Tämä vuosi alkoi SOILA-koordinaation osalta positiivisesti saamamme myönteisen rahoituspäätöksen myötä, jonka turvin voimme jatkaa koordinaationa ohjelmakauden loppuun saakka. Parhaillaan uudistamme lastensuojelua alueellisesti ja kansallisesti, Turvaverkkoja nuorten tulevaisuuteen -hankekauden puolessavälissä, noin 20 aluehankkeen voimin. Käynnissä olevista hankkeista seitsemän tulee päättymään tämän vuoden loppuun mennessä ja uusia aluehankkeita aloittaa toimintansa ripotellen tämän vuoden aikana. Uusi rahoitushaku on myös tulossa osalle alueista vielä tämän vuoden puolella.
Puolessavälissä hankekautta on hyvä pysähtyä summamaan oppimaansa. Istuimmekin Pesäpuun osatoteutuksen kesken alas ja pohdimme, mitä olemme tämän hankekauden aikana tähän mennessä oppineet sosiaalisista innovaatioista, kokemusasiantuntijuudesta tai isossa kansallisessa koordinaatiohankkeessa toimimisesta.
Turvaverkkoja nuorten tulevaisuuteen -erityistavoitteessa etsitään lastensuojelun sosiaalisia innovaatioita. Sosiaaliset innovaatiot ovat uusia tuotteita tai palveluita, jotka on kehitetty yhdessä kohderyhmän kanssa, ja jotka ratkovat kiperiä yhteiskunnallisia ongelmia tuottaen yhteistä hyvää. Sosiaalisten innovaatioiden ideoiminen ja kehittäminen ei kuitenkaan ole helppoa. Ohjelmakauden aikana olemme huomanneet, että on hyvin alue- ja toimijakohtaista, kuinka innovatiivisia hankeideoita ollaan valmiita ja halukkaita edistämään.
Siinä, missä joillakin alueilla voidaan ottaa käyttöön luovia ja radikaalejakin ratkaisuja, toisilla ollaan vielä alkuvaiheessa pohtimassa yhteiskehittämisen peruskysymyksiä. Alueelliset erot asenteissa ja rakenteissa vaikuttavat isosti siihen, kuinka innovatiivista kehittämistyötä voidaan tehdä. Jos perustyössä on merkittäviä puutteita, on luonnollisesti vaikeampaa olla innovatiivinen ja tuottaa luovia uusia avauksia.
Onnistuneen kehittämisen edellytyksenä ovat toimivat ja riittävästi rahoitetut perusrakenteet, sillä ”palavassa talossa” huomio kohdistuu väistämättä tulipalojen sammuttamiseen. Hyvinvointialueiden haasteet ovat olleet laajasti uutisissa esillä, ja meille on kirkastunut vahvasti, että lastensuojelussa olisi kipeästi tarvetta myös peruskehittämisen pitkäjänteiselle rahoittamiselle.
Osallisuus ja yhteiskehittäminen konkretisoituvat sosiaalisten innovaatioiden juurruttamisessa
Turvaverkkoja nuorten tulevaisuuteen -erityistavoitteen hankkeissa ollaan hyvinvointialueiden haasteista huolimatta mielestämme hienosti onnistuttu yhteiskehittämisen kytkemisessä lastensuojelun uudistamiseen. Osallisuus ja yhteiskehittäminen ovat mukana kaikissa rahoituksen saaneissa hankkeissa monimuotoisesti. Tämä on huikea saavutus, sillä lastensuojelun asiakkaiden ja kokemustaustaisten henkilöiden osallistuminen kehittämistyöhön ei ole helppoa saati itsestäänselvyys. Osalla alueista on edetty vielä tätä pidemmälle palkkaamalla kokemustaustaisia työntekijöitä hankkeisiin, mikä kuvastaa meille merkittävän rakenteellisen muutoksen käynnistymisestä. Hankkeista on noussut vahva tarve valtakunnallisille rakenteille ja yhteisille käytännöille lastensuojelun kokemusasiantuntijuuden osalta, ja tämän kehittämistyön tukena olemme ilolla olleet SOILAssa mukana, jo olemassa olevia verkostoja unohtamatta.
SOILA-koordinaation tehtävänä on ollut tarjota hanketoimijoille tukea teoriaan, menetelmiin ja harjoituksiin perustuen niin, että toimijoiden oma työ etenisi konkreettisesti jokaisen tilaisuuden myötä. Koordinaation laaja asiantuntijuus on ollut olennainen edellytys ilmiölähtöisen työn onnistumiselle. Työ on vaatinut paljon yhteisen ymmärryksen rakentamista ja jatkuvaa keskustelua, jotta eritaustaisten asiantuntijoiden näkökulmat ovat voineet aidosti nivoutua yhteen. SOILA on ollut mukana kehittämisen kaikissa vaiheissa, hakuvaiheesta hankkeiden käynnistämiseen ja sosiaalisten innovaatioiden valmennuksiin sekä oppimisverkostoihin. Tuki ei ole rajoittunut yksittäisiin tilaisuuksiin, vaan se on ollut läpileikkaavaa. Osallisuus ja yhteiskehittäminen ovat olleet varsinkin meillä pesäpuulaisilla kaiken työn keskeinen linssi, ja tehtävänämme on ollut toimia alueiden ja hankkeiden rinnalla varmistamassa, että kehittämistyö saa tarvitsemansa tuen.
Tavoitteenamme on, että osallisuus ja yhteiskehittäminen eivät jäisi hankkeiden varaan, vaan ne juurtuisivat pysyviksi toimintatavoiksi kaikilla alueilla. Hankkeille olemme jo markkinoineet uutta suomalaista sananlaskuamme: Keskinkertainenkin hanke juurrutettuna on parempi kuin erinomainen arkistoon hautautuneena. Yhtenäiset valtakunnalliset käytännöt kokemusasiantuntijuudelle, toimivat lastensuojelun perusrakenteet ja monitoimijaisten vahvuuksien tunnistamiseen perustuva yhteistyö luovat perustan sille, että sosiaalialan innovaatioilla on mahdollisuus syntyä, kehittyä ja juurtua.
