uskon niin. Uskon, että on rakkauden teko lapselle näyttää esimerkkiä ja opettaa, että tervettä rakkautta, arvostusta ja kunnioitusta itseään kohtaan on hyvä olla ja niiden perään saa myös kuuluttaa!

Toivoisin, että meillä olisi uskallusta nähdä ympärillämme rakkauden osoittamisen paikkoja, täyttää niitä tiloja hyvällä, vaalia toivoa, lisätä rakkautta. Aina on jotain, mitä me voimme tehdä lastemme eteen. Aina on jotain, missä voimme nähdä rakkauden, arvostuksen ja kunnioituksen itsessämme. Tänään valitsin kirjoittaa tätä blogia ja antaa reippaasti aikaa omalle lapselleni, mitä sinä valitset?

Marjo Malja
sosiaalineuvos
Sosiaali- ja terveysministeriö

Kirjoitus on osa Pesäpuun 20-vuotisjuhlavuoden blogisarjaa. Yhteistyötahojen tuottamat blogit kootaan vuoden päätteeksi julkaisuksi. #Pesäpuu20 #Rakkaudestalapseen