”Tämä tarina kertoo Mainio-nimisestä kirahvinpoikasesta. Kirahvi Mainiolla on tosi pitkä kaula, pienet silmät, lyhyet jalat ja keltainen häntä. Mainio ei asu kirahvivanhempiensa kanssa, mutta käy tapaamassa heitä joskus.”

Kirahvi Mainio on kirahvi-työn eli 3–5-vuotiaiden lasten osallisuuden vahvistamistoiminnan keskeinen hahmo, jonka tarinoiden kautta voi käsitellä erilaisia lastensuojelun teemoja yhdessä lapsen kanssa. Kirahvi Mainio on syntynyt Päijät-Hämeessä toteutetussa lasten kehittäjäryhmässä. Ryhmään osallistui kuusi lasta yhdessä oman, turvallisen aikuisen kanssa. Ryhmä toteutettiin Filosofiaa lapsille -menetelmän (www.ajatusrinki.fi) avulla, jossa graafikko Elise Liikala kuvitti kirahvi Mainion ja kirjoitti Mainion tarinat. Lapset täydensivät kuvia ja tarinoita omien ajatustensa mukaan. Päijät-Hämeen kehittäjäryhmä kokoontui viisi kertaa, joista jokaisella kerralla käsiteltiin uutta teemaa: turvallisuutta, kotia, yhteydenpitoa, rakkautta ja kirahvi Mainion eksymistä. Keskustelun jälkeen aihetta työstettiin myös taidetuokiossa. Lopuksi oli tietenkin mehua, keksiä ja leikkiä.

Kirahvi Mainio on kehitetty erityisesti sijaishuollossa asuvan pienen lapsen avuksi. Kehittämistyössä tehtyjen havaintojen perusteella 3–5-vuotiaat lapset innostuivat tarinoista. He uppoutuIvat tarinaan ja elivät vahvasti juonen kulkua mielessään ja leikeissään. Tarinan voima oli hämmästyttävä.

”Kirahvi Mainiolla oli hyvä olla elefanttivanhempien luona, mutta se kaipasi kirahvivanhempiaan kovasti. Viestivarpuset kuljettivat ajatuksia Mainion ja vanhempien välillä. Eräänä päivänä Mainio oli surullinen ja itki.”

Lapsilla oli ilmiömäinen muisti. Tarinan pienetkin yksityiskohdat jäivät mieleen pitkiksi ajoiksi. Tarinaan saatettiin palata ja sen avulla oli mahdollista jatkaa keskusteluja myös myöhemmin.

”Minä rakastan leikkimistä! Mainio iloitsi.”

Mainion positiivisuus ja tarinoiden elävät hassutukset paljastivat lasten huumorintajun. Lasten kanssa oli hyvä nauraa vaikeidenkin asioiden äärellä.

Itselleni merkittävin ryhmän opetus oli se, että jokaisella lapsella on sanottavaa, vaikka hänellä ei olisi juurikaan sanoja. Lapsi ilmaisee itseään toiminnalla, tunteilla, ilmeillä, äänellä tai äänettömyydellä. Lapsilla oli paljon ajatuksia käsiteltävistä teemoista. Toisinaan aikuiset käyttivät vain liian vaikeita sanoja. Huomioitavaa oli, miten läsnäoloa vaativien, herkkien ja nopeasti ohittuvien hetkien äärellä olimme.

Toinen tärkeä muistutus oli ymmärrys turvasta. Harvoin pääsee kokemaan sitä läheisyyttä mikä lasten ja heille tärkeiden aikuisten välillä tässä ryhmässä oli. Syli oli lapsen turvapaikka. Turvallisuuden teemaa käsiteltäessä eräs lapsi totesi: ”Äitin sylissä on turvallista”. Pienelle lapselle turvallisuuden tunteen merkitys korostuu.

3–5-vuotiaiden lasten osallisuuden vahvistaminen jatkuu. Tavoitteena on kehittää kirahvi Mainion ympärille konkreettisia työvälineitä pienten lasten kanssa työskentelyn tueksi. Tämän vuoden aikana viimeistelemme yhdessä lasten kanssa kirahvi Mainion satukirjan. Mikäli sinulla herää ideoita, tarpeita käytännön työhön tai kiinnostuit muutoin, niin ota yhteyttä.

Mainiota kesää!