Meillä kaikilla on äiti. Hän on lähellä tai kaukana, vierellä, mielessä tai sydämessä. Jotkut ovat äitejä etäällä lapsestaan – tahtomattaan tai vapaaehtoisesti. Joillekin äitiys on saavuttamaton unelma, jotkut eivät tietoisesti tavoittele sitä.

Äiteihin ja äitiyteen kohdistuu monia yhteiskunnallisia odotuksia ja vaatimuksia. Aika ja yhteiskunnalliset rakenteet ja käytännöt vaikuttavat siihen, miten ymmärrämme, sanoitamme, arvotamme tai rakennamme äitiyttä. Vaikka äitiyttä voi toteuttaa tai olla toteuttamatta monin tavoin, ympäristö asettaa selkeitä odotuksia siitä, miten ”hyvä äiti” toimii.

Olla äiti. Se on Aleksis Kiven mukaan pyhä ja korkea asianhaara.

Mitä lastensuojelu on opettanut äitiydestä?

Tyypillisimmin äiti ja äitiys liitetään perinteiseen ydinperheeseen, jossa kaksi eri sukupuolta olevaa ihmistä saavat lapsen. Kaikki perheet eivät kuitenkaan muodostu näin. Työ lastensuojelussa ja sen liepeillä on valottanut monenlaisia todellisuuksia äitiyteen ja haastanut perinteisiä äitimyyttejä. Tärkeimmät opit tulevat tässä.

1. ’Äiti on aina paikalla, kun tarvitaan’

’Kun olin 13 toivoin että kuolisin kun yksipuolisesti ystävääni rakastin. Ja äiti lohdutti, ja vannoi että myöhemmin, mut sitten äkkiä mä olinkin jo 32 ja mulla oli yhä ihan samat ongelmat, kun soitin äidille hän sanoi, että kuuleppas.

Lopuksi äitini kuiskas; elämä ei ole raskas, kunhan sä viimeinkin muistat et, ainahan merellä tuulee, lämpimät sukat on tärkeet… silloin kun sydäntä särkee…’
(Laura Närhi)

Istuimme työkavereiden kanssa aamukahvipöydässä ja huokailimme äideistä. Yksi kertoi äitinsä aloittavan kuihtuneiden kesäkukkien nyppimisen vierailulle tullessa jo ulkoportailla. Yksi taas kertoi äidin pyyhkäisevän vaivihkaa pölyt kirjahyllystä joka vierailulla. Yhden tytär puolestaan oli torpannut täysin kaiken äidin tarjoaman avun omista hääjärjestelyistään, vaikka tällä olisi ollut huimia ideoita onnistuneeseen juhlaan.

Yksi kollegoista kuunteli tyynesti ennen kuin avasi suunsa. Hän kertoi, että olisi ikionnellinen, jos hänellä joskus ollut äiti, jolle voisi soittaa aina, kun apua tarvitsee. Äiti saisi mielihyvin tulla nyppimään kukat, kitkemään kasvipenkit, pyyhkimään pölyt ja auttamaan juhlajärjestelyissä. Hän olikin kasvanut sijaishuollossa.

Opetus 1. Äiti ei ole lainkaan aina paikalla, kun tarvitaan. Ehkä hän haluaisi olla enemmän lapsen elämässä, mutta ei saa, pysty, jaksa tai osaa. Silti hän on aina äiti ja tavalla tai toisella lapsen mielessä.

2. ’Äiti ei voi koskaan luopua lapsestaan’

Mä annan sut pois, mä päästän sut pois, vaikka sattuu.
Sä annat mut pois, sä päästät mut pois, kaikkeen tottuu.
Hymyillään vaan, ei oo muutakaan enää antaa.
Luovutaan toisistamme hiljaa.
(Laura Närhi)

Äidin rakkauden ajatellaan syntyvän itsestään ja olevan luonnollista. Hyvän äitiyden tärkeimpänä määrittäjänä pidetään usein äidin pyyteetöntä rakkautta lastaan kohtaan. Äiti on valmis uhrautumaan lapsensa puolesta jopa oman henkensä uhalla. Muunlaiset tunteet lasta kohtaan ovat olleet pitkään tabuja. Äiti ei missään olosuhteissa voisi luopua lapsestaan. Vai voisiko? Joskus suurinta rakkautta on työntää omat tarpeensa taka-alalle ja tehdä päätöksiä lapsen hyvinvointi, tulevaisuus tai onnellisuus edellä. Niin syntymä- kuin sijaisäiditkin kamppailevat lapsen menettämisen pelon tunteiden kanssa. Lapsen edun nimissä on joskus astuttava syrjään ja hyväksyttävä se, että joku toinen hoitaa äidin tehtäviä.

Opetus 2. Joskus suurinta rakkautta on luovuttaa lapsen kasvatusvastuu muille aikuisille ja varmistaa lapsen hyvinvointi ja turvallisuus. Vaikka luopuminen olisi vapaaehtoista, silti se sattuu. Ja se on merkki välittämisestä.

 

3. ’Lapsella voi olla vain yksi ’sydämen’ äiti’

Wikipedian mukaan ”äiti on biologinen tai sosiaalinen naaraspuolinen jälkeläistensä vanhempi”. Äidiksi voidaan kutsua myös naista, joka ei ole lapsen biologinen vanhempi, esimerkiksi sijaisäitiä, adoptioäitiä, äitipuolta tai naisparin lapsen ei-biologista vanhempaa. Äitiyteen kuuluu kiintymyssuhde lapseen ja samalla joukko lapsen hoivaan, huolenpitoon ja kasvatukseen liittyviä tehtäviä. Näitä tehtäviä voivat toteuttaa muutkin kuin lapsen biologinen äiti, mutta mahtuuko lapsen sydämeen muita kuin yksi äiti?

Opetus 3. Biologinen tai sosiaalinen äitiys ei yksin määrittele äitiyttä. Lapsen mieleen mahtuu samaan aikaan useita äitejä. He kaikki ovat lapselle tärkeitä, ja kaikilla äideillä on omat vahvuutensa. Sijaisperheessä asuvan lapsen kannalta tärkeimpiä suhteita on äitien välinen suhde. Toimiessaan hyvin se on vahva lasta kannatteleva voima.

 

Lopuksi

Ei, en ole unohtanut isiä ja isyyttä – siitä lastensuojelun piirissä olevat lapset, nuoret ja isät onneksi pitävät huolen. Nuorten kokemusten mukaan äidit ovat lastensuojelussa esillä, heistä puhutaan ja heiltä kysytään isiä enemmän. Jos perhehoidossa asuvalla lapsella ei ole yhteyttä syntymäisään, sijaisisät ovat sitäkin tärkeämpiä. Sijaishuollossa olevien lasten ja nuorten mielestä isät ovat poissaolevinakin tärkeitä, joskus tärkeimpiä ihmisiä maailmassa. Siksi isät ansaitsevat ehdottomasti oman bloginsa.

PS. Kurkkaa lisää perhehoidossa asuvien lasten ajatuksia perheistään ja perhesuhteistaan #Munperheet-videolta.

 

Laulujen sanat:
Laura Närhi: Joo, joo äiti
Laura Närhi: Mä annan sut pois.

Lähteet:
Arkimies, Kirsikka (toim.) Terveisiä sijaisperheestä. Yhdessä lapsen parhaaksi. Helsinki: Kirjapaja.
Hänninen, Stina (2016) Rakasta, kärsi ja uskalla. Ryhdyin sijaisäidiksi. Helsinki: Kirjapaja.