Satukerronnan valovoimaisten klassikoiden Astrid Lindgrenin ja Tove Janssonin tuotanto on lapsilähtöistä sanan vahvassa merkityksessä. Miten he löysivät tiensä lasten maailmoihin? Millaiset kokemukset ohjasivat heidän valintojaan? Kuinka he tutkivat omia kokemuksiaan? Lähteissä mainitut rikkaat elämäkerrat maalaavat heidän elämästään eloisan ja monipuolisen kuvan, joka on sukua taidetta ja tarinallisuutta viljelevälle 20-vuotiaalle Pesäpuu ry:lle.

Astrid Lindgren sai 18-vuotiaana aviottoman lapsen vuonna 1927. Tuohon aikaan se oli suunnaton sosiaalinen häpeä. Hän synnytti pojan Tanskassa ja sijoitti hänet sijaisäidin hoiviin. Astrid kuvaa tarkasti ja toistuvasti poikansa kärsimystä kahden äidin välissä. ”Lasse itki äänettömästi. Aivan äänettömästi, ikään kuin olisi tajunnut, ettei siitä ollut mitään hyötyä… Sen itkun kuulen yhä sisimmässäni ja se jatkuu varmaan päivieni päähän. Ehkä juuri sen itkun takia olen pitänyt niin lujasti lapsen puolta eri yhteyksissä… Lasten ei ole ollenkaan helppo sopeutua muutoksiin, vaikka siltä saattaa näyttääkin. He vain alistuvat ylivoiman edessä”. (Andersen 2014, 96–109). Kesti hyvin kauan, ennen kuin Lasse tunsi olonsa jotenkuten turvalliseksi (Andersen 2014, 116). Asia oli vaikea kummallekin. Eikä se muuttunut koskaan yhtään helpommaksi (Andersen 2014, 389).

Astrid oppi lapsilta, etteivät he pidä moralisoinnista. Opettamisen välttämisestä tuli hänelle kirjallisen tuotannon kulmakivi. 1940-luvulla ei ollut vielä tapana antaa lapselle kertojan paikkaa. Välitalon Liisa Melukylän lapsissa kumpuaa suoraan lapsen tajunnasta. Peppi puolestaan syntyi vastalauseeksi natseille! Järkevä kasvatus auttaa meitä luomaan ihmisen, joka kykenee turvaamaan demokraattisen yhteiskunnan, Astrid uskoi. Lapsia ei pidä säikyttää, mutta heillä kuten aikuisillakin on tarve koskettua. (Andersen 2014, 243–250). Veljeni, Leijonamieli sai osakseen ihailua ja arvostelua. Lapsi ja kuolema muodostavat vaikean teeman. Ainut asia, jota lapset oikeasti pelkäävät, on yksinäisyys. Veljekset menevät yhdessä toiseen maahan ja elävät yhdessä ikuisesti. Se on lapsen unelma onnesta, kirjailija arveli. (Andersen 2014, 335–346).

*

Muumit syntyivät ainakin aluksi siten, että Tove Jansson kirjoitti ne itselleen paetessaan sotaa ja maailman kovuutta. Monet sammuttivat hätäänsä huumeilla ja viinalla. Niiden sijasta Muumilaakso tarjosi Tovelle vaihtoehdon mielikuvituksen maailmassa, jossa saattoi käydä muualla ja tulla taas takaisin todellisuuteen. Lapsuudessa hänen äitinsä satutuokiot olivat tunnelmaltaan tiheitä. Kirjoittaminen aktivoi onnen tunteet lapsuudessa, ja nuo tunteet Tove halusi välittää lukijoilleen. Hän halusi kirjoittaa hauskuuttaakseen – mutta ei kasvattaakseen. Tove kuvaa asioita, jotka ovat kiehtoneet ja pelottaneet häntä itseään. Muumiperheelle on leimallista ystävällinen hämmennys, muiden hyväksyminen ja se, että sen jäsenet viihtyvät keskenään. (Karjalainen 2013, 133–136).

”Jos kertomukseni vetoavat johonkin tietynlaiseen lukijaan, niin luultavasti Tuittuun. He ovat ihmisiä, joiden on vaikea sopeutua mihinkään, he ovat ulkopuolisia ja ujoja. Melkein kaikki lukijakirjeet tulivat Tuituilta, pelokkailta, ahdistuneilta ja yksinäisiltä lapsilta”, Tove arvioi (Karjalainen 2013, 137). Muumilaakso on kotoinen ja turvallinen maailma. Sen vastakohtana on seikkailujen maailma, arvaamaton ja vaaroja täynnä. Muumilaakson asukkaat ovat usein eksyksissä ja erilaisten katastrofien riepottelemina raivoavalla merellä. Muumit elävät näissä toisilleen vastakkaisissa maailmoissa. Aina on hyvä palata. Perheyhteys on tiivis ja samalla avoin. Toisista välittäminen on tarinoitten lähtökohta ja päätepiste. (Karjalainen 2013, 138).

Rakkaus syntyy ihmisten välillä, ja se on itseksi tulemista toisten kanssa.
Ihminen tarvitsee rakkautta, turvallisuutta ja vapautta.

 

Marjatta Bardy,
isoäiti, kansalainen ja tutkimusprofessori (eläkkeellä)

Lähteet:
Andersen, Jens 2014 Astrid Lindgren. Tämä päivä, yksi elämä. Suom. Kari Koski WSOY.
Karjalainen, Tuula 2013 Tove Jansson. Tee työtä ja rakasta. Tammi.

Kirjoitus on osa Pesäpuun 20-vuotisjuhlavuoden blogisarjaa. Yhteistyötahojen tuottamat blogit kootaan vuoden päätteeksi julkaisuksi. #Pesäpuu20 #Rakkaudestalapseen