Hän käveli kuin unissaan mutta tiedosti ympäristönsä hyvin terävästi. Hän aisti käytävän puuseinien iän ja lämmön ja marmorisen lattian kylmyyden. Hänelle sanottiin, että hän on rakastunut. Harmaus ei enää painostanut ja hän koki katsovansa jotain mahdollisuutta, jolle ei tiennyt nimeä.
Tämän tapaisesti John Williams kuvaa kirjassaan Stoner päähenkilön William Stonerin kokemusta, kun tämä löytää oman tiensä yliopistossa ja vaihtaa opiskelualaansa. Yliopistossa oli yksi opettaja, joka näki Stonerissa palon, sisäisen innon. Sillä hetkellä Stoner tuli nähdyksi ja näki itsessään jotakin, jota ei tiennyt olevan olemassa. Nähdyksi tuleminen oli kokemus, joka tuntui kehossa, tunteissa ja ajattelussa. Samoin kuvataan kirjassa kokemuksia, joissa ei tule nähdyksi tai tulee väkivaltaisesti toisten määrittelemäksi. Sekin tuntuu kokonaisvaltaisesti koko ihmisessä. (John Williams: Stoner. Suom. Ilkka Rekiaro. Bazar.)
Kirjan kuvaus toi mieleeni oman lapsuudenkokemukseni noin 10-vuotiaana, kun sain toteuttaa unelmaani kukkakaupasta. Naapurin tytön kanssa keräsimme ensin luonnonkukkia ja perustimme kojun kadulle, jossa asuimme. Kesän aikana liiketoimintamme laajeni torilta ostettujen kukkien jälleenmyyntiin ja mehu- ja rinkelitarjontaan. Naapurit ostivat kukkia ja mehua. Olin innoissani. Todellinen tähtihetki oli, kun ystäväni sukulainen lähetti meille omat postikortit. Kortissani luki kukkakauppias Sirpa Vira. Kortin lähettäjä oli tavoittanut sydämeni palon, hän teki näkyväksi jotain, mitä itse en vielä niin terävästi nähnyt. Hän ei nauranut tai vähätellyt. Urani kukkakauppiaana oli lyhyt, mutta se jätti mieleeni kokemuksen, että minuun uskottiin. Siksi muistan vieläkin nähdyksi tulemisen tunteen, joka tuntui kehossani, tunteissani ja ajatuksissani.
Ehkä mieleesi on tullut tätä lukiessasi jokin oma kokemukseni nähdyksi tulemisesta tai siitä, kun olisit kovasti kaivannut sitä. Tai ehkä mietit, miten itse voisit olla jollekin toiselle, lapselle, nuorelle tai aikuiselle se ihminen, joka antaa kokemuksen nähdyksi tulemisesta.
Sain pari viikkoa sitten tilaisuuden käydä hetken tutustumassa sijoitettujen lasten ja heidän sijaissisarustensa salapoliisipäivään. Olen Pesäpuun työntekijänä kuullut paljon puhetta salapoliiseista ja lastensuojelun tutkimisesta yhdessä lasten kanssa. Tiedosta tuli kokemusta, kun sain muun muassa kumartua pienen tytön ja pojan auttamiskoneiden ääreen ja kuulla, mitä he olivat niihin synnyttäneet.
Etukäteen olimme saaneet ohjeen, että me aikuiset emme saa mitenkään kyseenalaistaa lasten tutkimuksia tai ohjata niitä. Meidän tuli katsella, kuunnella ja kokea niitä tunteita, mitä lasten ajatukset meissä herättivät. Saimme kysyä, mutta emme neuvoa. Toivon, että lapset saivat kokemuksen nähdyksi tulemisesta, kun me aikuiset olimme heidän tutkimustensa äärellä ja keskustelu päivästä jatkui heidän kodeissaan vanhempien ja sijaisvanhempien kanssa.
Nähdyksi tuleminen on universaali ihmisen tarve. Erityisen merkittävää on lapsena ja nuorena nähdyksi tulemisen kokeminen. Entisenä kukkakauppiaana haluan muistuttaa itseäni tästä.
