Pesäpuussa oli tammikuussa työyhteisön kehittämispäivä. Virittäydyimme päivään miettimällä, mitä haluamme vaalia itsessämme ja työyhteisössä. Minä keskityin enemmän asioihin, joista haluan huolehtia itsessäni, koska olen jäämässä eläkkeelle.
Valitsin ensin uteliaisuuden. Uteliaisuus liittyy ajatuksissani mentalisaatioon ja kiintymyskeskeiseen vuorovaikutukseen. Mietin, miten voisin selkeämmin ilmaista uteliaisuutta, myönteistä kiinnostusta niin, että toinenkin ihminen sen huomaa. Uteliaisuus sisältää ei-tietämisen asenteen. En voi tietää, ellen kysy. Uteliaisuus edellyttää minulta sen muistamista, että minulla on kaksi korvaa ja yksi suu. Tämän kun muistaisi! Mentalisaatio ja kiintymyskeskeisyys eivät jää työelämään, vaan kulkevat toivon mukaan mukanani koko elämän ajan. Tunnetyöskentelyn kehittäminen sijaishuollossa on ollut minulle merkityksellinen työtehtävä. Kehittäjäryhmäläiset ja tunnetyöskentelyn ohjaajakoulutuksiin osallistuneet ovat antaneet paljon. Kiitos jokaiselle!
Toiseksi vaalittavaksi asiaksi omassa elämässäni valitsin yhdessä tekemisen. Olen itse puhumalla asioita reflektoiva, yksin ei oikein synny mitään. Yhdessä kehittäminen lisää näkökulmia, voi synnyttää jotakin uutta. Erityisen vaikuttavaa itselleni on ollut kehittäminen ryhmissä, joiden osallistujat ovat eri tehtävistä ja eri taustoista. Piiroisen Hannan kanssa kokosimme kehittäjäryhmiä, joissa tutkimme perhehoitajan ja perhehoidon työntekijän yhteistyön rakentumista. Se, mitä löysimme, ei ollut ydinfysiikkaa, vaan ihan arkipäiväisiä tutustumiseen, luottamuksen syntymiseen ja sitoutumiseen liittyviä tekijöitä, jotka usein jäävät sanoittamatta.
Helmikuun alkupuolella vietimme Valtakunnallisia lastensuojelun perhehoidon päiviä Seinäjoella teemalla ”Onhan perhehoitoa huomennakin”. Yhteistyön rakentaminen tukee sitoutumista, yhteisöllisyyttä ja sitä, että jokainen perhehoitaja, sijaishoitaja ja perhehoidon työntekijä voi kokea kuuluvansa perhehoidon toteuttajien joukkoon omalla tärkeällä panoksellaan. Yhteistyön rakentaminen on perhehoidon lisääntymisen elinehto. Tämän pohtimista jatkan vielä eläkeläisenä kevään ajan Euroopan unionin osarahoittamassa NUPPE-hankkeessa. NUPPE tarkoittaa Nuorille parasta perhehoitoa Pirkanmaalla.
Kolmanneksi vaalittavaksi asiaksi löysin ohjeen: Keskity siihen, mihin voit vaikuttaa. Tällä hetkellä, tässä yhteiskunnallisessa ja maailmantilanteessa, tämä tuntuu haastavimmalta. Mihin voin ja mihin yhdessä voimme vaikuttaa? Pesäpuun toiminnan ydintä on ollut: Jokainen lapsi lastensuojelussa tuntee olevansa turvassa, osallinen, arvokas ja rakastettu. Miten tämä toteutuu säästöpaineiden ja yhteiskunnallisten muutosten paineessa?
Vanhemmuuden valmiudet apuna myös uudessa siirtymässä
Aloitin työt osa-aikaisesti Pesäpuussa syksyllä 2011. Pääsin suoraan mukaan meneillään olevaan PRIDE-valmentajakoulutukseen. Pikkuhiljaa myös muu Pesäpuun kehittämistyö tuli tutuksi. Vähitellen Pesäpuun henkilöstö myös monipuolistui, kun sain työtovereiksi kokemustaustaisia asiantuntijoita. Itse olen koulutukseltani teologi ja kokemustaustaltani sijais- ja adoptiovanhempi.
Työssäni olen paljon saanut miettiä sijais- ja adoptiovanhemman valmiuksia. Ne ovat tulleet eläviksi ja niiden sisältö itselleni on muuttunut elämäntilanteiden ja lasten kasvamisen myötä. PRIDE-valmentajakoulutus on ollut tärkeä osa työtäni.
Työkaverini ja PRIDE-valmentajien kouluttaja Hanna Piiroinen on alkanut valmentaa minua eläkkeelle sijaisvanhemman viiden valmiuden avulla. Esimerkiksi valmius Suojella ja hoivata lasta on muuntunut valmiudeksi Suojella ja hoivata Sirpaa. Miten uusi elämäntilanne eläkeläisenä muuttaa arkirutiineja, miten roolit puolison kanssa muuttuvat, miten kotityöt jakautuvat, kun kumpikin on eläkkeellä? Valmiutta edistää ennakoitavuutta ja jatkuvuutta elämässäni mietin sen kautta, miten muutos vaikuttaa läheisiin ihmissuhteisiini, miten läheiset suhtautuvat tähän muutokseen. Tätä olenkin alkanut heiltä kysellä. Mitä ennakoitavuus ja jatkuvuus merkitsevät minulle tässä elämäntilanteessa? Aika paljon mietin, kenen kanssa jatkan yhteistyötä. Keiden kanssa jatkan asioiden pähkäilyä?
Kiitos Hanna, osoitit, että valmiudet sopivat moneen elämäntilanteeseen. Sydän!
PRIDE-valmennus sijais- tai adoptiovanhemmuutta harkitseville on ollut osa elämääni vuodesta 1999, kun kävin valmentajakoulutuksen. Kiitos yhteistyöstä jokaiselle valmentajakaverille ja valmentajakoulutukseen osallistuneelle. Työ jatkuu valmennuksen ja valmentajakoulutuksen parissa Pesäpuussa. Hanna Piiroisen kehittäjä- ja kouluttajakaveriksi tulee Sari Saaristo. Tästä olen erityisen iloinen.
On ollut antoisaa olla osa Pesäpuun työyhteisöä ja on ollut antoisaa työskennellä perhehoitajien ja sijaishuollon työntekijöiden kanssa eri puolilla Suomea. Lastensuojelun sijaishuoltoon liittyy mielessäni voimakkaasti ihmissuhteet ja niiden merkitys. Jokainen aikuinen voi olla sijaishuollossa asuvalle lapselle merkittävä. Ohikiitävätkin kohtaamisen hetket voivat yllättävästi jäädä mieleen ja tukea lapsia sekä aikuisia. Näin on käynyt minullekin.
Sirpa Yli-Rekola on siirtynyt eläkkeelle 1.3.2026 alkaen. Tämä on Yli-Rekolan jäähyväisblogiteksti. Lue myös uutisartikkeli Yli-Rekolan eläkkeelle siirtymisestä.
