Olen viime aikoina katsellut vanhoja valokuvia. Veljeni on kokoamassa kesän sisarustapaamiseemme valokuva- ja tarinakirjaa kuuden sukupolven matkalta. Jokainen meistä neljästä sisaruksesta on saanut kirjoittaa lapsuusmuistojaan suvusta, perheestämme sekä jo poisnukkuneista vanhemmistamme ja adoptioveljestämme. Kukin on saanut valita kuusi kuvaa ja raapustaa lyhyesti oman elämäntarinansa.
Moniääninen kertomus on rikastunut muistikuvista, joita olemme pallotelleet keskenämme. Aikamatkalla olo on liikuttanut, herättänyt monia ajatuksia ja tunteita. Millaista tarinaa kerron? Keiden ääniä tarinassani kuuluu? Millainen olen sisarusteni tarinoissa? Oma identiteetti kietoutuu yhteiseen tarinaan. Jakaminen vahvistaa minäkäsitystä ja juuria.
Projekti on toisaalta myös laittanut pohtimaan työssä kohtaamieni sijoitettujen lasten muutosten ja menetystentäyteisiä elämäntarinoita. Pysyviä ihmissuhteita, vauvakuvia tai ylipäätään kuvin dokumentoitua arkea voi olla vähän. Miten rakentaa eheää identiteettiä tunteiden aallokoissa ilman peilejä ja jatkuvuutta?
Sijoitettujen lasten lähiverkoston tärkeä tehtävä sijaishuollossa, päivähoidossa ja koulussa on rakentaa lapselle turvaa, jatkuvuutta, korvaavia kokemuksia ja tukea yhteydenpitoa tärkeisiin ihmisiin. Huostaanotto herättää vahvoja ja vaikeasti säädeltäviä tunteita kaikissa osallisissa. Haavoittuvissa oloissa, vailla kannattelevaa aikuista kasvaneiden perusvire voi olla ylivirittynyt, valppaana suojautumaan vaaroilta. Yhteys omiin tunteisiin, kehon tuntemuksiin ja toisiin ihmisiin jää tuolloin puutteelliseksi.
Stressaavissa tilanteissa tunteiden sietoikkuna kapeutuu, jolloin ongelmanratkaisu ja tunteiden säätely ei onnistu. Itsesäätelyvaikeudet tuovat haasteita ihmissuhteisiin. Tunteet tarttuvat helposti ja voivat tehdä lähiaikuisista reaktiivisia. Rankaiseva kasvatustyyli lisää ongelmia. Lohdullista on kuitenkin neurotieteiden vahvistama fakta, että tunnetaitoja on mahdollista harjoitella ja oppia, sillä hermostomme muovautuu koko elämän ajan.
Norjassa on lapsiystävällisen menetelmän avulla kyetty auttamaan lapsia ja nuoria, joilla on vaikeuksia säädellä tunteitaan. Pesäpuun Suomeen tuoman psykologisen ensiavun menetelmästä ovat tutkitusti hyötyneet ennaltaehkäisevästi kaikki lapset, mutta erityisesti ne, joilla on esiintynyt sisäänpäin kääntynyttä oireilua; jännittyneisyyttä, pelkoja, ahdistuneisuutta, surumielisyyttä. Kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan perustuvan Älyä tunteet –materiaalin avulla lapsia autetaan erottamaan haastavaan tilanteeseen liittyvät tunteet, kehon tuntemukset sekä niihin liittyvät ajatukset ja käyttäytyminen toisistaan. Kannustavalla ajattelulla (vihreät ajatukset) on mahdollista kesyttää suuria tunteita ja rauhoittaa hermostoa. Lukot aukeavat, kun löytyy keinoja ilmaista tunteita, ajatella myönteisesti ja toimia viisaasti vaikeissa tilanteissa. Ajattelun apukäsi kulkee aina mukana. Menetelmä soveltuu niin koti- kuin ammattilaiskäyttöönkin.
Alakoulussa ja päiväkodissa meneillään olevissa Pesäpuun Älyä tunteet -pilottiryhmissämme on ennaltaehkäisevästi opeteltu tunne- ja itsesäätelytaitoja. Lasten kanssa on etsitty keinoja selviytyä arjen tunnevaltaisista tilanteista, jotka ovat herättäneet punaisia, rajoittavia ajatuksia, kuten: ”olen pelkuri”, ”kukaan ei pidä minusta”. Tilanteet ovat liittyneet mm. kiusaamiseen, vanhempien riitelyyn, torumiseen, rajoittamiseen, nukkumiseen pimeässä.
Ryhmissä lapset ovat saaneet kuunnella selviytymistarinoita, katsella lyhytfilmejä, pohtia tunnesäätiloja, näytellä, piirtää, täyttää Apukäsi-monistetta, opetella hengitystä ja rentoutumista. On myös askarreltu vihreät rannekkeet muistuttamaan siitä, että vahvojen tunteiden myllätessä kannattaa kuunnella vihreitä, kannustavia ajatuksia. Harjoittelun myötä myönteinen ajattelu alkaa vahvistua ja automatisoitua. Oppilaan oivallus ryhmästä kuului: ”Vihreet ajatukset on auttanu mua ottamaan kaverin mukaan leikkiin.” Luokanopettaja vahvistaa, että ajattelutapaa on hyödynnetty kouluarjessa.
Tunteiden käsittelyn avulla alkaa avautua uutta ymmärrystä omaan elämäntarinaan ja sen säröihin. Sijoitettujen lasten kannalta tämä voi tarkoittaa selviytymisen vahvistumista ja ylisukupolvisuuden katkeamista. Elämänsä palapeliä voi silloin katsoa armollisemmin, suunnata huomion tämän hetken hyviin asioihin ja katsoa toiveikkaasti tulevaisuuteen. Säröt voivat toimia rokotteen tavoin ja vahvistaa sinnikkyyttä sekä empatiakykyä.
