Systeemissä jokainen toimija on tärkeä

Perhehoidon järjestöt ja yritykset kokoontuvat Pesäpuu ry:n kutsumana pari-kolme kertaa vuodessa tavoitteenaan lisätä laatua perhehoidossa. Tapaamisissa keskitytään asioihin, joihin osallistujat voivat itse vaikuttaa oppimalla toisiltaan, mutta olemaan myös rohkeita kehittämisavauksissaan ja auttamaan muitakin toimijoita yhteisen tavoitteen saavuttamisessa.

Vuoden ensimmäisen tapaamisen keskustelussa 30.1. huomio kiinnittyi lastensuojelulain uudistukseen sekä jälkihuollon kehittämiseen. Lainsäätäjän uudistusehdotukset lastensuojelussa painottuivat lähinnä laitoshoitoon ja siinä lasten kuulemisen, itsemääräämisoikeuksien sekä toiminnan valvonnan kysymyksiin. Samat asiat puhututtavat kuitenkin myös perhehoidossa, ja lasten yhdenvertaisuuden näkökulmasta sijaishuollossa onkin kestämätöntä, etteivät perhehoidon valvonta, lasten osallisuus ja tavanomainen kasvatus/rajoittaminen ole uudistuksessa mukana.

Lukuisten esimerkkien viitoittamana pyöreän pöydän toimijat suosittavatkin sijaisvanhempia aktivoitumaan poikkeavien kasvatustilanteiden raportoinnissa ja kirjaamisessa. Kaikkien osapuolten etu olisi se, että kasvatusvastuu-käsite saisi konkretiaa eikä aiheuttaisi epämääräisenä turvattomuutta lapsissa ja vanhemmissa.

Keskustelu perhehoidon ja lastensuojelun laadusta kulminoitui luottamukseen, perhehoidon kriisitilanteisiin ja niistä selviytymiseen sekä perhehoidon erityisyyteen. Jos isossa kuvassa ei tunnisteta perhehoidon prosesseja, vastuita ja rooleja, on vaikea kuvitella, että yksityiskohtaisesta ohjauksesta tai tarkistuslistoista olisi apua. Sijaishuollon työntekijöiden suuri vaihtuvuus ja alimitoitus eivät mahdollista pitkäjänteistä luottamukseen perustuvaa työskentelyä ja heijastuvat sijaishuollon laatuun heikentäen sitä sen eri vaiheissa.

”Enkö mä ollutkaan tämän perheen jäsen?”

Sijaishuoltopaikan muutoksia tapahtuu paljon, pienilläkin lapsilla. Nostaako lastensuojelun toimijat kädet pystyyn liian nopeasti? Onko osapuolilla kriisivaiheisiin riittävän vahvaa tukea, tukeeko yhteinen vuorovaikutus ja viestintä tavoitteen toteutumista ja keskinäistä luottamusta? Avaako kontrollijärjestelmä nuoren vapaudenkaipuulle ja irtiotoille ovet? Mikä on traumatisoituneen lapsen oikeutettua käyttäytymistä ja mikä tavallista lapsuuden ja nuoruuden kehitysvaiheisiin liittyvää kapinaa?

Jälkihuoltoon siirtymiseen vaikuttaa aikaisemmat tapahtumat sijaishuollossa. Useat vaihdokset eivät luo luottamusta ja hajottavat myös verkostoja. Se, mikä tavanomaisessa itsenäistymisessä on mahdollista, tulisi vähintään olla mahdollista myös sijaishuollon jälkihuollossa. Yksilöllisessä tuessa jälkihuolto on räätälöintiä eikä ”kaikille samaa –periaate” toimi.

Erityistä huomiota ja uusia avauksia on tehtävä nuorten tukemisessa jatko-opiskeluissa ja työelämään siirtymisessä. Jälkihuollon tulisi olla nuoren yksilölliset tarpeet huomioivaa ja itsenäistyvän nuoren turvaverkkoa tiivistävää ennemmin kuin hajottavaa. Investoinnit jälkihuoltoon ovat mitattavissa, kun perustetaan omaa perhettä ja yli sukupolvien jatkuva lastensuojelun tarve vähenee. Kuuluminen perheeseen ja erityisesti kokemus yhdenvertaisuudesta on tärkeä kaikille. Siksi nuorille tulee jälkihuollossa taata tasavertaisesti tukea ja jatkuvuutta.

 

Perhehoidon pyöreään pöytään kuuluvat: Pesäpuu ry, Perhehoitoliitto ry, Ammatillisten perhekotien liitto ry, Pelastakaa Lapset ry, Nuorten ystävät ry/Oy, Perhehoitokumppanit Suomessa Oy, Helsingin diakonissalaitos ry, Lauste rs, SOS-Lapsikylä ry, Familar Oy, Attendo Oy, Ava perhepalvelut Oy, Lapselle koti Oy, Majakan valo ry.

Lisätietoja pyöreän pöydän toiminnasta antaa Pesäpuun toiminnanjohtaja Jari Ketola, p. 040 848 1917, jari.ketola@pesapuu.fi.