Sosiaalipalvelujen valvonta on ollut tänä vuonna uutisotsikoissa. Erityistä huomiota ovat saaneet vanhuspalvelut, mutta myös sijaishuollon yksiköiden toimintatavat ovat nousseet esille. Henkilöstön riittävyys ja osaaminen sekä lasten oikeuksien toteutuminen ovat olleet kriittisen tarkastelun kohteena. Voimassa ollut hyvin liberaali eetos palveluntuottajan itseorganisoiman omavalvonnan riittävyydestä on saanut julkisen kolauksen.
Teen kunnallista sosiaalipalvelujen valvontatyötä ja ymmärrän valvonnan toteuttamisen ja kehittämisen tärkeänä osana turvallisen sijaishuollon kokonaisuutta. Ennakollinen valvonta pitää huolta asianmukaisista puitteista uutta toimilupaa myönnettäessä. Toiminnan aikana viranomaisen valvontakäynti on mahdollisuus yhteiseen tarkasteluun siitä, miten sijaishuollon palvelu näyttää edistävän sijoitettujen lasten turvallista kasvua ja kehitystä toimintaa säätelevän lainsäädännön puitteissa.
Olen valvontatyössäni pohtinut, mitkä voisivat olla asiakasosallisuutta ja vertaisuutta hyödyntäviä moderneja valvontatyön muotoja. Haluan edistää huolellista, kasvokkaista ja asiakkaiden kokemustietoa tavoittavaa valvontaa, jota ei voida tehdä kirjekurssina pelkkien asiakirjojen perusteella eikä vain yksiköiden johtajien kanssa keskustellen. Myös virallinen sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaohjelma vuosille 2016–2019 tunnistaa samoja tarpeita: ”Palvelujärjestelmän toiminnassa olevien riskien havaitseminen edellyttää ajantasaista ja vertailukelpoista tietoa siitä, miten palvelujärjestelmä vastaa lainsäädännön vaatimuksiin ja turvaa asukkaille lakisääteiset, heidän tarpeitaan vastaavat palvelut. Kokonaiskuvan saamiseksi palvelujen suoritetietojen lisäksi tarvitaan tietoja asiakkaiden tarpeista ja kokemuksista sekä palvelun laadusta.”
Yksi uusi mahdollinen tapa vahvistaa osallisuutta ja keskustelevaa toimintakulttuuria sijaishuollossa on nuorisokotien vertaisarviointi, jota olen saanut olla kehittämässä Pesäpuu ry:n, Jyväskylän kaupungin jälkihuollon ja kokemusasiantuntijoista muodostuvan Sankarit-kehittäjäryhmän kanssa. Vertaisarvioinnissa nuorisokotiin sijoitettuja nuoria ovat kohtaamassa ja haastattelemassa sijaishuollosta aikuistuneet ja tehtäväänsä valmentautuneet kokemusasiantuntijat. Kysymyksillä tarkennetaan esimerkiksi sitä, miten huolehditaan nuoren perustarpeista, miten nuoria kohdellaan, millainen on ilmapiiri sekä kokemus mahdollisuuksista vaikuttaa omiin asioihin nuorisokodilla. Henkilökohtaisista ja vapaaehtoisuuteen perustuvista vastauksista kootaan kollektiivinen kooste, joka tuo esille nuorten kokemuksia sekä hyvin toimivista käytännöistä että arjen kehittämistarpeista.
Tiedonkeruun tapana vertaisarviointi on erityinen. Koska vertaisen ja asiakasnuoren kohtaamiseen ei liity ammattilaisen rooliin sisältyvää valta- ja auktoriteettiasemaa, korostuu vuorovaikutuksessa vapaaehtoisuus ja hyvin nopeasti syntyvä luottamuksellisuus, joka on usein yllättänyt myös vertaiset itsensä. Vertaisarvioinnin halutaan siis sekä vahvistavan nuoria että yhteen koottujen tulosten edistävän laadukasta sijaishuoltoa. Valvonnan kannalta vertaisarviointi tarjoaa arvokasta kokemustietoa suoraan nuorilta. Itse menetelmän ja haastattelutulosten avulla voidaan parhaimmillaan ennakoida riskejä jo meneillään olevan sijaishuollon aikana.
Tähän mennessä toteutuneissa vertaisarvioinneissa olemme kohdanneet nuorisokoteja, joiden henkilöstö on ollut kiinnostunut oman yksikön toiminnan kehittämisestä ja erityisesti nuorten osallisuuden vahvistamisesta arjen työkäytännöissä. Vertaisarvioinnin tulokset jaetaan myös nuorten vastuusosiaalityöntekijöille, jonka tärkeää työtä oman nuoren hyväksi halutaan olla myös tukemassa.
Sijaishuollossa tarvitaan paljon välittämistä ja huolenpitoa – Pesäpuun juhlavuoden mukaisesti konkreettisia tekoja rakkaudesta lapseen. Sijaishuollon huolellinen valvonta on osa turvallisen sijaishuollon toteutusta. Sillä elämme maailmassa, jossa ovat läsnä inhimilliset heikkoudet, mahdollisuudet huolimattomuuteen, virheisiin ja erilaisiin riippuvuuksiin. Sekä yksittäinen työntekijä tai kokonainen yhteisö voi ajautua toimimaan ahneesti, ilkeästi ja jopa tuhoavasti toisia kohtaan. Mikäli valvonta laiminlyödään, kasvavat riskit siihen, että lapset ja nuoret joutuvat sijaishuollon aikana uudestaan kohtaamaan samankaltaista turvattomuutta ja hätää, jonka vuoksi yhteiskunnan päätöksiä sijaishuollon ratkaisuista on aikanaan tehty. Tähän meillä ei ole enää varaa. Kehitetään siis yhdessä asiakkaiden ja sijaishuollon toimijoiden kanssa valvontaa, joka tukee aitoa välittämistä ja eettisesti kestävää toimintakulttuuria sijaishuollossa.
Ansa Leinonen
Sosiaalipalvelujen valvontakoordinaattori
Jyväskylän kaupunki
Kirjoitus on osa Pesäpuun 20-vuotisjuhlavuoden blogisarjaa. Yhteistyötahojen tuottamat blogit kootaan vuoden päätteeksi julkaisuksi. #Pesäpuu20 #Rakkaudestalapseen
