”Tiedonkulku takkuaa.”
”Yhteistyössä on parannettavaa.”
”Mistä numerosta saamme sosiaalityöntekijän kiinni?”
Lasten kanssa työskentelevien aikuisten kanssa keskustellessamme eri maakunnissa, olemme hyvin usein pysähtyneet samanlaisten ajatusten äärelle sijoitettujen lasten koulunkäynnin teemojen ympärillä. Aikuiset ovat huolissaan, miten saamme autettua lapsia heidän koulupoluillaan. Näkemykset ovat yhteneväisiä: sijoitetut lapset eivät saa tarvitsemaansa tukea, tieto ei kulje, yhteistyö koulun ja lastensuojelun välillä ei toimi, sijoitetut lapset ja sijaisvanhemmat eivät tule kuulluiksi, palaverikäytäntöjä tulisi kehittää ja vastuita kirkastaa. Kouluun tarvitaan tietoa lastensuojelusta, jotta leimaaminen vähenisi.
Päivähoito ja koulu ovat lapsen keskeisimpiä toimintaympäristöjä, joissa lapsi voi liittyä vertaisiinsa ja rakentaa myönteistä minäkäsitystä. Tämä mahdollistuu, jos varhaiskasvatuksessa ja koulussa huomataan sijoitetun lapsen yksilölliset tarpeet ja tuetaan lasta oikeanaikaisesti. Monelle lapselle koulu onkin turvapaikka, joka tarjoaa korjaavia kokemuksia. Kokemustaustastaan johtuen sijoitettu lapsi saattaa tarvita tukea vahvuuksiensa löytämisessä ja hyödyntämisessä, oppimisessa sekä vuorovaikutus- ja tunnetaitoja vaativissa tilanteissa. Valitettavan usein nämä tarpeet tulevat koulussa sivuutetuiksi tai jäävät huomaamatta osittain siksi, että sijoitetut lapset ovat taitavia sopeutujia ja tarvitsevuutensa piilottajia. Liian usein lapsen käyttäytymistä selitetään sijoitustaustalla, ja ollaan hämmennyksissä ja epätietoisia siitä, miten lasta voisi auttaa.
Olemme päässeet toteuttamaan Tampereen yliopiston Porin sosiaalitieteellisen oppimiskeskittymän (POSOK) –hankkeen kanssa Mun sieluun sattuu –prosessia Satakunnassa 2017–2018. Prosessin taustalla on ollut huoli lasten lisääntyneestä psyykkisestä oireilusta koulumaailmassa. Lisäksi oppimisen tuki ja koulutuksellinen tasa-arvo eivät toteudu sijoitettujen lasten kohdalla. Myös monialaisessa yhteistyössä ja tiedonkulussa on koettu olevan katkoksia. Prosessin tavoitteena onkin vahvistaa sijoitettujen lasten osallisuutta ja tasavertaisia oikeuksia saada yksilöllistä tukea kouluun ja hyvinvointiin, lisätä tietoa ja ymmärrystä lasten käyttäytymisen haasteista, vahvistaa monialaista sektorirajat ylittävää yhteistyötä sekä kirkastaa eri toimijoiden rooleja sijoitetun lapsen elämässä. Prosessissa hyödynnetään hyvänä käytäntönä palkittua, Pesäpuu ry:n monitoimijaista, systemaattista SISUKAS –toimintamallia sijoitetun lapsen koulunkäynnin tueksi. SISUKAS –mallissa rakennetaan oppimisympäristö lapsen tarpeita vastaaviksi ja tiivistetään lapsen ympärillä olevien aikuisten välistä yhteistyötä.
Satakunnan prosessi starttasi marraskuussa 2017. Mun sieluun sattuu –seminaari kokosi yhteen yli 200 koulun, sijaishuollon ja Lapen toimijaa koulun ja lastensuojelun yhteistyökysymysten äärelle. Työkokouksen teemana kuultiin miten lasten traumat ja kiintymyssuhteiden häiriöt edellyttävät aikuisilta kykyä purkaa lasten luottamuksen lukkoja oppimisen mahdollistumiseksi. Tilaisuus oli lähtölaukaus yhteiskehittämiselle alueella. POSOK –hankkeen kokoaman palautteen mukaan kuulijoiden ammatillisen itsetunnon vahvistumisen lisäksi tunne oman työn merkityksellisyydestä voimistui. Moniammatillinen yhteistyö oli yksi päivän kantavista teemoista, ja se nousi selkeästi esille myös osallistujien palautteissa. Vaikka moniammatillisuus tai monialaisuus ovat käsitteinä tuttuja lähes kaikille, vaikuttaa niiden toteuttaminen herkästi jäävän arjen työssä taka-alalle. Muistutusta yhteistyön merkityksestä pidettiinkin aiheellisena.
Lasta kannatteleva verkosto toimii monitoimijaisessa yhteistyössä niin, että kaikki lapsen ympärillä olevat ihmiset ovat yhtä lailla merkittäviä toimijoita – ei vaan lapsena, vanhempana tai ammattilaisena. Lapselle on tärkeää, että aikuiset hänen ympärillään pystyvät yhteistoimintaan, koska aikuisten väliset suhteet vaikuttavat lapseen ja heijastuvat yhteistyöhön. Jännitteet suhteissa luovat turvattomuutta, epävarmuutta ja stressiä – mitä lapsella on ollut paljon jo ennen sijoitustaan.
Yhteiskehittäminen on jatkunut monialaisissa työkokouksissa alkuvuonna 2018 teemoilla monialainen arviointi – lastensuojelun ja lastenpsykiatrian yhteistyö, ystävyyssuhteiden rooli ja merkitys kouluissa sekä lasten kaltoinkohtelu ja traumatisoitunut lapsi. Prosessiin sisältyy lisäksi kolmelle eri kohderyhmälle suunnatut toiminnalliset Sisukkaasti koulutiellä -työpajat, joissa pohditaan kiintymys- ja traumatietoista työotetta sijoitettujen lasten kohtaamisissa ja opetuksessa, koulunkäynnin varhaista tukemista, lastensuojelun roolia sijoitetun lapsen koulutiellä, sijoitetun lapsen tilanteen, vahvuuksien ja tuen tarpeiden kartoittamista sekä monitoimijaista yhteistyötä.
Prosessi päättyy seminaariin huhtikuussa 2018, jolloin kokoamme yhteen kaikki sijoitetun lapsen ympärillä olevat eri toimijat. Kokoamme lisäksi prosessin aikana esiin nousseet kokemusäänet, Satakunnan monialaiset käsitykset ja käytännöt sekä rakennamme monitoimijaisen yhteisen ymmärryksen sijoitetun lapsen koulunkäynnin tukemiseen. Tavoitteena on tehdä toimenpide-ehdotus sijoitetun lapsen koulunkäynnin tuesta sote-valmisteluun.
Lue lisää: www.sijoitettulapsikoulussa.fi
