”Vois antaa kynän ja kumin, jos sille tulee ikävä niitä, voi piirtää ne, vaikka oman isän ja äidin.” Näin eräs salapoliisi auttaisi Mäyrä-käsinukkea ikävän hetkellä.
Mikä helpottaa ikävää? (Salapoliisitoimisto, Lastensuojelupäivä 2017)
Minulla oli ilo ja kunnia osallistua muutaman vuoden tauon jälkeen valtakunnallisille Lastensuojelupäiville Finlandia-talolle, jonne kokoontui noin 1 400 lastensuojelun ammattilaista juhlistamaan samalla 80-vuotiasta Lastensuojelun keskusliittoa. Toisessa kerroksessa oli kymmeniä näytteilleasettajia, joihin osallistujat pystyivät tutustumaan monipuolisen ohjelman ja ruoka- ja kahvitaukojen lomassa. Yläkerrassa oli myös mahdollisuus tavata tuttuja eri puolelta Suomea, päivittää kuulumiset sekä tutustua uusiin kollegoihin ja verkostoitua.
Salapoliisitoimintaan osallistuneiden lasten viestit olivat saaneet tilan alakerrasta. Narikoiden, matkalaukkuparkin ja vessojen takaa, hieman syrjästä. Sinne oli pystytetty useiden eri toimijoiden kanssa yhteistyössä Salapoliisitoimisto, jossa oli esillä lasten ajatuksia mm. lastensuojelusta, kodista, ikävästä, sosiaalityöntekijöistä. Syrjäisestä sijainnista huolimatta kymmenet kiinnostuneet löysivät Salapoliisi-toimiston ja pääsivät tutustumaan lasten ajatuksiin ja toiveisiin. Lasten sanomasta oltiin aidosti kiinnostuneita.
Salapoliisitoimisto (Lastensuojelupäivät 2017)
Salapoliisitoiminnassa kutsutaan 6–10-vuotiaat lastensuojelun asiakkaat yhdessä aikuisten kanssa tutkimaan ja kehittämään. Lasten kanssa mietitään Mäyrän avulla lapsia mietityttäviä asioita ja käsitellään vaikeitakin tunteita sekä aiheita. Mäyrän avulla lapset eivät puhu suoraan omista asioistaan, jolloin niitä on helpompi ja usein turvallisempi käsitellä. Ryhmässä pienet salapoliisit auttavat Mäyrää yhdessä – onhan heillä samoja kokemuksia kuin Mäyrällä, joka on muuttanut pois omien syntymävanhempiensa luota. Mäyrä ymmärtää heitä tunnetasolla.
Salapoliisit ovat hyvin nokkelia. He osaavat rakentaa esim. auttamiskoneita tai kodin Mäyrälle. Ideoita Mäyrän auttamiseksi on yhtä monta kuin salapoliisia. Se mikä toimii toisen lapsen mielestä Mäyrälle, ei välttämättä ole niin toisen lapsen mielestä. On tärkeää, että jokainen lapsi pääsee kertomaan omat ajatuksensa ja me aikuiset pysähdymme ja kuuntelemme. On tärkeää, että otamme lapsen tuottaman tiedon sellaisena, kuin lapsi sen tuottaa. Ilman arvostelua. Ilman korjaamista. Vaikka se tuntuisi meistä hölmöltä, hassulta tai itsestäänselvältä. Miten muuten voisimme tietää, että mitä juuri tämä lapsi haluaa meille kertoa?
Salapoliisitoimistoon tutustuneilla aikuisilla oli mahdollisuus kirjoittaa näyttelyyn osallistuneille lapsille kiitos-viesti, jonka toimitamme perille. Moni käyttikin tilaisuutta hyväkseen. Aikuisten palautteet lapsille olivat lämpimiä kiitoksia lapsen oman kokemustiedon, ajatusten ja tunteiden jakamisesta.
Aikuisten kirjoittamia Kiitos-viestejä lapsille (Salapoliisitoimisto, Lastensuojelupäivät 2017)
Olisiko lasten viestit saaneet suurempaa näkyvyyttä, jos viestit olisivat olleet suuren yleisön luettavissa toisessa kerroksessa – siellä missä kaikki ihmisetkin olivat? Olisiko tällöin lasten viestit saaneet kiinnostumaan myös hänet, jolle lasten kokemukset ovat vielä vieraita, ehkä pelottaviakin? Olisiko tällöin joku saanut kipinän ottaa Mäyrä mukaan seuraavalle lapsen tapaamiselle? Tai hankkia lisätietoa ja kokemusta lapsen kokemustiedon mukaan ottamisesta omaan työhön tai työn kehittämiseen? Mutta olisivatko ihmiset tällöin hälyn keskellä samalla tavalla pysähtyneet viestien äärelle, ajattelemaan niitä. En tiedä. Toivon kuitenkin, että ehkäpä ensi vuonna, myös lapsille olisi oma isompi areena saada ajatuksilleen näkyvyyttä – niin tärkeitä lasten omat ajatukset ovat. Onhan kyseessä kuitenkin Lastensuojelupäivät.
Kahden päivän aikana oli lukuisia ajatuksia herättäviä luentoja ja puheenvuoroja. Yksi niistä oli, Arto O. Salosen (Helsingin yliopiston kasvatustieteen dosentti) luento, jossa hän toi erinomaisesti esille sen, että miten tärkeää lapsen on saada olla sellainen kuin on ja kokea itsensä arvokkaaksi: ”Lapsen unelmana on saada olla ylpeästi erityinen, ainutlaatuinen ja osallinen”. Salosen mielestä olisi tärkeää, että ”päätetään yhteistuumin edistää periksiantamattomasti sellaista inhimillistä kasvua ja kehitystä, joka voimistaa lapsen kokemusta arvokkuudesta.”
Tähän on helppo yhtyä. Lapsen kokemuksen nostaminen ja mukaanotto omassa työssä on varmasti yksi arvokkuuden teko, jonka aikuinen voi tehdä. Ihan jokainen lapsi saakoon kokea olevansa tärkeä, ihana ja ainutlaatuinen. Arvokas.
