Nykyään on tiedettävä mitä tilaa, kun tilaa kahvia. Ottaisinko lattea, cappucinoa tai ehkäpä espressoa tai americanoa? Kahvilla on monta nimeä. Niin on rakkaudellakin. Roomalais-kreikkalaisessa perinteessä rakkaus on Agape, Philautia, Amor, Eros, Philia, Pragma ja Ludus.
Agape tarkoittaa jumalallista korkeampaa rakkautta. Kristinuskon käsitteenä Agape tarkoittaa Jumalan luomakuntaansa kohdistamaa ehdotonta, anteeksiantavaa ja ikuista rakkautta. Agape on Raamatun korinttilaiskirjeen (Kor. 13:4–8) rakkautta, joka on pitkämielinen ja lempeä, joka iloitsee yhdessä totuuden kanssa, ja joka ei koskaan katoa. Philautia on rakkautta, joka kohdistuu terveellä tavalla itseen. Nykyään puhutaan itsemyötätunnosta, joka on ilmiselvästi philautiamaista rakkautta.
Amor on romanttisen rakkauden nimi ja ehkä tunnetuin rakkauden muodoista. Amorin nuolen osuma saa ihmisen ihastumaan ja rakastumaan. Eroottisen rakkauden airut on Amorin kreikkalainen vastine Eros, joka tuo suhteeseen seksuaalisen jännitteen ja intohimon.
Philia on syvää ystävyyttä, lojaalisuutta ja tunteiden ja kokemusten jakamista. Vanhempien rakkaus lapsiaan kohtaan ja lempeä hyväksyvä isovanhemmuus on Philian kaltaista veljellistä rakkautta. Pragma on rakkauden käytännöllinen ja pitkämielinen muoto. Kestävät ihmissuhteet vaativat kompromissien tekemistä ja sietokykyä ja silloin kysytään Pragmaa.
Rakkauden seitsemäs nimi on Ludus, leikki. Ludus on sisäinen lapsemme, luova, hassu ja leikkisä. Ludus tuo rakkauteen iloa, huumorintajua ja leikkisyyttä, minkä ansiosta rakkaus voi kukoistaa ja kestää vaikeinakin aikoina.
Rakkauden avulla voimme sekä selvitä monista elämän eteen tuomista koettelemuksista että yltää parhaimpaamme eli vahvistaa resilienssiämme. Resilienssillä tarkoitetaan joustavuutta ja kykyä selvitä erilaisista vaikeistakin elämäntilanteista. Teologian alan pro gradussa ”Ikinä ei oo tuntunu siltä ettei olis rakastettu” (Laine 2018) resilienssin taustalta löytyi useita persoonaan ja elinympäristöön liittyviä tekijöitä, jotka ilmenivät sekä elämänkaarella lapsuudesta aikuisuuteen että nykyhetkessä.
Yhteistä tutkituille, jotka kokivat selvinneensä elämässään hyvin vaikeista tapahtumista huolimatta, oli kokemus rakkaudesta. Eräs tutkittavista kertoi, että vaikka kasvuolosuhteet olivat vaatimattomat ja epävakaat, ”ikinä ei tuntunut, että ei ois rakastettu.” Kokemus rakastetuksi tulemisesta muodostui sekä rakkauden kohteena olemisesta että mahdollisuudesta osoittaa rakkautta toisille ihmisille. Aikuistumisen myötä itsensä ja oman elämäntarinansa hyväksyminen sellaisenaan vahvisti rakkautta itseä kohtaan ja avasi toivon näkökulmaa tulevaisuuden rakentamista ajatellen. Resilientit tutkittavat ajattelivat itsestään, että kaikesta huolimatta ”olen hyvä tyyppi ja minulla on paljon annettavaa maailmalle.” Yhteistä heille oli myös ajatus jostain suuremmasta voimasta, jonka avulla ihminen voi saavuttaa itselleen tärkeitä asioita.
Inhimilliseen elämään kuuluvat menetykset, pettymykset ja se, että koemme aina jäävämme vähän jotain vaille. Rakkauden eri muotojen tunnistaminen herättää kuitenkin toivoa. Voimme niiden tuntemisen myötä ymmärtää, että koska kukaan toinen ei voi antaa meille kaikkea rakkautta, jota tarvitsemme, meidän tulee itse alkaa rakastaa itseämme, luomakuntaa ja toisia ihmisiä. Rakkaus ei ole vain joitain ihmisiä varten vaan kaikkia niitä varten, jotka rohkenevat rakastaa ensin.
Tiina Koskela
Teologi ja opettaja
Lähteet:
Laine, T. 2018. Ikinä ei oo tuntunu siltä ettei olis rakastettu. Tapaustutkimus hyvinvointiryhmän voimavaroista ja Shared Story -menetelmän resilienssistä. Pro Gradu-tutkielma. Helsingin yliopisto.
Kirjoitus on osa Pesäpuun 20-vuotisjuhlavuoden blogisarjaa. Yhteistyötahojen tuottamat blogit kootaan vuoden päätteeksi julkaisuksi. #Pesäpuu20 #Rakkaudestalapseen