Tiistaina eli 10.4. vietettiin kansainvälistä sisarusten päivää. Mielessäni on tällä viikolla pyörinyt erityisesti sijaisvanhempien lasten ja nuorten sekä perheistä jo aikuistuneiden monenlaiset kertomukset ja kokemukset sisarussuhteista ja niiden merkityksestä.

***

”Mä oon aina ajatellut, että me kaikki lapset ollaan ihan samanlaisii sisaruksii. Mä en edes muista muunlaista elämää, kun sellasen, että meillä kotona on ollu ja asunu just me kaikki samat lapset. Varmaan siks, koska mä oon ollu niin pieni, kun mun suunnilleen samanikäset sisarukset, siis sijotetut, on muuttanu meille, ja mä en edes muista sitä hetkee, kun ne on tullu. Siksi mun mielestä sana sijaissisaruus kuulostaa omituiselta. Mä oon kasvanu siihen, että niiden oikeet vanhemmat on käyny meillä ja ne on käyny vanhemmilla, mutta ei se oo sitä sisaruustunnetta muuttanu. Mä oon varmaan ajatellu, että niillä on oikeet vanhemmat ja meijän vanhemmat, mut silti ne on mun sisaruksii.”

***

”Kun mun vanhemmista tuli sijaisvanhempia ja meille muutti sijoitettuja lapsia, musta tuntui, että mun vanhemmat pilasi mun elämän. Mä vihasin sitä aikaa aluksi. Kaikki muuttui meillä kotona. Silloin, kun vanhemmat mietti sitä, että alkaako ne sijaisvanhemmiksi, niin ne kyseli meiltä mun veljen kanssa, että mitä me ajatellaan, mutta jälkeenpäin mä tajusin, että en ymmärtänyt yhtään, kuinka suuri se muutos tulee olemaan.

Meille tulleet lapset vaati hirveesti vanhempien aikaa, ja meillä oli niin kova meteli koko ajan, että oli vaikeata nukkua. Mä tunsin itseni huijatuksi, mun rauhallinen elämä oli mennyttä. En mä pidä niitä lapsia sillee sisaruksina. Nyt parikymppisenä mä ajattelen, että olisi ollut tärkeää saada kunnolla tietoa itsekin ja mahdollisuus puhua muutoksesta jonkun muun, kun vanhempien kanssa. Jos mä olisin paremmin tiennyt ja ymmärtänyt, miksi ne lapset käyttäytyy niin kun käyttäytyy, olisin varmaan osannut suhtautuakin toisin. Vanhemmat yritti kyllä selittää, mutta olin niin vihainen niille, että en halunnut puhua asiasta niiden kanssa.”

***

”Meidän perhe on sellanen vastaanottoperhe, johon voi tulla lapsia tosi nopealla aikataululla, joskus on tullut keskellä yötäkin. Yleensä lapset on meillä muutaman viikon tai kuukauden, mutta joskus on ollut yli vuoden. Mä oon sellanen, että kiinnyn tosi helposti meillä oleviin lapsiin, varsinkin vauvoihin. Kun meiltä lähtee lapsi, tehdään yleensä perheen kanssa jotain yhdessä. Aika monien meillä olleiden lasten kanssa pidetään edelleen yhteyttä jollain lailla ja joidenkin kanssa paljonkin. Osasta on tullut mulle tosi tärkeitä, vähän niin kuin sisaruksia tai serkkuja.

Musta on ollut hyvä, kun mä oon saanu tavata muidenkin vastaanottoperheiden lapsia ja ollaan tehty erilaisia tehtäviä, missä on saanut kertoa, miltä itestä tuntuu. Yhden tällasen kerran jälkeen mä sanoin äidille, että toivoisin, ettei meille tulis vähään aikaan vauvoja, koska musta on niin kauheeta luopua niistä. Nyt meillä ei oo ollukaan vauvoja ja me ollaan vanhempien kanssa puhuttu, että ehkä joskus myöhemmin, koska tarviihan ne vauvatkin paikkoja ja hoitoa.”

***

Perhehoidossa samassa kodissa elämiseen ja asumiseen liittyy lapsilla erilaisia ja yksilöllisiä kokemuksia. Sijaisvanhempien lasten kokemukset, tunteet ja ajatukset ovat yksi näkökulma perhehoidon arkeen. Näkökulma, jolla on suuri vaikutus myös sijoitettujen lasten elämään ja sijoitusten tavoitteiden toteutumiseen.

Sijaisvanhemmuutta harkitsevien PRIDE-ennakkovalmennusta on viime aikoina kehitetty siten, että valmennukseen liittyvissä yksilökohtaisissa tehtävissä osallistujat pohtivat jokaisen ryhmätapaamisen jälkeen, miten tapaamisen teemat liittyvät perheessä jo oleviin lapsiin. Entistä useammin sijaisvanhemmuutta harkitsevien lapsille järjestetään myös ryhmätapaamisia valmennusprosessin aikana. Lapsilla ja nuorilla on paljon kysyttävää, kun he saavat tietoa ja mahdollisuuden ilmaista jännitystään, intoaan, odotuksiaan tai pelkojaan.

Monet Pesäpuun kehittämistyöhön osallistuneet nuoret ja jo aikuistuneet sijaisvanhempien lapset ovat kertoneet, että he olisivat vanhempiensa lisäksi kaivanneet lapsina ja nuorina tukea myös työntekijöiltä. Useat kunnat ja palveluntuottajat järjestävätkin nykyisin tapaamisia ja ryhmiä joko erikseen sijaisvanhempien lapsille tai kaikille sijaisperheen lapsille yhdessä. Erään kunnan sosiaalityöntekijän mukaan oivallus siitä, että perheen kaikilla lapsilla on oikeus tulla nähdyiksi yksilöinä, on muuttanut asenteita. Tärkeää on ollut, että kaikki lapset huomioidaan, he saavat tietoa ja mahdollisuuden jakaa tunteitaan. Sijaissisarusten huomiointi on vaikuttanut kaikkiin perheessä asuviin.

Sijaisvanhempien lasten ja perheeseen lastensuojelun myötä liittyneiden lasten suhteiden lisäksi tärkeää olisi huomioida myös eri perheistä sijoitettujen lasten keskinäiset suhteet. Useissa sijaisperheissä elää samanaikaisesti monia perhekulttuureja ja vuorovaikutustapoja. Lasten elämässä ja perhehoidon arjessa lasten keskinäisellä puheella, leikeillä, riidoilla ja vertailulla on suuri merkitys. Ymmärrämmekö, miten tärkeitä ja vaikuttavia lasten väliset suhteet perhehoidossa ovat? Miten ne tulisi huomioida ja tehdä näkyviksi? Mitä asenteita ja oletuksia sisaruuteen liittyy?

Kuten jokainen perhe, niin jokainen sijaisperhekin on yksilöllinen. Myös jokainen lapsi ja jokainen sisarussuhde ovat omanlaisiaan. Selvittämättä ei voi tietää, mitä itse kukin sijaisperheessä elävä lapsi tuntee ja tarvitsee sisarussuhteiden ja niihin liittyvien kokemustensa käsittelemiseksi. Jokaisella sisaruksella on oikeus tuntea omat tunteensa ja saada mahdollisuus niiden ilmaisuun.

***

Työskentelyn tueksi eri ikäisille lapsille on kehitetty oppaita, jotka soveltuvat ryhmätapaamisten lisäksi yksilökohtaiseen työskentelyyn.