Kuuntelin ruuanlaiton ohessa Ylen ykköstä, jonka tiedeohjelmassa puhuttiin motivaatioteorioista. Keskustelussa päädyttiin tunteiden ja motivaation yhteyksiin. ”Rakkaus on voimakas motivaation lähde”, sanoi toimittaja.

Ajatukseni lähtivät laukkaamaan. Mieleeni muistui elämänvaihe, jolloin olin vastarakastunut nykyiseen puolisooni. Töissä oli monenlaista isompaa ja pienempää tekemistä, mutta kaikki sujui kuin tanssi. Kokemus rakkaudesta ja vastarakkaudesta loi oman taikapiirin, jossa asiat loksahtivat helposti omille paikoillensa. Luotin itseeni, meihin ja siihen, että elämä kantaa. Ja onhan se kantanutkin.

”Kyllä tunteet ja motivaatio liittyvät yhteen”, jatkoivat tutkijat radiossa. Asiaa on vain tutkittu vielä kovin vähän. Enemmän on tutkittu kielteisten kuin myönteisten tunteiden vaikutuksia.

Tutkijat olivat erikoistuneet oppimisen motivaatioon. Jyväskylän yliopiston Riikka Hirvosen mukaan oppiminen sujuu tutkitusti paremmin, jos oppilaalla on tunne siitä, että opettaja pitää hänestä.

Siitäpä ajatukseni hyppäsivät lapsiin ja nuoriin. Mikä on koulun ilmapiiri ja mitä tunteita koulu herättää? Onko opettaja kiinnostunut minun jutuistani? Näitä pidettiin Suomessa takavuosina sivuseikkoina. ”Eihän kouluun ole tultu viihtymään vaan oppimaan”, saatettiin sanoa ihan tosissaan. Onneksi ymmärrys on muuttunut.

Voisiko motivaatioteoriaa soveltaa lasten eriarvoistumisen ongelmien ratkaisuun? ”Hyvinvoiva lapsi oppii ja kasvaa” on tuttu teesi Lapsi- ja perhepalveluiden muutostyössä. Oppiminen sujuu paremmin, kun elämään on tyytyväinen. Koko perheen hyvinvointi vahvistaa lapsen hyvinvointia.

Jos kotona on parisuhdepulmia tai uusperheen ihmissuhteet jännittyvät, se vie lapsen ja nuoren voimia. Jos kotona ei koe tulevansa kuulluksi tai nähdyksi, saattaa energia suuntautua kodin ulkopuolellakin kuulluksi ja nähdyksi tulemisen varmistamiseen eikä oppimiseen.

Vanhemmilla voi olla monia taakkoja, joihin he tarvitsisivat apua ja tukea nykyistä sujuvammin, jotta jaksaisivat kannatella lastaan. Lapsi tai nuori kantaa huolta omien rakkaiden vanhempien pärjäämisestä, vaikka hän itse asuisikin sijaisperheessä tai laitoksessa.

Koulussa ei vaikuta pelkästään opettaja. Kokemus jäämisestä luokkayhteisön tai kaveripiirin ulkopuolelle tuo kapuloita oppimisen rattaisiin. Sijoitetut lapset saattavat erityisen usein joutua leimatuiksi tai kiusatuiksi oman taustansa takia.

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa sopimusvaltiot tunnustivat jo 30 vuotta sitten, että lapsen tulisi persoonallisuutensa täysipainoisen ja sopusointuisen kehityksen vuoksi kasvaa perheessä ”onnellisuuden, rakkauden ja ymmärtämyksen ilmapiirissä”. Rakastetuksi tuleminen tuo itseluottamusta, kykyä pärjätä erilaisissa tilanteissa ja myös sitä motivaatiota. Lapsiköyhyyden ohella on ratkaistava myös ihmissuhdeköyhyyden ongelmat.

Aivan – perheessä, mutta entä päiväkodissa, koulussa, sosiaalityössä? Kuuluuko rakkauden ja ymmärryksen ilmapiirin luominen lapsen ympärille opettajan, sosiaalityöntekijän tai terveydenhoitajan virkatehtäviin? Ainakin siihen pitäisi kuulua kiinnostus lapseen kokonaisena ihmisenä iloineen ja suruineen.

LAPE-työn yksi helmilause muistui mieleeni: ”Lasten, nuorten ja perheiden palvelut luovat luottamusta ja vaikuttavuutta silloin, kun ammattilaisesta kuoriutuu ihminen”. Taidamme olla motivaatioteorian juurilla.

Maria Kaisa Aula
Hankejohtaja
Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma
Sosiaali- ja terveysministeriö

Kirjoitus on osa Pesäpuun 20-vuotisjuhlavuoden blogisarjaa. Yhteistyötahojen tuottamat blogit kootaan vuoden päätteeksi julkaisuksi. #Pesäpuu20 #Rakkaudestalapseen